Ero sivun ”Subliimi” versioiden välillä

 

=== Tunnestautumisteoria ===

Subliimia on pyritty selittämään tunnestautumisperiaatteen ({{k-de|Einfühlung}}) avulla, jota kehiteltiin 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Tämän teorian alullepanija oli [[Friedrich Vischer]]. Hän selitti, että luonnonilmiöiden tuntuessa sisältävän tiettyjä tunnelaatuja johtuu se siitä, että ihminen [[Projisointi|heijastaa]] omia tunteitaan niihin ja siten vastaanottaa ne ikään kuin ilmiöön kuuluvina.<ref>Krohn 1965, s. 54.</ref> Subliimin kohdalla tämä tarkoittaa, että valtava kohottaa ihmisen luokseen ja lainaa hänelle esteettisessä kuvittelussa osan omaa suuruuttaan. Tällöin tuntuu, että ihmisessä itsessä on jotain samaa ylevän kanssa ja siitä seuraa, että ahdistavaa mielipahan elämystä seuraa "kohonnut itsetunto".<ref>Hirn 1949, s. 138.</ref> Tunnestautumista on myös arvosteltu muun muassa siten, että havainnoijan oma tunnelaatu voi olla erilainen tai ristiriidassa havaitsemaansa, esimerkiksi maiseman tunnelmaan.<ref>Krohn 1965, s. 138.</ref>