Ero sivun ”Saint-Denis’n basilika” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Velma (keskustelu | muokkaukset)
w
Rivi 6:
Vanhassa kirkossa oli ennen Sugerin muutosta [[Romaaninen arkkitehtuuri|romaanisen tyylin]] mukaisesti massiiviset seinämuurit sekä puolikaariholvit, joita kannattelivat matalat, paksut pylväät. Uusi kuori rakennettiin ratkaisevasti erilaiseksi. Sirojen pilareiden ja niiden päällä kulkevien ruoteiden avulla saatiin rakennukselle vankka kivirunko. Näin rakennus pysyi kasassa ilman tiiviitä seinämuureja, ja seinät kyettiin vapauttamaan kannatustehtävästään muun muassa suurille ikkuna- ja lasirakenteille. Koko kirkkoa pystyttiin näin myös korottamaan. Uudesta tilasta tuli koristeellisempi, yhteneväisempi ja ennen kaikkea avarampi ja valoisampi. Koko katedraali vihittiin käyttöön vuonna 1281.
 
Saint-Denis’n uusi kuori oli gotiikan fanfaari, vaikka siinä on luonnollisesti vielä paljon romaanisen tyylin piirteitä. Erityisesti gotiikkaa löytyy kirkon kaksoiskuorikäytävästä. Kauniit värilasi-ikkunat, korkealla katossa näkyvät ruoteet ja suippokaaret tuovat kuorikäytävään selkeän goottilaisen ilmeen, sekä sisätilojen yhteneväisyys ja siellä paljon käytetyt kohtisuorat linjat tulivat sittemmin gotiikan perusperiaatteiksi. Läntisessä julkisivussa sijaitseva [[ruusuikkuna]] on ensimmäinen laatuaan ja siitä on otettu malli muun muassa [[Sacre Coeur]]in vastaavaan. Kirkon läntinen sisäänkäynti oli ensimmäinen goottilainen [[Portaali (arkkitehtuuri)|portaali]], jonka pylväissä oli veistoshahmoja. Saint-Denis’n basilika on toiminut esikuvana suurimmalle osalle Ranskan goottilaisia katedraaleja, esimerkiksi [[Chartresin katedraali|Chartresille]] ja Pariisin [[Notre Damen katedraali (Pariisi)|Notre Damelle]].
 
Ollessaan yksi kuningasvallan vertauskuvista kirkko joutui Ranskan vallankumouksen aikana kansan tuhoamisvimman uhriksi, jolloin suurin osa upeasta sisustuksesta tuhottiin. Tökerö entisöimisyritys 1800-luvun alussa turmeli katedraalia vielä lisää: sen yhteydessä esimerkiksi pohjoistorniin syntyi pahoja halkeamia, joiden vuoksi se piti purkaa kokonaan. Ensimmäinen onnistunut entistämistyö tehtiin [[Eugene Viollet-le-Duc]]in johdolla 1800-luvulla.