Ero sivun ”Puolan yhdistynyt työväenpuolue” versioiden välillä

Toisin kuin edeltäjänsä, ei Jaruzelski ollut valmis myönnytyksiin alati vahvistuvan opposition edessä, vaan julisti maahan sotatilan [[13. joulukuuta]] [[1981]]. Uudistusmyönteisen [[Mihail Gorbatšov]]in noustua valtaan Neuvostoliitossa ja Puolan talouden ajauduttua jatkuvien lakkojen takia pysähdyksen tilaan, ei Jaruzelskin ollut lopulta enää mahdollista hallita maata pelkän armeijan avulla. Joulukuussa [[1988]] alkaneissa nk. ''pyöreän pöydän neuvotteluissa'' joutui PZPR jälleen paitsi laillistamaan Solidaarisuus-liikkeen, myös järjestämään vuonna [[1989]] [[Puolan parlamenttvaalit 1989|vapaat vaalit]], joissa tosin kuitenkin PZPR:lle taattiin vähintään 65 % osuus parlamentin alahuoneen [[Sejm]]in paikkajaossa. Parlamentin ylähuoneen [[Senat]]in sadasta vapaasta paikasta voittivat Solidaarisuuden tukemat ehdokkaat 99. Jaruzelski oli myös ainoana sallittuna ehdokkaana vuodesta [[1952]] lakkautettuna olleeseen presidentinvirkaan, ja tuli Kansalliskokouksen valitsemaksi vain yhden äänen turvin. Poliittisen tilanteen muodostuttua PZPR:n kannalta epäedulliseksi, ehdotti Jaruzelski tuloksetta Solidaarisuudelle suuren koalitiohallituksen muodostamista. [[22. tammikuuta]] [[1990]] järjestetty yhdestoista puoluekokous päätti puolueen lakkauttamisesta, uuden puolueen perustamista varten. PZPR:n raunioille syntyi lopulta useita [[sosiaalidemokratia|sosiaalidemokraattisina]] esiintyviä puolueita, joiden merkittävin seuraaja on vuonna [[1999]] perustettu [[Demokraattisen vasemmiston liitto]] (SLD).