Ero sivun ”Vääpeli Mynkhausen” versioiden välillä

| elonet = ek2ihr117279

'''''Vääpeli Mynkhausen''''' on [[Aarne Laine]]en ohjaama suomalainen elokuva vuodelta [[1957]]. Elokuvan juoni perustuu [[Topias|Topiaksen]] näytelmään vuodelta 1955.

Elokuvan juoni perustuu [[Topias|Topiaksen]] näytelmään vuodelta 1955. Aikalaisarvioiden ryöppy oli lähes järjestään kielteinen.<ref name=arvio>[http://www.elonet.fi/title/ek2ihr/sisalto{{Elonet|117279}} Arviot, Elonet.fi]Lehdistöarvio, viitattu 18.11.2012</ref> Myöhemmässä arviossa sitätodetaan, että täysi-ikäiset heittäytyvät siinä pojankoltiaisiksi<ref name=tvm>KK: ''Vääpeli Mynkhausen'', Viikon tv-elokuvia, Tv-maailma, 16-17/2014 sivu 18</ref>. Sitä pidetään sotilasfarssin halpana muunnelmana mutta ymmärretään jossain määrin. Vaikka se on hyvin lapsellinen, siinä on kuitenkin menevä rytmi.<ref name=tvm>AL: ''Vääpeli Mynkhausen'', Päivän elokuvia, Tv-maailma, 46/2012 sivu 21</ref>

Professori lähtee työmatkalla, ja hän patistaa poikkeuksellisesti perheensä kenraali-veljensä (Toppo Lehto) maatilalle. Hänkään ei saa perhettä toimimaan. Vasta vanha asetoveri, vääpeli Ryynänen (Reino Valkama) saa pojat kiinnostumaan kalastuksesta, työnteosta, opiskelusta. Hän käytti täkynä kertomuksia omasta ja kenraalin sankaruudesta. Juttujen takia vääpeliä kutsuttiin kuulun saksalaisen seikkailijan [[Paroniparoni von Münchhausen]]in mukaan vääpeli Mynkhauseniksi.

Kenraalilla on tähän rakastunut emännöitsijäEmännöitsijä Maalin (Elsa Turakainen) on rakastunut kenraaliin. Vääpeli kosiskelee emännöitsijää itse sen verran, että piintynyt vanhapoikakenraali lopulta kosiinkosii Maalinia. Ullakin huomaa miehisen luutnantti Jussi Kehän (Kullervo Kalske) olevan parempi valinta kuin luihu ja omituinen diplomaatinalku.