Ero sivun ”Pekka ja Pätkä -elokuvat” versioiden välillä

Pekka Puupään muokkaaminen elokuvaksi oli SF:n käsikirjoittajan [[Reino Helismaa]]n idea. Elokuvaa enteili [[Toivo Kärki|Toivo Kärjen]] säveltämä, Helismaan sanoittama ja [[Esa Pakarinen|Esa Pakarisen]] vuonna 1952 levyttämä hieman haikea jenkka ''Pekka Puupää'', joka oli tarkoitettu vastineeksi [[rillumarei]]-huumorin tuominneille kriitikoille. <ref>Jukka Pennanen ja Kyösti Mutkala: ''Reino Helismaa: Jätkäpoika ja runoilija'', s. 148. Porvoo: WSOY, 1994. </ref> SF:n johtaja [[T. J. Särkkä]] ilmestyi pian Ola Fogelbergin kuoleman jälkeen tämän lesken Laura Fogelbergin luo, esittäytyi tämän miesvainajan ystäväksi ja tarjoutui ostamaan Puupää-hahmon elokuvausoikeudet 50&nbsp;000 silloisella markalla. Särkkä mitä ilmeisimmin huijasi leskeä kaupanteossa: suullisesti puhuttiin vain yhdestä elokuvasta, mutta tammikuussa 1953 allekirjoitettu sopimuspaperi antoi SF:lle pysyvät oikeudet Pekka Puupäähän ja muihin Fogelin luomiin hahmoihin.<ref>Jukka Rislakki ja Rainer Sandell: ''Varsinainen Puupää! Ola Fogelbergin ja hänen Pekkansa tarina'', s. 209–213. Tammi, Helsinki 2005.</ref>

 

 

Elokuvissa Pekka Puupää on naimisissa Justiinan kanssa. Pätkä, joka elokuvassa ''[[Pekka ja Pätkä lumimiehen jäljillä]]'' ilmoitti sekä etu- että sukunimekseen Pätkä, taas on poikamies. Elokuvissa oli vielä neljäskin vakiohahmo, talonmies Pikkarainen, joka turhaan yrittää pitää kuria kaksikolle. Yleensä he joutuvat elokuvassa kaikenlaisiin kommelluksiin jatkuvan rahapulansa ja hyväuskoisuutensa takia.