Versio 15. huhtikuuta 2014 kello 21.34 muokkaa Styroks (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 20 331 muokkausta →‎Pontikkamerkkejä: punaset linkit pois Merkkaus: Visuaalinen muokkaus ← Vanhempi muutos		Versio 30. toukokuuta 2014 kello 18.11 muokkaa kumoa Styroks (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 20 331 muokkausta Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaus: Visuaalinen muokkaus Uudempi muutos →
Rivi 2: '''Pontikka''' on tavallisesti [[vilja]]sta tai [[sokeri]]sta [[Käyminen\|käyttämällä]] ja [[Tislaus\|tislaamalla]] valmistettua kotitekoista [[viina]]a.<ref name="Kielitoimiston sanakirja">{{Kirjaviite \| Nimeke=Kielitoimiston sanakirja \| Selite=Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0 \| Julkaisupaikka=Helsinki \| Julkaisija=Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy \| Vuosi=2004 \| Tunniste=ISBN 952-5446-11-5}}</ref> Prosessia on perinteisesti kutsuttu ''viinan polttamiseksi''. Viime vuosina on myös pienteollisesti valmistettua viinaa myyty Suomessa pontikan nimellä. Kotipolttoisen viinan valmistustaito levisi Suomessa [[1500-luku\|1500-luvulta]] lähtien. Etenkin vanhoina aikoina pontikka tehtiin viljasta tai [[peruna]]sta. Valtiovallan ajoittaiset yritykset rajoittaa sen valmistamista kohtasivat runsaasti vastarintaa. Sana pontikka tulee mahdollisesti [[Ruotsin kieli\|ruotsinkielisestä]] sanasta ''pontak'', joka [[1700-luku\|1700-luvulla]] tarkoitti [[Ranskan kieli\|ranskalaista]] pontaque-nimistä [[bordeaux]]-[[viini]]ä <ref>http://www.turunsanomat.fi/extra/?ts=1,3:1010:0:0,4:10:0:1:2001-07-21,104:10:77036,1:0:0:0:0:0:</ref>. Toisten lähteiden <ref>Toivo Pöysä, Götha ja Reima Rannikko; Pontikka: viisi vuosisataa suomalaista paloviinaperinnettä; Otava 1982; ISBN 951-1-07051-7, 9789511070511</ref> mukaan ranskalainen alkujuuri olisi Pontacq tai Pontet-Canet, mikä on sikäli uskottavaa, että ensiksi mainitun niminen kylä sijaitsee Ranskan Pyreneillä Lamarque-Pontacqin kunnassa ja toinen on arvostettu punaviinitila Pauillacin kunnassa Bordeaux'n alueella. Pontacq ei kylläkään ole erityisen tunnettu viinistään, mutta sen mainitaan olleen keltaista ja makeaa. Pontaque -nimistä viiniä ei nykyään tunneta, mutta se mainitaan ainakin [[Carl von Linné]]n kirjeenvaihdossa <ref>Bref och skrifvelser af och till Carl von Linné (1912), Fries, Theodor Magnus ja Hulth, J. M., Aktiebolaget Ljus, Tukholma 1912</ref>. Jos [[Ruotsin vallan aika Suomessa\|Ruotsin vallan]] aikaisia kotipolttokieltoja ei lasketa, pontikan kotipolttoinen valmistaminen on ollut Suomessa laitonta vuodesta [[1866]] lähtien. Tämän jälkeenkin pontikkaa, eli ”kotipolttoista”, on usein poltettu salaa. Vuodesta [[1995]] Suomessa [[Alko]]ssa myyty ”pontikka” ei sanan varsinaisessa mielessä ole pontikkaa, koska se ei ole kotipolttoista. Rivi 24: Suomalaisina pontikkapitäjinä muistetaan erityisesti [[Kitee]] (edellä mainitut merkit), sekä [[Haapavesi]], [[Kinnula]], [[Pihtipudas]] ja [[Vöyri]].<ref>{{Verkkoviite \| Osoite = http://www.juukaseura.fi/index?page=164 \| Nimeke = Pontikka, kotipoltto ja paloviinan luvallinen valmistus \| Tekijä = Repo, Pauli \| Selite = Paikallishistoriaa \| Julkaisija = Juukaseura\| Viitattu = 30.9.2009 }}</ref> Tunnetun seuramatkailun kehittäjän [[Kalevi Keihänen\|Kalevi Keihäsen]] omistaman matkatoimiston [[Keihäsmatkat]] Oy:n 1960- ja 1970-luvuilla järjestämillä matkoilla myydyn "[[Kihniön kipakka]]" -nimisen alkoholijuoman kerrottiin olevan kihniöläistä pontikkaa. Todellisuudessa kyseessä oli [[Mallorca]]lla [[Espanja]]ssa valmistettu [[vodka]]n tapainen juoma. <ref> Auvo Kostiainen ja Katariina Korpela (toim.): ''Mikä maa – mikä valuutta?: matkakirja turismin historiaan'', s. 182. Turku: Turun yliopisto, 1995. </ref> == Katso myös ==

Ero sivun ”Pontikka” versioiden välillä