Ero sivun ”Öljynjalostus” versioiden välillä

'''Öljynjalostus''' on teollinen, '''öljynjalostamoissa''' käytetty [[petrokemia]]llinen prosessi, jossa [[raakaöljy]]stä valmistetaan hyödyllisiä [[Öljynjalostustuote|öljytuotteita]]. [[Maaöljy|Öljy]] on erilaisten [[hiilivety]]jen seos, josta öljynjalostusprosessissa erotetaan tislaamalla eri jakeita. [[Jakotislaus|Jakotislauksen]] tuotteena tulee raskasöljyä, kevyttä [[polttoöljy]]ä, [[petroli]]a ja [[bensiini]]ä sekä [[kaasu]]maisia osia, joita käytetään [[nestekaasu]]ssa ja [[muovi]]en [[polymerointi|polymeroinnissa]]. Öljynjalostuksen yksi vaihe on [[krakkaus (kemia)|krakkaus]], jossa öljyn suuria hiilivetymolekyylejä pilkotaan pienemmiksi. Jalostuksessa raakaöljystä poistetaan [[suola]] ja tislaustuotteista [[rikki]]. <ref>Raili Komi (toim.): NESTE-öljystä muoveihin. Neste Oy Helsinki 1982. ISBN 951-95581-1-X</ref>

[[Edwin Drake]]n historiallisia porauksia elokuussa 1859 [[Titusville]]ssa [[Pennsylvania]]ssa (USA) pidetään yleisesti öljyteollisuudeenöljyteollisuuden alkuna. USA:n varhaisista öljymiljonääreistä kuuluisin on [[John D. Rockefeller]].

Öljynjalostamot eri puolilla maailmaa on rakennettu tuottamaan sijaintialueensa kulutusta vastaavia öljyjalosteita. 1960-luvulla Länsi-Euroopassa eri öljyjalosteiden kulutus kasvoi tasapainoisesti niin, että jalostuksen luonnollinen saantojakautuma eri laatujen tislelaatujen vastasi kulutusta. Yhdysvalloissa tuotettiin runsaasti maakaasua raakaöljyn sivutuotteena. Kaasun hinta oli säännösteltyä ja halpaa, jonka seurauksena sitä käytettiin talojen lämmitykseen ja kaasua riitti myös suurkuluttajille. Raskaampien polttoöljyjen osuus kulutuksesta on siellä jäännytjäänyt pieneksi ja joissakin jalostamoissa raskasta polttoöljyä, jonka luonnollinen osuus on noin 50&nbsp;%, ei tuoteta lainkaan.<ref>Öljystä muoveihin sivu 28</ref>

[[Maaöljy|Raakaöljy]]n laatu vaihtelee huomattavasti tuotantoalueiden mukaan. Öljy voi olla paksua ja puuromaista tai hyvinkin juoksevaa. Tiheys vaihtelee välillä 0,8–0,9 g/cm³.<ref>Öljystä muoveihin sivu 20</ref> Tämä vaikuttaa myös "luonnolliseen" saantoon siten, että esimerkiksi Arabian Heavy&nbsp;-laadusta saadaan yli 60&nbsp;% pohjaoljyäpohjaöljyä (yli 343&nbsp;°C), hieman yli 20&nbsp;% keskitisleitä (175–343&nbsp;°C) ja noin 15&nbsp;% bensiinejä (30–175&nbsp;°C). Saharan Blend&nbsp;-laatu tuottaa noin 30&nbsp;% pohjaöljyä, 35&nbsp;% keskitisleitä ja saman verran bensiinejä.<ref>Öljystä muoveihin sivu 24</ref> Myös rikkipitoisuus vaihtelee vähärikkisten laatujen kuten Saharan Blend&nbsp;-laadun 0,1 prosentista venezuelalaisen Boscan-laadun 5,4 prosenttiin.<ref>Öljystä muoveihin sivu 25</ref>

Öljyn sisältämät eri hiilivety-yhdisteet saadaan erilleen [[jakotislaus|jakotislauksella]], koska näillä aineilla on erilainen kaasuuntumislämpötila. Öljyn tislauksessa kuumennettu öljy pumpataan tislaustorniin, jonka pohjalla on alle 400&nbsp;°C krakkautumisen estämiseksi ja huipulla n. 20&nbsp;°C ja mahdollisimman alhainen paine. Tällaisessa tornissa on useita eri lämpötiloissa olevia tasoja, joille tiivistyvät ne hiilivedyt, joiden kaasuuntumislämpötila on korkeampi kuin tuon tason lämpötila. Tornin pohjalta kuumasta alueesta saadaan ulos pohjaöljy, josta voidaan tehdä [[bitumi]]a ja sen avulla [[asfaltti]]a, väliotoista raskasöljy, kevytöljy ja raaka[[bensiini]]. Kylmimmästä huipusta tulevat ulos kaasumaiset aineet kuten [[etaani]] ja [[butaani]].