Wikipedia

Ero sivun ”Lääkärit Suomessa” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
SilvonenBot (keskustelu | muokkaukset)
botit
136 397 muokkausta
p Kotus-korjaus (Wikipedia:Botit/pyynnöt)
Dargoel (keskustelu | muokkaukset)
32 muokkausta
toiston poistoa, täsmennystä ja ajantasaistusta ym.
Rivi 7:
Lääkärikoulutusta annetaan Suomessa [[Helsingin yliopisto|Helsingin]], [[Turun yliopisto|Turun]], [[Tampereen yliopisto|Tampereen]], [[Itä-Suomen yliopisto|Itä-Suomen]] (Kuopion kampus) ja [[Oulun yliopisto|Oulun]] [[yliopisto]]jen [[lääketiede|lääketieteellisissä tiedekunnissa]]. Koulutus kestää kuusi vuotta ja sen tavoitteena on lääketieteen lisensiaatin (LL) tutkinto. Peruskoulutuksen jälkeen lääkäri anoo [http://www.valvira.fi/ Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolta (Valvira)] laillistamista eli oikeutta harjoittaa ammattia laillistettuna lääkärinä toisen johdon ja valvonnan alaisena. Jotta lääkäri voisi harjoittaa ammattiaan itsenäisesti, hänen tulee [[Euroopan unioni|EU]]-säännösten mukaan suorittaa peruskoulutuksen lisäksi kolmivuotinen perusterveydenhuollon lisäkoulutus (ns. eurovaihe). Lisäkoulutukseen kuuluu käytännön lääkärinä työskentelyä sairaalassa ja terveyskeskuksessa sekä pieni määrä terveydenhuollon hallinnon koulutusta. [[Suomi|Suomessa]] tai [[Belgia]]ssa valmistunut lääketieteen lisensiaatti saa vuoden perusterveydenhuollon lisäkoulutuksesta korvattua lisensiaatin perustutkintoon kuuluvalla yleislääketieteen oppimäärällä.
 
Suuri osa lääkäreistä jatkaa kouluttautumista [[Erikoislääkäri|erikoislääkäriksi]]. Erikoisaloja on Suomessa tällä hetkellä 4950, ja niiden pituuskoulutuksen on viisi tai kuusi vuotta. Erikoistumiskoulutus sisältää lähinnä käytännön työntekoa sairaalalääkärinä, esitelmiä ja teoriakoulutusta. Erikoistumisen lisäksi lääkäri voi suorittaa lisäansiona erityispätevyyden (nointai kaksi vuotta)lisäkoulutuksen, jonkajoiden tarkoituksena on täydentää lääkärin koulutusta suppealla osa-alueella. [[Suomen Lääkäriliitto]] valvoo ja koordinoi erityispätevyysjärjestelmää, yliopistot lisäkoulutusta <ref name="sll jatkok">[http://www.laakariliitto.fi/koulutus/jatkokoulutus/ Suomen Lääkäriliitto - Jatkokoulutus]</ref>. Ammatillisen jatkokoulutuksen ohella lääkäri voi suorittaa tieteellisen jatkotutkinnon väittelemällä [[Lääketieteelliset_yliopistotutkinnot#Suomi|lääketieteen tohtoriksi]] (LT tai lääket. toht.<ref name=kotus />). Helsingin yliopiston vanhempi tutkintonimitys on ''lääketieteen ja kirurgian tohtori'' (LKT tai lääket. ja kir. toht.<ref name=kotus />), joka on viimeksi myönnetty [[Helsingin yliopisto]]n lääketieteellisen tiedekunnan promootiossa 1999. Lääkärikouluttautumisen aloittamisesta erikoislääkärin oikeuksien saamiseen menee vähintään 1311 vuotta.
 
Lääketieteen lisensiaatti on lääkärin peruskoulutus. Laajuutta tutkinnolla on vähintään 360 opintopistettä (250 opintoviikkoa), joka on käytännössä lähes kokonaisuudessaan pakollista opetusta. Valinnaisia opintoja on tiedekunnasta riippuen enimmillään muutamia kymmeniä opintopisteitä. Koulutuksen kahden ensimmäisen vuoden aikana (nk. prekliininen vaihe) opiskellaan muun muassa terveen ihmiskehon rakennetta ja toimintaa, farmakologiaa, biokemiaa, kehitysbiologiaa, histologiaa sekä solu- ja molekyylibiologiaa. Prekliininen vaihe on luonteeltaan melko teoreettista ja tapahtuu pitkälti irrallaan potilaskontakteista. Ensimmäisten kahden tai kahden ja puolen vuoden jälkeen opiskelija saa arvonimen ''lääketieteen kandidaatti'' (LK), vaikkei tutkintoa. Opintojen toisessa vaiheessa (nk. kliininen vaihe) opiskellaan käytännön lääkärin työssä tarvittavia taitoja, potilastyötä ja sairauksien diagnosointia ja hoitoa käytännössä. Kliininen koulutus ja harjoittelu tapahtuu lähinnä opetussairaalassa.
Rivi 14:
 
==Työnkuva==
Lääkärin työnkuva vaihtelee toimipisteestä ja erikoisalasta riippuen. Lääkäri voi toimia perusterveydenhuollossa eli [[terveyskeskus|terveyskeskuksessa]] tai terveysasemallasairaalassa. Terveyskeskuslääkärin työ on monenlaisten sairauksien ja vaivojen ensikohtaamista. Vaikeammat sairaudet ja vammat vaativat erikoissairaanhoidon kannanottoa, jonne potilaat lähetetään perusterveydenhuollon lääkärin lähetteellä. Erikoissairaanhoidon lääkäri on yleensä erikoistumassa tai erikoistunut jollekin erikoisalalle ja tekee pääsääntöisesti tälle erikoisalalle kuuluvien tautitilojen kanssa töitä. Yhteistyö eri erikoisalojen ja ammattiryhmien kesken on avainasemassa hyvän potilashoidon saavuttamiseksi. [[Sairaala|Sairaaloissa]] on useiden eri erikoisalojen vastaanottoja eli poliklinikoita ja vuodeosastoja.
 
Suomessa oli vuonna 2006 noin 21&nbsp;400 lääkäriä, joista noin 18&nbsp;400 työikäisiä. Heistä työskenteli päätoimisesti sairaaloissa 47,0 prosenttia, terveyskeskuksissa 22,7 prosenttia ja yksityisvastaanottoa piti 10,5 prosenttia. Lisäksi lääkäreitä toimii muun muassa opetus- ja [[tutkija|tutkimustyössä]], hallintotehtävissä, [[lääketeollisuus|lääketeollisuuden]] palveluksessa ja järjestöissä. Lääkärien työllisyystilanne on tällä hetkellä Suomessa hyvä.<ref>Lääkäriliitto, Lääkärikysely 2006</ref>▼
 
== Erikoistumisalat ==
LääkäriErikoistumisalat voi erikoistuajaotella esimerkiksiesim. yleislääketieteeseen,operatiivisiin neuro([[kirurgikirurgia]]aan, yleiskirurgiaan,ja lastentauteihinsitä taitukevat käsikirurgiaanalat) ja konservatiivisiin (mm. sisätaudit). Erikoistumisaloja on yhteensätällä hetkellä 50 <ref name="sll 49jatkok" kappaletta/>. Erikoistunut lääkäri on [[erikoislääkäri]].
 
Erikoislääkärin [[virka|viran]] vaatimuksiin kuuluvat seuraavat:
* Lääketieteen lisensiaatin tutkinto ([[lääkäri]]),
* Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen laillistus,
* suorittaa 2 vuoden mittaisen perusterveydenhuollon lisäkoulutuksen, tutkintoon sisältyy työskentely lääkärin tehtävissä, mutta toisen lääkärin johdon ja valvonnan alaisena. Tutkinnon suorittanut voi toimia itsenäisesti yleislääkärinä. Lääkärin tutkinnon jälkeen täytyy suorittaa erikoislääkärin tutkinto, joka on ammatillinen jatkotutkinto, tutkinnon aikana työskennellään apulaislääkärin virassa. Kaikkien erikoisalojen koulutus alkaa vasta perustutkinnon jälkeen. Erikoisalojen tutkinnot kestävät 5, 6 tai 8 vuotta.
 
== Palkkaus ==
Rivi 31 ⟶ 24:
== Lääkäreiden sijoittuminen ==
{{Lähteetön|Sjoittuminen, sitoutuminen ym.}}
Suurin osa lääkäreistä työskentelee julkisella sektorilla (terveyskeskukset, sairaalat, yliopistot). Pääosin<ref yksityispuolella työskentelee osa lääkäreistä (etenkin työterveyshuolto). Tuntipalkka yksityispuolella on usein parempi, mutta vastapainoksi julkinen sektori huolehtii pääosin lääkäreiden koulutuksesta ja lääketieteellisestä tutkimuksesta ja kehittämisestä.name="lääkärit_suomessa">{{kirjaviite
| Nimeke = Lääkärit Suomessa - Tilastotietoja lääkäreistä ja terveydenhuollosta 2013 | Julkaisija = Suomen Lääkäriliitto
| Vuosi = 2013
| Isbn = 978-951-9433-66-0 (verkkojulkaisu)
| www = http://www.laakariliitto.fi/tutkimus/laakarityovoima/| www-teksti = Lääkärityövoima - Suomen Lääkäriliitto| }}</ref>. Pääosin yksityispuolella työskentelee osa lääkäreistä (etenkin työterveyshuolto). Tuntipalkka yksityispuolella on usein parempi, mutta vastapainoksi julkinen sektori huolehtii pääosin lääkäreiden koulutuksesta ja lääketieteellisestä tutkimuksesta ja kehittämisestä.
Yleensä lääkärit ovat hyvin sitoutuneita työpaikkaansa. Mikäli pyritään pitkäaikaisiin hoitosuhteisiin ja hyvään hoitoon niin on tarpeen että lääkärit sitoutuvat myös työpaikkoihinsa pitkäaikaisesti. Kuitenkin esimerkiksi operatiivisilla aloilla ja erilaisissa tutkimus- ja hoitotoimenpiteissä pitkäaikaiset hoitosuhteet eivät ole välttämättömiä.
 
▲Suomessa oli vuonna 20062013 noinyli 2126&nbsp;400000 lääkäriä, joista noin 1820&nbsp;40000 työikäisiä. Heistä työskenteli päätoimisesti sairaaloissa 47,044 prosenttia, terveyskeskuksissa 22,721 prosenttia ja yksityisvastaanottoa piti 10,518 prosenttia. Lisäksi lääkäreitä toimii muun muassa opetus- ja [[tutkija|tutkimustyössä]], hallintotehtävissä, [[lääketeollisuus|lääketeollisuuden]] palveluksessa ja järjestöissä. Lääkärien työllisyystilanne on tällä hetkellä Suomessa hyvä.<ref>Lääkäriliitto, Lääkärikyselyname="lääkärit_suomessa" 2006</ref>
Uusi ilmiö ovat vuokralääkärit. Ilmiö on herättänyt kiistelyä. Vuokralääkärit ovat useimmiten nuoria. He voivat saada paremman ansiotason kuin suoraan julkisen sektorin palveluksessa olevat lääkärit ilman että he sitoutuvat pitkäaikaisiin työsuhteisiin. Jotkut työnantajat ovat kuitenkin olleet pakkotilanteessa, sillä muuten ei ole lääkäreitä töihin saatu.▼
 
Vuonna 2007 työtä tekevistä lääkäreistä on tietyillä aloilla pulaa. Eniten on suhteellisesti pulaa psykiatrian erikoislääkäreistä ja anestesialääkäreistä ja määrällisesti perusterveydenhuollon lääkäreistä (terveyskeskuslääkärit).
▲UusiAjoittain puhuttava ilmiö ovat vuokralääkärit. Ilmiö on herättänyt kiistelyä. Vuokralääkärit ovat useimmiten nuoria. He voivat saada paremman ansiotason kuin suoraan julkisen sektorin palveluksessa olevat lääkärit ilman että he sitoutuvat pitkäaikaisiin työsuhteisiin. Jotkut työnantajat ovat kuitenkin olleet pakkotilanteessa, sillä muuten ei ole lääkäreitä töihin saatu.
 
== Lähteet ==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Lääkärit_Suomessa”