Ero sivun ”Metsälehmus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 39:
Lehmuksen kuori on kaksikerroksinen: päällä on kaarna ja sen alla on niintä. Niini hyvin sitkeää, ja aiemmin metsälehmuksella oli taloudellista arvoa merkittävänä niinen lähteenä. Puistolehmuksen ja erityisesti isolehtilehmuksen niini on hyvin haurasta ja heikkolaatuista. Metsälehmuksen niintä käytettiin sekä raakana että liotettuna. Niinestä tehtiin etupäässä köysiä ja virsuja, eteläisemmillä seuduilla niinilevyistä myös taiteltiin astioita. Venäjällä kudottiin niinestä myös mattoja ''rokos(k)oita'', joista tehtiin säkkejä, ''kuleja'' (''jauhokuli'') sekä suhteellisen vedenpitäviä kuormapeitteitä. Näitä käytettiin suuria määriä myös Suomessa Venäjän vallan aikana.
Metsälehmusta on perinteisesti käytetty [[:fi:Rohdos|rohdoksena]]. Erityisesti lehmuksenkukkatee on edelleen suosittua etenkin Keski-Euroopassa. Lääkeaineita saadaan myös lehmuksen lehdistä ja kuoresta.<ref>Piippo, Sinikka (1991): Puuvartisia rohdoskasveja. 2. Pähkinäpensas (Corylus avellana), jalavat (Ulmus), suomyrtit (Myrica), pajut (Salix), haavat ja poppelit (Populus) sekä lehmukset (Tilia). Dendrologian Seura, Sorbifolia 22: 143–152.</ref>
Keski-Euroopassa metsälehmusta käytetään kujannepuuna, mistä tunnettu esimerkki on ''Unter den Linden'' [[Berliini]]ssä. Suomessa taas kujannepuuna käytetään yleensä metsälehmuksen ja keskieurooppalaisen [[Isolehtilehmus|isolehtilehmuksen]] risteymää [[puistolehmus]]ta (''Tilia x vulgaris'' = ''T. x europaea''), jota Keski-Euroopassa käytetään huomattavasti vähemmän. Puistolehmuksen tunnistaa muhkuraisesta rungosta, joskin lehmusten tunnistaminen toisistaan on usein hankalaa.
| |||