Versio 31. tammikuuta 2014 kello 14.06 muokkaa 109.204.207.50 (keskustelu) kirjoitusvirhe Merkkaus: Visuaalinen muokkaus ← Vanhempi muutos		Versio 14. huhtikuuta 2014 kello 21.50 muokkaa kumoa Perseus.3,14 (keskustelu \| muokkaukset) automaattiseulotut käyttäjät 267 muokkausta pEi muokkausyhteenvetoa Merkkaus: Visuaalinen muokkaus Uudempi muutos →
Rivi 3: Varsinaisia epämetalleja ovat [[hiili]], [[typpi]], [[happi]], [[fosfori]], [[rikki]] ja [[seleeni]], halogeenit ([[fluori]], [[kloori]], [[bromi]], jodi ja [[astatiini]]) ja jalokaasut ([[helium]], [[neon]], [[krypton]], [[argon]], [[ksenon]] ja [[radon]]) joskus myös puolimetallit ([[boori]], pii, [[germanium]], [[arseeni]], [[antimoni]], [[telluuri]] ja [[polonium]]). [[Vety]] lasketaan usein epämetallien joukkoon, koska se on kaasu ja muodostaa usein kovalenttisidoksia normaaliolosuhteissa. Vedyn [[pelkistymisreaktiot]] ovat kuitenkin harvinaisia, ts. se yleensä luovuttaa eikä vastaanota elektroneja, kuten varsinaiset epämetallit, joten se ei ole kemiallisesti ottaen epämetalli. Hydridi-ionia, joka on elektronin vastaanottanut vety, esiintyy vain poikkeuksellisen elektropositiivisissa tapauksissa, kuten alkalihydrideissä (esimerkiksi [[litiumhydridi]] LiH), ja itse asiassa vety alkaa käyttäytyä kuin metalli korkeassa paineessa. Alkuaineina epämetallit ovat vakaita eivätkä reagoi aggressiivisesti. Ne eivät muodosta metallisidoksia, joten niillä ei ole metallikiiltoa sekä niiden [[lämmönjohtavuus\|lämmön-]], ja [[sähkönjohtavuus\|sähkönjohtokyky]] on huono. Hiili on kiinteä, jonkin verran sähköä johtava aine, jonka esiintyy standardiolosuhteissa [[grafiitti]]na tai [[amorfinen aine\|amorfisena]] eli [[aktiivihiili\|aktiivihiilenä]]. Typpi, happi, vety ja halogeeneista fluori ja kloori ovat kaksiatomisia kaasuja. Fosfori, rikki ja seleeni muodostavat moniatomisia rakenteita, joten ne ovat kiinteitä, kiteytyviä aineita. Kiinteät epämetallit eivät liukene veteen, kaasumaiset vain vähän, eivätkä kummatkaan reagoi [[vesi\|veden]] kanssa kuten halogeenit. Typpi palaa vasta erittäin kuumassa, mutta useat muut epämetallit syttyvät ja jauhemuodossa saattavat palaa jopa räjähtämällä. Syntyvät [[oksidi]]t ovat [[kaasu]]ja (hiili, rikki, typpi) tai kiinteitä aineita. Epämetallioksidien vesiliuokset ovat happamia ja ne syövyttävät metalleja. [[Typpihappo]], [[fosforihappo]], ja [[rikkihappo]] ovat [[vahva happo\|vahvoja happoja]], [[seleenihappo]] on keskivahva ja [[hiilihappo]] taas on [[heikko happo]]. (Divetyoksidi eli vesi on neutraali ja voi toimia niin happona kuin emäksenäkin.) Epämetallien keskinäiset sidokset ovat usein kovalentteja, ts. elektronit jaetaan. Erityisesti hiili-hiili -sidos on tästä syystä erittäin kestävä, joten hiilen yhdisteistä eli [[Orgaaninen kemia\|orgaanisista aineista]] voi tulla erittäin monimutkaisia. [[Luokka:Alkuaineet]]

Ero sivun ”Epämetalli” versioiden välillä