Versio 10. joulukuuta 2013 kello 20.39 muokkaa IA (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, ylläpitäjät 65 213 muokkausta p Käyttäjän 80.222.133.245 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Crt tekemään versioon. ← Vanhempi muutos		Versio 25. huhtikuuta 2014 kello 12.11 muokkaa kumoa Palosirkka (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 15 839 muokkausta p kh Uudempi muutos →
Rivi 1: [[Tiedosto:Legameidrogeno-h2o.jpg\|thumb\|Vesimolekyylit liittyvät toisiinsa vetysidoksilla.]] '''Vetysidos''' on [[happi]]- (O), [[typpi]]- (N) tai [[fluori]]atomiin (F) liittyneen [[vety]]atomin (H) ja toisen happi-, typpi- tai fluoriatomin [[vapaa elektronipari\|vapaan elektroniparin]] välinen elektrostaattinen vetovoima.<ref name="Smith">J.G. Smith, ''Organic Chemistry 2e'', McGraw-Hill, 2007, ISBN 978-0-07-304986-1, {{en}} </ref> Se on molekyylien välisistä vuorovaikutuksista vahvempi kuin [[van der Waalsin voima\|van der Waals -vuorovaikutus]] ja [[dipoli-dipolisidos\|dipoli-dipoli -vuorovaikutus]], mutta heikompi kuin [[ionisidos\|ioni-ioni-vuorovaikutus]]. Vetysidokset ovat paljon heikompia kuin mitkään [[kovalenttinen sidos\|kovalenttiset sidokset]].<ref name="Smith"/> Vetysidokset ovat tyypillisesti molekyylien välisiä (intermolekylaarisia), mutta voivat olla myös sisäisiä (intramolekylaarisia). Vetysidosta merkitään katkoviivalla. Vetysidoksen vahvuus perustuu hyvin [[elektronegatiivisuus\|elektronegatiivisen]] alkuaineen (O, N, F) kykyyn vetää elektroneja pois vetyatomilta ja siten tuottaa vetyatomille positiivinen osittaisvaraus. Positiivisesti varautuneen vedyn ja kyseiseen vetyatomiin muutoin sitoutumattoman alkuaineen vapaan elektroniparin välille syntyy edelleen elektrostaattinen vuorovaikutus eli vetysidos. Yksinkertaisimpia aineita, joissa molekyylien välillä esiintyy vetysidoksia, ovat [[vesi]] (H<sub>2</sub>O), [[ammoniakki]] (NH<sub>3</sub>) ja [[vetyfluoridi]] (HF). Vetysidoksen vuoksi nämä aineet ovat kiinteinä tai nesteinä ollessaan assosioituneet useamman molekyylin muodostamiksi yhdistelmiksi. Tämän vuoksi niiden [[sulamispiste\|sulamis-]] ja [[kiehumispiste]]et ovat paljon korkeammat kuin muiden vety-yhdisteiden, joissa vetysidoksia ei ole.<ref>{{kirjaviite \| Tekijä = Matti Tiilikainen, Ilkka Virtamo \| Nimeke = Kemia 1 \| Sivu = 41-42 \| Julkaisija = WSOY \| Vuosi = 1978}}</ref> == Vetysidos vedessä == Rivi 12: Erityisen voimakas vetysidos on vedessä, koska vesimolekyylissä on toisaalta kaksi vetyatomia, toisaalta happiatomilla kaksi vapaata elektroniparia, jotka voivat vetysidoksella liittyä viereisten molekyylien vetyatomiin. Sitä vastoin vetyfluoridissa on vain yksi vetyatomi, ammoniakissa taas typellä vain yksi vapaa elektronipari, minkä vuoksi vetysidos on näissä aineissa heikompi. Veden monet poikkeukselliset ominaisuudet [[Jää]]n nestemäistä vettä pienempi tiheys johtuu vetysidoksien tuottamasta kiderakenteesta. Jään pienemmästä tiheydestä johtuu myös, että jääpalaset voivat kellua veden pinnalla. Vesimolekyylien väliset vetysidokset aikaansaavat myös veden korkean [[koheesio]]n, joka edelleen selittää muun muassa veden [[pintajännitys\|pintajännityksen]]. == Vetysidos orgaanisissa yhdisteissä == [[Tiedosto:Acetic Acid Hydrogenbridge V.1.svg\|right\|thumb\|Kahden [[etikkahappo]]molekyylin vetysidoksilla muodostama dimeeri]] [[Tiedosto:Base pair GC.svg\|thumb\|Vetysidoksia [[guannini]]n ja [[sytosiini]]n välillä, jotka ovat toinen DNA:ssa esiintyvistä [[emäspari\|emäspareista]].]] Vetysidoksia esiintyy myös monissa [[orgaaninen yhdiste\|orgaanisissa yhdisteissä]]. Yksinkertaisimpia niistä ovat [[alkoholit]] ja [[karboksyylihappo\|karboksyylihapot]], joissa osa vetyatomeista on ~~sitoututunut~~sitoutunut happiatomiin. Tämän vuoksi näillä aineilla on paljon korkeampi sulamispiste kuin esimerkiksi sellaisilla [[hiilivety\|hiilivedyillä]], joilla on suunnilleen saman suuruinen [[molekyylipaino]], mutta joissa vetysidoksia ei ole. Karboksyylihapot ovatkin nestetilassa assosioituneet vetysidosten välityksellä [[dimeeri\|dimeereiksi]].<ref>{{kirjaviite \| Tekijä = Pentti Mälkönen \| Nimeke = Orgaaninen kemia \| Sivu = 80, 121 \| Julkaisija = Otava \| Vuosi = 1979 \| Tunniste = ISBN 951-1-05378-7}}</ref> Vetysidokset ovat tärkeitä biokemiassa. Esimerkiksi [[DNA]]-molekyylin puoliskot ovat kiinni toisissaan tarkalleen oikeissa paikoissa olevilla vetysidoksilla, jolloin molekyyli tarvittaessa avautuu kuin vetoketju. [[Proteiini]]molekyyleissä [[peptidi]]ketjut ovat kiertyneet [[spiraali]]maisiksi, ja vetysidos pitää kierteet avautumattomina<ref>Mälkönen, s. 209</ref>; vasta tällä tavoin laskostunut proteiini toimii.

Ero sivun ”Vetysidos” versioiden välillä