Ero sivun ”Doksepiini” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ari-69 (keskustelu | muokkaukset)
p →‎Lähteet: -teosnimien bold/lih.
Ari-69 (keskustelu | muokkaukset)
p Vuosiluku liitetty kirjalliseen lähdetietoon. iv.-antotavan (verisuonensisäisen) menisin kyllä kyseenalaistamaan.
Rivi 42:
Doksepiinin eri valmistenimiä ovat olleet: Doxal, Doxedyn sekä Sinequan.<ref>Lääkkeet ja niiden käyttö: s. 182</ref> Tablettien vahvuudet ovat yleensä 10, 25 ja 50&nbsp;mg.<ref> [http://www.lääkeinfo.fi/Medicine.aspx?m=651&i=ORION+PHARMA_DOXAL Doxal lääkeseloste, valmistaja Orion-Pharma]</ref>
 
Vuoden 1976 Pharmaca Fennican mukaan, olisi ollut käytettävissä myöskin lihakseen pistettävä injektio sekä lääkemikstuura. Injektiolääkkeen vahvuutena oli 12,5 mg/ml eli 25mg 2 ml:ssa per ampulla. Tämän lääkitysmuodon erityisominaisuus oli sen suuri väsyttävyys eli sedaatio, sekä nopea eliminaatio eli hajoaminen elimistössä. Tästä johtuen lääkepistoksia saatettiin tarvita useita tässä hoitomuodossa.<ref>Pharmaca Fennica 1976, Doxedyn: s. 611-612</ref>
 
Klassisen masennuksen hoidossa on käytetty pitoisuuksia 75–150&nbsp;mg/vrk. Nukahtamis- ja univaikeudet (insomnia), joihin on liittynyt [[ahdistuneisuus]] ja jännittyneisyys: pitoisuudet ovat olleet tasolla 25–50&nbsp;mg/vrk. Hoitoannos otetaan iltaisin. Kivunhoidossa käytettäneen samansuuruista annostusta. Lääke otetaan suun kautta (per os). Tabletit (Doxal 10, 25 ja 50&nbsp;mg) ovat sokeripäällysteisiä.<ref>Achté & Tamminen: Psykiatrian käsikirja, Recallmed, 1998, Jyväskylä ISBN 951-9221-91-3 (s.419)</ref>