Ero sivun ”Lentoliikenteen historia” versioiden välillä

[[Wrightin veljekset|Wrightin veljeksien]] [[Flyer III]]-konetta pidetään ensimmäisenä käyttökelpoisena lentokoneena ja se saatiin lentoon 1905. Vasta 1910-luvulla lentokoneissa oli riittävästi kantokykyä kuljettaa muutakin kuin vain lentäjä. Ensimmäinen säännöllinen reittiliikenne lentokoneilla aloitettiin 1. tammikuuta 1914, kun [[Florida]]n osavaltion St. Peterburgista lähtenyt kone lensi Tampan kaupunkiin. Konetyyppi oli Benoist XIV ja siinä oli matkustajana St.Peterburgin pormestari Abram Pheil. Lento maksoi hänelle 400 dollaria. Koneen lähtöä oli katsomassa 3000 henkeä.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = | Otsikko = Sata vuotta lentoliikennettä| Julkaisu = Tekniikan historia | Ajankohta = 2/2014| Sivut = 4 | Julkaisija = Talentum Media Oy| Viitattu = 13.4.2014 }}</ref>

 

Ensimmäinen maailmansota kehitti myös [[pommikone]]en, josta matkustajakone alkoi kehittyä. Toiminta alkoi esimerkiksi Yhdysvalloissa [[1920-luku|1920-luvulla]], jolloin lentokone oli osoittautunut lentorahdin – lähinnä lentopostin kuljetuksessa – riittävän turvalliseksi. Monet alalla 2000-luvullakin toimivista yhtiöistä, mm. [[Finnair|Finnairin edeltäjä Aero Oy]] perustettiin 1920-luvun alun nousukauden aikana. Monissa maissa lentoasemat olivat veden äärellä ja lentokoneet täten vesikoneita. Tämä lisäsi sikäli matkustusturvallisuutta, että pakkolaskulle oli usein sopivia vesialueita maalentokenttäverkoston ollessa hyvin harva.

 

[[Charles Lindbergh]]in yksinlennolla yli Atlantin vuonna [[1927]] oli merkittävä psykologinen vaikutus mielikuvaan lentämisen turvallisuudesta.

 

Muut reitit olivat alussa meriliikenteen kanssa kilpailevia ja aluksina toimivat [[lentovene]]et ja [[ilmalaiva]]t. Matkustajakoneet olivat lentoveneitä vielä 1930-luvun alussa. Atlantin ylittävässä ilmaliikenteessä maakone syrjäytti vesikoneen, esimerkiksi [[Boeing 314 Clipper|Boeing Clipper]]in, vasta toisen maailmansodan aikana. Matkustaminen oli hyvin kallista. Tämän vuoksi matkustamomukavuus oli hyvä: potkurikoneiden matala melutaso, isot penkit, hyvää ruokaa ja juomaa, lentoemäntiä palvelemassa matkustajia, tupakointimahdollisuus. Osa näistä pyrittiin säilyttämään osana lentomatkustamisen mielikuvaa vielä [[1990-luku|1990-luvulle]] asti.

 

[[Tiedosto:OH-ALL Kaleva 1930s.jpg|thumb|250px|Aeron (OH-ALL, Kaleva) ja Lufthansan (D-AHUS, Heinrich Kroll) Junkers Ju-52 -lentokoneet Helsinki-Malmin lentoasemalla 1930-luvun lopulla. Neuvostoliittolaiset pommikoneet [[Kalevan pudotus|ampuivat Kalevan alas]] 14.6.1940 Tallinnan edustalla.]]

[[1930-luku|1930-luvulla]] laivaristeilyjen palvelutason ja tilavuuden ja lentomatkailun nopeuden yhdistävä [[ilmalaiva]] oli vielä käytössä kunnes niiden onnettomuudet, etenkin ilmalaiva [[Hindenburg (zeppeliini)|Hindenburgin]] tuho New Jerseyssä 1937, ja matkustajakoneiden nopea kehitys 1930-luvun alusta alkaen, toivat lentomatkustamisen myös keskiluokan maksukyvyn puitteisiin. Yhdysvalloilla oli tuolloin [[helium]]in valmistuksen monopoli eikä se myynyt heliumia Saksaan, jossa ilmalaivan nosteaineeksi käytettiin paloherkkää [[vety]]ä.

Nopea matkustajalentokone syntyi osin 1930-luvun kilpavarustelukierteen sivutuotteena - ilmavoimilla oli suuri usko nopeiden pommikoneiden voimaan sotien ratkaisijana (douhetismi). Tämän vuoksi lentokoneteollisuus kehitti juuri sen kokoluokan lentokoneiden lentotekniikkaa (kokometallikone, moottoreiden kehitys, aerodynamiikan, siiven, laippojen jne. kehittyminen, radiosuunnistuksen ja lentokenttäverkon kehittyminen), jota voitiin käyttää myös matkustajalentokoneissa.

 

Toinen maailmansota loi pitkän matkan matkustajakoneen. Esimerkiksi yhdysvaltalainen [[Lockheed Constellation]] perustui pommikoneeseen, jota ei kuitenkaan ehditty ottaa toiseen maailmansotaan. Muilla sotaan osallistuneilla mailla ei ollut paineistettuja pommikoneita ja niiden siviililentokoneiden kehityksen oli pakko alkaa alusta. 1940-luvun suihkumoottorit olivat liian epäluotettavia siviili-ilmailun käyttöön.

 

Varsinainen lentoliikenteen läpimurto tapahtui toisen maailmansodan jälkeen. Mantereiden sisällä Yhdysvalloissa, Neuvostoliitossa ja Euroopassa lisättiin lentoliikennettä merkittävästi. Atlantin ylittävä liikenne kasvoi, tosin edelleen vaatien välilaskun Islannissa. Tyynellä merelle välilaskut tehtiin Havaijilla. Eurooppalaiset siirtomaavallat pyrkivät rakentamaan uudestaan ilmaliikenneverkkonsa siirtomaihinsa. Yhdysvalloissa lentoyhtiöt olivat pörssinoteerattuja yhtiöitä. Eurooppaan luotiin pitkälle valtion omistukseen perustuvat kansalliset lentoyhtiöt, monissa maissa vanhojen lentoyhtiöiden pohjalle. Lentokoneteollisuuden myyntitarpeen ja lentoyhtiöiden konetarpeen välille syntyi vuosikymmeniksi valtioiden subventiomekanismi ja valtioiden säätelymekanismi, joka teki vähintään oman maan sisäisen ilmailun suljetuksi yleensä yhdelle tai muutamalle kansalliselle yhtiölle. Myös maiden välinen reittiliikenne ja Atlantin ylittävä liikenne oli säädeltyä. Tämä lisäsi lentämisen turvallisuutta, mutta piti lentämisen kalliina.

 

[[Tiedosto:DeHavilland Comet.jpg|250px|thumb|De Havilland Comet oli ensimmäinen kaupallinen suihkumatkustajakone. Metallin väsymisestä johtuneet onnettomuudet lopettivat konetyypin käytön 1950-luvun alkupuoliskolla.]]

Suihkukone toi tavoitellun nopeusedun, joka loi ilmaliikennemarkkinan [[1950-luku|1950-luvulta]] alkaen. Ensimmäinen yritys [[De Havilland D.H.106 Comet|De Havilland Comet]] epäonnistui teknisesti, mikä johti siihen, että [[Boeing 707]] valtasi markkinan. Sen kanssa kilpaili Douglas DC-8 pitkillä reiteillä ja esim. Sud Aviation SE 210 [[Caravelle]] Euroopan reiteillä. Suihkukoneet puolittivat matkustusajat 1950-luvun lopulta lähtien.

 

1960-luvun lopulla käyttöön tulivat [[Boeing 747|Boeing B747]] jumbojetti mannertenvälisille reiteille ja McDonnell-Douglasin DC-8 keskipitkille reiteille ja [[DC-9]] lyhyille reiteille. Yhdysvalloissa Douglasin kehityspanos DC-8- ja DC-9-lentokoneisiinsa oli niin suuri, että yhtiön oli pakko fuusioitu McDonnell-yhtiöön.

 

1960-luvulla esiintyivät ensimmäiset halpalentoyhtiöt ja tähän aikaan eräät suuret eurooppalaiset matkatoimistot pyrkivät luomaan itselleen oman lentokonelaivastonsa.

 

Koko lentoliikenteen historian ajan Neuvostoliiton [[Iljušin]], [[Antonov]] ja [[Tupolev]] -matkustajakoneet kehittyivät rinnan Länsi-Euroopan ja Yhdysvaltain lentokoneiden kanssa. Ne kuitenkin olivat harvinaisia muualla kuin [[SEV]]-maissa, Kiinassa, Intiassa ja kehitysmaissa, johtuen poliittisten syiden lisäksi osaltaan usein suuremmasta polttoaineenkulutuksesta ja heikommasta luotettavuudesta.

 

Neuvostoliitto otti sisäiseen lentoliikenteeseen kaksinkertaisella äänen nopeudella kulkevan [[Tu-144]]-matkustajakoneen 1960-luvun lopussa, mutta siirsi sen rahtikuljetuksiin 1970-luvulla, koska koneita tuhoutui samoista syistä kuin [[Concorde]]ja tuhoutui Länsi-Euroopassa.{{Selvennä|Mistä syistä? Eihän Concordelle sattunut kuin yksi onnettomuus.}}

 

Reittiverkoston muuttuessa 1970-luvun lopulta alkaen business-koneita suurempi koneluokka syntyi: syöttöliikennekone, joiden reitit toivat matkustajat sivukentiltä pääkentille. Tässä koneluokassa tuli tunnetuksi esimerkiksi [[Fokker F.28 Friendship]], mutta uudet tulokkaat [[Saab]], [[Embraer]], ATR muuttivat teollista rakennetta etenkin Euroopassa.

 

1970-luvun öljykriisi lisäsi lentämisen kustannuksia merkittävästi. Tuolloin lentokoneiden moottoritekniikka eli vaiheessa, jossa polttoaineen kulutusta pystyttiin vuosikymmenessä laskemaan merkittävästi. Kustannus siirrettiin kuluttajille, muttei vaikuttanut merkittävästi lentoyhtiöiden tai lentokoneiden lukumäärään.

 

1980-luvulla [[Ronald Reagan|Reaganin]] hallituskaudella öljyn hinta saatiin poliittisin keinoin (etenkin Saudi-Arabian tuotannon kasvattaminen) laskemaan merkittävästi. Yhdysvalloissa alkoi lentoliikenteen vapautuminen kilpailurajoituksista. Lentoyhtiöt olivat yritysvaltaajien suosiossa vaikka yhtiöiden osinkotuotto tiedettiin alhaiseksi. Yhdysvalloissa lennonjohtajien lakon murtaminen muunsi myös lennon viranomaispuolen toimintaa.

 

Yhdysvalloissa Lockheed L-1011 matkustajakone jäi yhtiö viimeiseksi siviili-ilmailun tuotteeksi. Sitä myytiin vuoteen 1983 asti vain 250 kappaletta. Myynnin alku epäonnistui Rolls-Roycen epäonnistuessa saamaan aikaan koneen tarvitsemat moottorit ajoissa. Läntiset suuret siviililentokonetehtaat supistuivat kolmeen: Airbus, Boeing ja McDonnell-Douglas, joista viimeksimainitun viimeinen uusi konetyyppi oli DC-10, sen jälkeen yhtiö pystyi vain jatkokehittämään DC-9 ja DC-10 koneitaan.

 

Euroopan unionin alueella reittilentoja lentomatkustajille tarjoavat esimerkiksi vanhat eurooppalaiset yhtiöt [[British Airways]], [[Finnair]], ja [[Scandinavian Airlines System|SAS]] ja uudemmat niin kutsutut [[halpalentoyhtiö]]t kuten irlantilainen [[Ryanair]]. Tilanne on muuttunut EU:ssa 1990-luvulta lähtien ja Yhdysvalloissa 1980-luvun alusta alkaen.

 

Yhdysvalloissa perinteiset lentoyhtiöt (legacy airlines), joihin kuuluu esimerkiksi Delta, American Airways, Northwest, ovat ajautuneet 2000-luvun alussa taloudellisiin vaikeuksiin ja vanhemmat ja suuremmat halpalentoyhtiöt, kuten Southwest, ovat ottaneet yhä suuremman osan markkinoista. Suurempien lentoasemien välillä on tiheästi lennetyt lentoreitit. Liikenteen keskittymistä suuriin lentoasemiin (engl. hub) on tapahtunut ilmailun vapauduttua ensin Yhdysvalloissa 1980-luvulla ja Länsi-Euroopassa 1990-luvun loppupuolella.

 

Euroopassa vanhat suuret yhtiöt ovat korjanneet talouttaan fuusioilla (esimerkiksi [[KLM]]:n liittyminen [[Air France]]en vuonna 2004) ja osin valtion tuella (esimerkiksi [[Alitalia]]). [[Swissair]] ja [[Sabena]] ajautuivat konkurssiin 2000-luvun alussa, mutta jatkavat uusilla nimillä ([[Swiss International Air Lines|Swiss]] ja [[Brussels Airlines|SN Brussel]]).

 

 

Halpalentoyhtiöt ovat tulleet matkustajille tutuiksi: pieni osa niistä - lähinnä ne, joissa on vain muutama lentokone - ajautui konkurssiin ja suuri osa niistä on tullut jäädäkseen. Halpalentoyhtiöt hoitavat syöttöliikenteen alueellisille "hub-kentille". Ne ovat syöneet vanhojen kansallisten lentoyhtiöiden kotimaan markkinaa.

 

==Katso myös==

==Aiheesta muualla==

*[http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/lentaen_yli_atlantin_119.html#media=144 Lentäen yli Atlantin] (Ylen [[Elävä arkisto]], Vuonna 1947 kuvattu lyhytfilmi Atlantin ylityksestä DC-4 -matkustajakoneella, lähtö Malmilta)

[[Luokka:Ilmailun historia]]

 

{{Link FA|ar}}