Ero sivun ”Allofoni” versioiden välillä
Sanan "ekstrinsinen" (joka esiintyy perusmuodossa myöhemmin kappaleessa) monikon partitiivi on ekstrinsisiä. Ekstrinsiä-sanan perusmuodon pitäisi olla "ekstrinnen", joka taas ei voisi olla suomea, sillä nominien -nen-päätettä ennen on aina vokaali
(Sanan "ekstrinsinen" (joka esiintyy perusmuodossa myöhemmin kappaleessa) monikon partitiivi on ekstrinsisiä. Ekstrinsiä-sanan perusmuodon pitäisi olla "ekstrinnen", joka taas ei voisi olla suomea, sillä nominien -nen-päätettä ennen on aina vokaali) |
|||
|
Äänteet [k<sup>i</sup>] ja [k<sup>u</sup>] ovat intrinsisiä allofoneja. Tällainen äännedistribuutio on [[koartikulaatio]]n seurausta. Vierekkäiset äänteet assimiloituvat eli samankaltaistuvat motorisen optimointiautomatiikan vuoksi. Ääntöelimet eivät voi luontevasti siirtyä jyrkästi toisenlaiseen tilaan jatkumollisessa motorisessa suorituksessa.
Osa allofonisesta vaihtelusta on konventionaalista, totunnaista joskin automaattista. Esimerkiksi ruotsin kielen labiaalinen puolisuppea etuvokaali ''ö'', fonologisesti /ø/, toteutuu [r]-äänteen edellä väljempänä varianttina, ts. " /ø/ → {{IPA|[œ:]}} / __ r ", muualla taas {{IPA|[ø]}}-äänteenä (esim. ''dö'' [dø:] 'kuolla', ''dör'' [dœ:r] 'kuolee'). Ruotsin {{IPA|[ø]}} ja {{IPA|[œ]}} ovat
== Viitteet ==
| |||