Ero sivun ”Allofoni” versioiden välillä

2 merkkiä lisätty ,  6 vuotta sitten
Sanan "ekstrinsinen" (joka esiintyy perusmuodossa myöhemmin kappaleessa) monikon partitiivi on ekstrinsisiä. Ekstrinsiä-sanan perusmuodon pitäisi olla "ekstrinnen", joka taas ei voisi olla suomea, sillä nominien -nen-päätettä ennen on aina vokaali
p (Botti poisti 43 Wikidatan sivulle d:q146863 siirrettyä kielilinkkiä)
(Sanan "ekstrinsinen" (joka esiintyy perusmuodossa myöhemmin kappaleessa) monikon partitiivi on ekstrinsisiä. Ekstrinsiä-sanan perusmuodon pitäisi olla "ekstrinnen", joka taas ei voisi olla suomea, sillä nominien -nen-päätettä ennen on aina vokaali)
Äänteet [k<sup>i</sup>] ja [k<sup>u</sup>] ovat intrinsisiä allofoneja. Tällainen äännedistribuutio on [[koartikulaatio]]n seurausta. Vierekkäiset äänteet assimiloituvat eli samankaltaistuvat motorisen optimointiautomatiikan vuoksi. Ääntöelimet eivät voi luontevasti siirtyä jyrkästi toisenlaiseen tilaan jatkumollisessa motorisessa suorituksessa.
 
Osa allofonisesta vaihtelusta on konventionaalista, totunnaista joskin automaattista. Esimerkiksi ruotsin kielen labiaalinen puolisuppea etuvokaali ''ö'', fonologisesti /ø/, toteutuu [r]-äänteen edellä väljempänä varianttina, ts. " /ø/ → {{IPA|[œ:]}} / __ r ", muualla taas {{IPA|[ø]}}-äänteenä (esim. ''dö'' [dø:] 'kuolla', ''dör'' [dœ:r] 'kuolee'). Ruotsin {{IPA|[ø]}} ja {{IPA|[œ]}} ovat ekstrinsiäekstrinsisiä allofoneja, sillä äidinkielinen puhuja huomaa niiden välisen äänne-eron heti, jos joku ei äännäkään tämän allofonisen säännön mukaan. Ekstrinsinen allofoninen vaihtelu on (heikossa mielessä) normatiivista.
 
== Viitteet ==
Rekisteröitymätön käyttäjä