Ero sivun ”Venäjän liittokokous” versioiden välillä

p
Nikolai II halusi kuitenkin säilyttää itsevaltaisen hallintotavan rajoittamalla duumalle julistettuja oikeuksia. Juuri ennen duuman perustamista toukokuussa 1906 hän laati lait, jotka olivat Lokakuun manifestin vastaisia. Laeissa määrättiin, että duuma ei voi valita tsaarin ministereitä ja että nämä eivät ole vastuussa duumalle. Huhtikuussa 1906 säädettiin perustuslait, joita duuma ei voinut muuttaa kuin hallitsijan itsensä aloitteesta. Hallitsijan [[veto-oikeus]] oli rajoittamaton ja koko toimeenpanovalta kuului hänen alaisuuteensa. Hallitsija nimitti ministerit, säilytti oikeuden julistaa sota ja solmia rauha, hänellä oli oikeus rajoittamatta julkistaa jollekin alueelle poikkeus- tai sotatila. Perustuslakien 87. pykälän mukaan duuman istuntokausien välillä hallitsija saattoi antaa omissa nimissään lakeja. Kolmatta duumaa lukuun ottamatta duuma työskenteli vain muutamia kuukausia. Näin ollen todellinen valta säilyi tsaarilla eikä siirtynyt duumalle. Tsaarilla oli myös oikeus hajottaa duuma milloin tahansa ja julistaa uudet vaalit.
 
Valtakunnanduuma muodosti keisarikunnan aikana parlamentin alahuoneen. Ylähuoneena toimi [[Venäjän valtakunnanneuvosto|valtakunnanneuvosto]], jonka jäsenistä puolet olivat tsaarin nimittämiä ja puolet erilaisten korporaatioiden keskuudestaan valitsemia. Lakien oli tultava hyväksytyiksi molemmissa kamareissa.
{| class="prettytable"