Ero sivun ”Ottomoottori” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
→Nakutus: Linkitys |
||
Rivi 28:
==Epänormaali palaminen==
===Nakutus===
Jos liekkirintaman edellä olevan palamattoman kaasun lämpötila kasvaa kokoonpuristumisen seurauksena riittävästi, kaasu saattaa syttyä itsestään. Tällöin palaminen tapahtuu erittäin nopeasti, räjähdyksenomaisesti, koko kaasutilavuudessa. Seurauksena paineaalto lähtee etenemään palotilassa ja heijastelee edestakaisin sen seinämien välillä. Tästä syntyy nakutusilmiölle ominainen terävä metallinen ääni. Moottorin rakenteille paineenvaihtelut ovat vahingollisia. [[Nakutus|Nakutuksen]] yhteydessä palotilan seinämien lämpötilat voivat myös kasvaa liian suuriksi.
Nakutusta voidaan parhaiten estää myöhäistämällä sytytystä. Tällöin suurin sylinteripaine jää alhaisemmaksi ja itsesytytystä ei pääse tapahtumaan. Toinen tärkeä seikka on polttoaineen nakutuskestävyys eli syttymisherkkyys. Parhaimpia ottomoottoripolttoaineita ovat lyhytketjuiset ja haaroittuneet alkaanit. Myös metyyliryhmät ja kaksoissidokset parantavat puristuskestävyyttä. Bentseeni olisi erittäin hyvä polttoaine, mutta se on valitettavasti myrkyllinen.
Rivi 34:
Nakutus asettaa ehdottoman rajan ottomoottorin puristussuhteelle ja siten myös hyötysuhteelle. Nykyaikaisissa ottomoottoreissa on nakutustunnistimet, joiden avulla moottorinohjausjärjestelmä pystyy säätämään sytytysennakon mahdollisimman suureksi siten, että moottori ei vielä nakuta.
Käyttämällä [[etanoli]]a voidaan kasvattaa polttoaineen oktaanilukua. [[Väkiviina]]n oktaaniluku on 106 ja [[E85 (polttoaine)|E85:llä]] noin 100. Myös [[metanoli]], [[biokaasu]], [[maakaasu]] ja [[puukaasu]] ovat puristuskestävyydeltään parempia kuin tavallinen moottoribensiini.
Polttoaineen nakutuskestävyyttä joudutaan käytännössä parantamaan lisäaineilla. Vuosikymmenten ajan lisäaineena käytettiin lyijytetrametyyliä ja -etyyliä, jotka kuitenkin osoittautuivat ympäristölle haitallisiksi lyijyaerosolipäästöjen takia. Lyijypohjaiset aineet korvattiin 1980-luvulta alkaen mm. metyylitertiääributyylieetterillä (MTBE), joka sekin on osoittautunut haitalliseksi. MTBE nimittäin on vesiliukoinen ja pahanmakuinen aine, joka pilaa jo pieninä pitoisuuksina veden juomakelvottomaksi.
| |||