Ero sivun ”Magneettikuvaus” versioiden välillä

39 merkkiä lisätty ,  5 vuotta sitten
väliotsikko
(väliotsikko)
[[File:GWM HahnEchoDecay small.gif|frame|Atomiytimen [[Spinkvanttiluku|spin-pyörimisliikkeen]] kääntäminen magneettikentällä ja siitä syntyvä radiotaajuinen kaiku]]
'''Magneettikuvaus''' ({{k-en|Magnetic Resonance Imaging, MRI}}; lyhenne MK<ref name=kotus>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2149 | Nimeke = Lyhenneluettelo | Ajankohta = 25.04.2013 | Julkaisija = Kotimaisten kielten keskus | Viitattu = 19.5.2013}}</ref>) on [[radiologia]]n alaan kuuluva lääketieteellinen kuvantamismenetelmä, joka perustuu ydinmagneettiseen resonanssiin ([[NMR]]). Menetelmässä mitataan [[vety]]-ytimien magneettikentässä [[emissio|emittoimaa]] radiotaajuista signaalia. Siksi se soveltuu runsaasti vetyä sisältävien [[kudos]]ten (rasva- ja vesipitoiset kudokset, myös [[luuydin]]) tutkimiseen.
 
Kuvauksessa potilas sijoitetaan voimakkaaseen [[magneettikenttä]]än, jonka suuruutta paikan funktiona ohjataan tietokoneella niin, että kuvauskohteen eri osiin vaikuttaa hieman erisuuruinen magneettikenttä. Laitteistoon kuuluu lisäksi radiolähetin ja -vastaanotin, jonka avulla [[resonanssi]] synnytetään ja havaitaan.
 
Magneettikuvauksen alkaessa potilas viedään tutkimuspöydällä onttoon putkeen, jossa hän makaa liikkumatta. Magneettikuvauslaitteessa on [[kela]], joka muodostaa vahvan magneettikentän kuvattavaan alueeseen. Lähellä kuvausaluetta ovat lähetinkela radiotaajuisen magneettikentän lähettämiseen ja vastaanotinkela, joka vastaanottaa palautuvat radioaallot. <ref>[http://nmrcentral.com/2011/08/nmr-instrumentation/ NMR Instrumentation] NMRCentral.com</ref> Koska tarvittava magneettikenttä on hyvin voimakas, nykyisin tavallisesti 1–3 [[Tesla|teslaa]],<ref>[http://www.stuk.fi/sateilyn_kaytto/terveydenhuolto/fi_FI/magneetti/ ''Magneettitutkimus''] STUK</ref> sen synnyttämiseen tarvitaan voimakas sähkövirta, ja usein kela on jäähdytetty [[Suprajohtavuus|suprajohtavaksi]]. Kuvan muodostamiseksi laitteessa on vielä erillinen gradienttikelasto, jonka avulla magneettikentän muotoa vaihdellaan kuvauksen aikana. Siksi laitteesta kuuluu paukkuva ääni, joka saattaa tuntua pelottavaltakin. Juuri magneettikentän muodonmuutosten avulla magneettisten vety-ytimien pyörimisliikettä eri puolilla kuvattavaa aluetta voidaan ohjata niin, että syntyvien radiotaajuisten kaikupulssien vaihe- ja taajuusjakaumaan sisältyy tieto vety-ydinten sijainnista kuvattavassa kudoksessa. <ref>[http://nmrcentral.com/2011/08/principle-of-nuclear-magnetic-resonance-nmr/ Principle of NMR] NMRCentral.com</ref> Normaalisti kuvaus kestää noin puoli tuntia, jona aikana otetaan useita kuvasarjoja, mutta tutkimuksen kesto vaihtelee kuvauskohteen mukaan.
 
Kuvan muodostus perustuu siihen, että resonanssisignaalin taajuus on verrannollinen vaikuttavan magneettikentän voimakkuuteen. Hieman epätasaisessa magneettikentässä kuvauskohteen eri osat lähettävät radiosignaalia kukin hieman eri taajuudella. Siksi laitteiston vastaanottama resonanssisignaali sisältää useita taajuuksia. Signaali jaetaan eri taajuuskomponentteihin [[Fourier'n muunnos|Fourier'n muunnoksen]] avulla, jolloin kuvattavan kohteen eri kohdista peräisin olevat signaalit voidaan erottaa toisistaan.
 
Kuvaustilanteessa edellä kuvatun kaltaisia mittauksia suoritetaan suuri määrä niin, että magneettikenttää ohjataan joka kerralla hieman eri tavalla. Täydellisen kuvan muodostamiseksi tulokset yhdistetään tietokoneella ja analyysin tuloksena saadaan kaksi- tai kolmiulotteinen magneettikuva, joka koostuu kuvaelementeistä ([[pikseli]]) tai tilavuuselementeistä ([[vokseli]]).
 
Signaalin voimakkuus magneettikuvassa riippuu paitsi magneettisten ytimien määrästä myös niiden vuorovaikutuksesta ympäristönsä kanssa. Magneettikuvauksessa näitä vuorovaikutuksia kuvataan relaksaatioajoilla, jotka kertovat kuinka nopeasti kudoksen magnetoituminen palaa tasapainotilaan virityspulssin jälkeen. Muita signaalin ominaisuuksin vaikuttavia suureita ovat kudoksen liike ja virtaus, [[diffuusio]] sekä ns. kemiallinen siirtymä.
 
'''Magneettikuvauksen vahvuuksia'''
** lähes kaikkien nykyisin käytössä olevien istutteiden kanssa voidaan kuitenkin magneettikuvaukseen mennä<ref name=stuk6>{{Kirjaviite | Tekijä=Heidi Nyberg, Kari Jokela | Nimike=Säteily- ja ydinturvallisuus 6: Sähkömagneettiset kentät | Vuosi=2006 | Julkaisija=Säteilyturvakeskus | Tunniste=ISBN 951-712-501-1}}</ref>
* kuvausta ei saa tehdä potilaalle, jolla on sydämentahdistin tai defibrillaattori, koska tällaisten implanttien toiminta voi häiriintyä magneettikentän vaikutuksesta<ref name="stuk6" />
 
== Magneettikuvauslaitteen toiminta ==
Kuvauksessa potilas sijoitetaan voimakkaaseen [[magneettikenttä]]än, jonka suuruutta paikan funktiona ohjataan tietokoneella niin, että kuvauskohteen eri osiin vaikuttaa hieman erisuuruinen magneettikenttä. Laitteistoon kuuluu lisäksi radiolähetin ja -vastaanotin, jonka avulla [[resonanssi]] synnytetään ja havaitaan.
 
Magneettikuvauksen alkaessa potilas viedään tutkimuspöydällä onttoon putkeen, jossa hän makaa liikkumatta. Magneettikuvauslaitteessa on [[kela]], joka muodostaa vahvan magneettikentän kuvattavaan alueeseen. Lähellä kuvausaluetta ovat lähetinkela radiotaajuisen magneettikentän lähettämiseen ja vastaanotinkela, joka vastaanottaa palautuvat radioaallot. <ref>[http://nmrcentral.com/2011/08/nmr-instrumentation/ NMR Instrumentation] NMRCentral.com</ref> Koska tarvittava magneettikenttä on hyvin voimakas, nykyisin tavallisesti 1–3 [[Tesla|teslaa]],<ref>[http://www.stuk.fi/sateilyn_kaytto/terveydenhuolto/fi_FI/magneetti/ ''Magneettitutkimus''] STUK</ref> sen synnyttämiseen tarvitaan voimakas sähkövirta, ja usein kela on jäähdytetty [[Suprajohtavuus|suprajohtavaksi]]. Kuvan muodostamiseksi laitteessa on vielä erillinen gradienttikelasto, jonka avulla magneettikentän muotoa vaihdellaan kuvauksen aikana. Siksi laitteesta kuuluu paukkuva ääni, joka saattaa tuntua pelottavaltakin. Juuri magneettikentän muodonmuutosten avulla magneettisten vety-ytimien pyörimisliikettä eri puolilla kuvattavaa aluetta voidaan ohjata niin, että syntyvien radiotaajuisten kaikupulssien vaihe- ja taajuusjakaumaan sisältyy tieto vety-ydinten sijainnista kuvattavassa kudoksessa. <ref>[http://nmrcentral.com/2011/08/principle-of-nuclear-magnetic-resonance-nmr/ Principle of NMR] NMRCentral.com</ref> Normaalisti kuvaus kestää noin puoli tuntia, jona aikana otetaan useita kuvasarjoja, mutta tutkimuksen kesto vaihtelee kuvauskohteen mukaan.
 
Kuvan muodostus perustuu siihen, että resonanssisignaalin taajuus on verrannollinen vaikuttavan magneettikentän voimakkuuteen. Hieman epätasaisessa magneettikentässä kuvauskohteen eri osat lähettävät radiosignaalia kukin hieman eri taajuudella. Siksi laitteiston vastaanottama resonanssisignaali sisältää useita taajuuksia. Signaali jaetaan eri taajuuskomponentteihin [[Fourier'n muunnos|Fourier'n muunnoksen]] avulla, jolloin kuvattavan kohteen eri kohdista peräisin olevat signaalit voidaan erottaa toisistaan.
 
Kuvaustilanteessa edellä kuvatun kaltaisia mittauksia suoritetaan suuri määrä niin, että magneettikenttää ohjataan joka kerralla hieman eri tavalla. Täydellisen kuvan muodostamiseksi tulokset yhdistetään tietokoneella ja analyysin tuloksena saadaan kaksi- tai kolmiulotteinen magneettikuva, joka koostuu kuvaelementeistä ([[pikseli]]) tai tilavuuselementeistä ([[vokseli]]).
 
Signaalin voimakkuus magneettikuvassa riippuu paitsi magneettisten ytimien määrästä myös niiden vuorovaikutuksesta ympäristönsä kanssa. Magneettikuvauksessa näitä vuorovaikutuksia kuvataan relaksaatioajoilla, jotka kertovat kuinka nopeasti kudoksen magnetoituminen palaa tasapainotilaan virityspulssin jälkeen. Muita signaalin ominaisuuksin vaikuttavia suureita ovat kudoksen liike ja virtaus, [[diffuusio]] sekä ns. kemiallinen siirtymä.
 
== Käytetyt kontrastiaineet ==
5 411

muokkausta