Wikipedia

Ero sivun ”Suomen juutalaisluovutukset” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
52 251 muokkausta
Rivi 15:
Juutalaispakolaisten luovutus Saksaan olisi ilmeisesti tapahtunut kaikessa hiljaisuudessa, ellei [[Helsingin juutalainen seurakunta|Helsingin juutalaisen seurakunnan]] johto olisi saanut asiasta vihiä ja ryhtynyt vastatoimiin. Seurakunnan lakimies Jonas Jakobson kävi pääministeri Jukka Rangellin ja valtiovarainministeri [[Väinö Tanner]]in puheilla, minkä jälkeen Tanner määräsi Valpon keskeyttämään luovutukset, kunnes asia olisi käsitelty hallituksessa. Tanner ja sosiaaliministeri [[K.-A. Fagerholm]] ottivat asian esille seuraavassa [[hallituksen iltakoulu]]ssa. Koska istunto oli epävirallinen, asian käsittelystä hallituksessa ei ole pöytäkirjaa. Jyrkkänä natsismin vastustajana tunnettu Fagerholm ilmoitti eroavansa välittömästi hallituksesta, mikäli karkotukset pantaisiin toimeen. Tilanne oli ajautumassa umpisolmuun, kun sisäministeri Horelli puolestaan uhkasi erota, mikäli hänen toimivaltaansa kuuluvaan asiaan puututtaisiin. <ref> Jakobson 1999, s. 374. </ref> Voimassa ollut [[sensuuri]] ei estänyt sanomalehtiä käsittelemästä asiaa. [[Helsingin Sanomat]] ja [[Uutispäivä Demari|Suomen Sosialidemokraatti]] tekivät asiasta julkisen skandaalin tuomitsemalla voimakkain sanoin vireillä olleen luovutuksen, kun sen sijaan [[Uusi Suomi]] vähätteli tapausta. Lisäksi pääministeri [[Jukka Rangell]]ille luovutettiin adressi, jossa hallitusta varoitettiin niistä kielteisistä ulkopoliittisista seurauksista, joita karkotukset voisivat aiheuttaa. Adressin allekirjoittivat mm. professorit [[Yrjö Hirn]], [[Robert Brotherus]] ja [[Bruno Suviranta]] sekä Helsingin Sanomien päätoimittaja, entinen ulkoministeri [[Eljas Erkko]]. <ref> Jakobson 1999, s. 375–376. </ref>
 
Asiassa päästiin epämääräiseen kompromissiin, kun presidentti [[Risto Ryti]] taivutti Fagerholmin perumaan eroilmoituksensa kerrottuaan sopineensa Horellin kanssa, ettei ketään henkilöä luovutettaisi. Fagerholm totesi kuitenkin myöhemmin muistelmissaan tulleensa vedetyksi nenästä, kun luovutukset oli toteutettu, vaikkakin alkuperäistä suppeammassa muodossa. <ref> Fagerholm 1977, s. 139–140. </ref> Perusteluksi juutalaisten karkottamiselle esitettiin, että nämä olivat syyllistyneet Suomessa rikoksiin. Yksi heistä oli kylläkin tuomittu sakkorangaistukseen[[sakko]]rangaistukseen säännöstelyrikkomuksesta ja toinen, vapaaehtoisena [[talvisota]]an osallistunut [[Itävalta|Itävallan]] kansalainen oli saanut [[varkaus (oikeustiede)|varkaudesta]] vankeustuomion[[vankeus]]tuomion, jonka hän oli jo kärsinyt, mutta muista esitettiin vain todistamattomia epäilyjä. Hallituksen antaman virallisen selityksen mukaan luovutuksissa oli kysymys ”tavallisesta poliisiasiasta” ja vain turvapaikkaoikeutensa menettäneiden ”epäsuotavien ja rikollisten ainesten” poistamisesta maasta. Max Jakobsonin mukaan jutun asiakirjoista ilmenee Valpon virkailijoiden peittelemätön [[antisemitismi]] ja vihamielinen suhtautuminen myös ei-juutalaisiin pakolaisiin. Tapauksesta noussut kohu johti siihen, että pakolaisten karkotukset Suomesta Saksaan lopetettiin. <ref> Jakobson 1999, s. 375–376. </ref> Suomessa vielä olleet noin 150 juutalaispakolaista<ref> Jakobson 1999, s. 376.</ref>, jotka Valpo oli ilmeisesti ollut aikeissa karkottaa Saksaan, pääsivät myöhemmin matkustamaan [[Ruotsi]]in. <ref> Fagerholm 1977, s. 140–141. </ref>
 
==Jälkiarvioita==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_juutalaisluovutukset”