Ero sivun ”Majoituslait” versioiden välillä

Vuoden 1765 laki velvoitti siirtokuntien viranomaiset kustantamaan ja tarjoamaan niiden alueelle sijoitettujen brittijoukkojen ruuan, juomat, majoituksen ja kuljetuksen. Kyseessä oli itse asiassa lisäys vuosittain uusittuun kapinalakiin (''Mutiny Act''). Uuden lain syynä oli Pohjois-Amerikkaan sijoitetuista joukoista syntyneiden sotilasmenojen merkittävä kasvu [[Suuri siirtomaasota|suuren siirtomaasodan]] ja [[Pontiacin kapina]]n seurauksena. Kuten samana vuonna säädetty [[Leimaverolaki (Iso-Britannia)|leimaverolaki]], myös majoituslaki nähtiin samalla siirtokuntien itsehallintoon puuttumisena, sillä siihen asti siirtokuntien omat edustajakokoukset olivat päättäneet itse siirtokuntalaisten osallistumisesta sotalaitoksen kuluihin. Lakia vastustettiin erityisesti [[New Yorkin provinssi]]ssa, johon oli sijoitettu kaikkein eniten brittijoukkoja. Kun provinssin viranomaiset uhmasivat majoituslakia, vuoden 1767 [[Townshendin lait|Townshendin lakeihin]] sisällytettiin niin sanottu ''Suspending Act'', jolla newyorkilaiset yritettiin pakottaa täyttämään majoitusvelvollisuutensa. Kiistanalaisuutensa vuoksi ensimmäisen majoitulain annettiin kuitenkin raueta vuonna 1770, jolloin se jätettiin uusimatta.<ref name="brit">[http://www.britannica.com/EBchecked/topic/486401/Quartering-Act Quartering Act] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 208.1.2014.</ref>