Ero sivun ”Zhou Enlai” versioiden välillä

346 merkkiä lisätty ,  6 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
| huom =
}}
'''Zhōu Ēnlái''', ({{k-zh|&#21608;&#24681;&#20358;; &#21608;&#24681;&#26469;}}, [[5. maaliskuuta]] [[1898]] – [[8. tammikuuta]] [[1976]]) oli [[Kiinan kommunistinen puolue|kiinalainen kommunistijohtaja]], joka toimi Kiinan pääministerinä vuodesta [[1949]] kuolemaansa saakka.<ref name=mmm>{{Kirjaviite | Tekijä = William Copeland| Nimeke = Tšou En-Lai 1898-1976| Vuosi = 1977| Sivu = 101-2| Selite = Mitä Missä Milloin- kansalaisen vuosikirja| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Otava| Viitattu = 1.12.2013 }}</ref> Hänen strategiansa selvitä Kiinan huipulla oli myötäillä passiivisesti [[Mao Zedong|puhemies Maon]] aivoituksia. Lopulta hän kuitenkin joutui Maon epäsuosioon Maon pidettyä hänen linjaansa liian maltillisena ja hänen tehtäviään vähennettiin. On arvioitu, että hän oli kuitenkin viimeisinä vuosinaan selvästi Maoa suositumpi kansan keskuudessa.<ref>Paltemaa & Vuori: "Kiinan Kansantasavallan Historia", s. 238, Gaudeamus 2014</ref>
 
==Varhaiset vuodet==
Vuonna [[1949]], Kiinan kansantasavallan perustamisen aikaan, Zhousta tuli pää- ja ulkoministeri. Kysyttäessä [[Ranskan vallankumous|Ranskan vallankumouksen]] vaikutuksesta hän vastasi: "On vielä liian aikaista sanoa." Kesäkuussa [[1953]] hän laati viisi rauhanjulistusta. Hän johti kommunistisen Kiinan delegaatiota [[Geneven rauhanneuvottelut|Geneven rauhanneuvotteluissa]] ([[1954]]) ja [[Bandungin konferenssi]]ssa ([[1955]]). Vuonna [[1958]] hän luovutti ulkoministerin salkkunsa [[Chen Yi|Chen Yi'lle]] mutta pysyi pääministerinä. Zhou oli suosittu ja käytännöllinen valtionhoitaja ja säilyttikin virkansa [[Kulttuurivallankumous#Suuri_harppaus_.281958.26ndash.3B1960.29|Suuren harppauksen]] ([[1958]]) ja [[Kulttuurivallankumous|Kulttuurivallankumouksen]] ([[1966]]&ndash;[[1976]]) ajan. Hän ajoi "neljää modernisaatiota" kumotakseen aiheutetun vahingon.
 
Zhou oli suurimmaksi osaksi vastuussa suhteiden uudistamisesta länsimaihin [[1970-luku|1970-luvun]] alussa. Hän kutsui Yhdysvaltain presidentti [[Richard Nixon]]in Kiinan vierailulle helmikuussa 1972 ja allekirjoitti suhteiden normalisointiin tähtäävän sopimuksen.<ref name=mmm /> Saatuaan tietää sairastavansa syöpää hän alkoi siirtää monia vastuutehtäviään [[Deng Xiaoping]]ille. Hän joutui sairaalahoitoon vuonna 1974 ja kuoli 8. tammikuuta 1976 vain kuukausia ennen [[Mao Zedong|Maoa]]. Näin Kiina joutui vuoden 1976 aikana johtajiensa sukupolvenvaidokseen. Zhoun julkisuuskuva oli hänen loppuaikoinaan huomattavasti parempi, sillä kansa oli jo 1970-luvulla kyllästynyt Maon kaaoottisena pidettyyn politiikkaan. Myös kansan spontaanit surunosoitukset Zhoun kuoltua olivat huomattavat siihen nähden, mitenettä maan virallinen johto pyrki vähättelemään tapahtunutta ja sääti suruajan. Kansan riveissä Zhouhun liitettiin kiinalaiseen tarustoon kuulunut hyvän pääministerin hahmo, jonka tehtävä oli hillitä mielivaltaista keisaria.<ref>Paltemaa & Vuori: "Kiinan Kansantasavallan Historia", s. 238, Gaudeamus 2014</ref>
 
==Lähteet==
Rekisteröitymätön käyttäjä