Ero sivun ”Suomen rikoslaki” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 71:
[[Välillinen tekeminen]] on suuri harvinaisuus. Sääntö on selvä, nimittäin ihminen ei ole vastuussa toisen tekemästä rikoksesta, ellei häntä osoiteta osalliseksi siihen.
==
Suomen rikosoikeuden ideologisena perustana toimi alussa klassinen rikosoikeusajattelu, jonka mukaan rangaistus on seurausta rikollisesta teosta. Suomen nykyinen rikoslaki ja siihen liittyvä asetus [[rangaistus]]ten täytäntöönpanosta annettiin [[1889]] (AsK 39/1889), ja ne tulivat voimaan vuonna [[1894]]. Ne kumosivat [[vuoden 1734 laki|vuoden 1734 lain]] rikos- ja rangaistuskaaret. Rikoslaki alkoi [[Suomen säädöskokoelma|Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-Kokouksessa]] seuraavilla saatesanoilla:
Rivi 85:
Rangaistussäännöksiä on muissakin laeissa kuin rikoslaissa, kuten esimerkiksi tieliikennelaissa, mutta vankeusrangaistuksen uhan sisältävät säännökset pyritään nykyisin keskittämään rikoslakiin. Suomen kriminaalipolitiikka lieventyi merkittävästi 1960-luvulta alkaen, jolloin vapausrangaistuksia alettiin ensimmäistä kertaa kritisoida epähumaaneiksi. Sen jälkeen ehdollisia vankeusrangaistuksia laajennettiin ja tuomioista tehtiin lievempiä.
Suomalainen rikosoikeusjärjestelmä sai ideologisia vaikutteita sosiologisesta koulusta, jonka mukaan rangaistuksen tarkoituksena on parantaa rikollinen. Erityisesti tämä käsitys on vaikuttanut ehdollisten vankeusrangaistusten, nuorisovankiloiden ja vaarallisten vankien eristämistoimien kehitykseen. Vuoteen [[1960]] asti rikosoikeusteoreetikot kannattivat klassista rikosoikeusajattelua tai sosiologista kouulua. Toisaalta Suomen rikoslaki sai vaikutteita myös positivisesta rikosoikeuskoulusta, jonka mukaan yhteiskunnalliset tekijät vaikuttavat rikollisuuteen.
Vuodesta [[1970]] alkaen suomalaista rikosoikeusajattelua on ideologisesti hallinnut humaani uusklassismi, jonka mukaan rangaistusten tavoitteena on vahvistaa moraalia. Tästä syystä kaikkien rangaistusten on oltava yleistettävissä. Yleisesti rikollisen rankaisemin perusteena on pidetty teon moitittavuutta. Uusklassismin vaikutus on nähtävissä vuonna [[1976]] kirjoitetussa rikosoikeuskomitean mietinnössä.
Rikoslainsäädännön vireillä olevan kokonaisuudistuksen myötä rikoslaki on itse asiassa uusittu vaiheittain ja on tätä nykyä kohtalaisen moderni. Uudistuksen ensimmäisen vaiheen lainmuutokset tulivat voimaan vuoden [[1991]] alusta ja toisen vaiheen syyskuussa [[1995]]. Oikeusministeriö asetti 14.2.2007 professori [[Pekka Koskinen|Pekka Koskisen]] selvitysmieheksi selvittämään mahdollisuuksia rikoslain kokonaisuudistuksen loppuun saattamiseksi siten, että säädettäisiin lakiteknisesti uusi, rakenteeltaan johdonmukainen ja kirjoitusasultaan yhdenmukainen rikoslaki. Laajoja sisällöllisiä muutoksia uudistuksessa ei ole tarkoitus tehdä.
| |||