Ero sivun ”Maastopyöräily” versioiden välillä

'''Maastopyöräilyssä''' ({{k-en|mountain biking}}) ajetaan [[polkupyörä|polkupyörillä]], joiden ajo-ominaisuudet mahdollistavat monenlaisessa maastossa ajamisen. Perinteisestä [[maantiepyörä]]stä maastopyörän erottaa halkaisijaltaan pienemmät, 26-tuumaiset (66 cm) pyörät, tukevampi runkkorakennerunkorakenne, ilmatilavuudeltaan isommat nappularenkaat (nykyisin 29-tuumaiset maastopyörät ovat yleistyneet huomattavasti. 29" renkailla varustettu maastopyörä ei ole aivan yhtä ketterä kuin pienempirenkainen, mutta sen suurempi rengaskoko rullaa paremmin ja ylittää pienet esteet helpommin), tehokkaammat jarrut sekä ajoasento, joka mahdollistaa pyörän vaivattomamman käsittelyn. Perinteinen katupyörien kaksoiskolmiomallinen runko oli aluksi suosituin runkomalli, mutta sittemmin on erilaisia jousitusratkaisuja kehitelty jo kahdenkymmenen vuoden ajan varsin intensiivisesti, ja ne hallitsevat nykyään markkinoita. Suosituin maastopyörien runkojen ja osien valmistusmateriaali on [[alumiini]] keveytensä vuoksi, mutta myös [[teräs|kromi-molybdeeniteräksisiä]] runkoja ja osia valmistetaan yhä. Kalleimmissa pyörissä käytetään myös kasvavassa määrin [[hiilikuitu|hiilikuitua]], joka on alumiiniakin kevyempää. Omin ajoalusta maastopyörälle on ihmisen muokkaama maasto, jota ei ole kuitenkaan tarkoitettu moottoriajoneuvoille, eli Suomessa esimerkiksi [[jokamiehenoikeus|jokamiehenoikeuden]] alaiset metsäpolut.

Maastopyöräily nykymuodossaan on amerikkalasperäinenamerikkalaislähtöinen urheilulaji. [[1970-luku|1970-luvun]] [[Kalifornia]]ssa, Marinin maakunnassa paikalliset nuoret keksivät aikansa kuluksi erilaisia korvikelajeja [[lainelautailu|surffaamiselle]], ja pyörillä vuoripolkuja alas ajeleminen oli yksi niistä (ja [[rullalautailu]] toinen). Sen aikaisiin cruiser-tyylisiin polkupyöriin keksittiin asentaa moottoripyörien osia, kuten jarrukahvoja ja nappularenkaita. Maastopyörä kaupallistui hyvin nopeasti, ja [[1990-luku|1990-luvulle]] saavuttaessa oli Suomessakin saavutettu eräänlainen buumi maastopyörissä. 1990- ja [[2000-luku|2000-lukujen]] vaihteessa oli maastopyörien jousitustekniikka kehittynyt jo niin pitkälle, että voitiin puhua jo varsinaisesta edusta verrattuna täysjäykkiin maastopyöriin. 2000-luvulla eletään maastopyöräilyssä erilaistumisen aikaa, kun maastopyöräilyyn kehitetään jatkuvasti uusia tyylisuuntauksia, joita varten löydetään myös kaupallista potentiaalia pyörien kehittelyssä.

*'''Dual Slalom, 4 Cross ja Mountaincross''' ovat lajeja, jotka periytyvät alamäkiajosta, mutta joissa ajetaan useampi kilpailija kerrallaan (usein pudotuspelinä) lyhyellä radalla, ja hieman helpommilla ([[motocross]]-tyylisillä) radoilla, mikä tuo mahdollisimman paljon näyttävyyttä katsojille. Pyörät ovat kevennettyjä versioita alamäkipyöristä. Niissä on usein jousitus vain etuhaarukassa ja muistuttavat paljolti etäisiä serkkujaan, 20-tuumaisilla renkailla varustettuja [[BMX-pyöräily|BMX-pyöriä]]. Fyysinen kontakti on näissä lajeissa usein sallittua. Ratoja on useantyyppisiä; on hiekkaratoja, metsäratoja, yms.

*'''Freeride'''-maastopyöräilyn voisi käsittää tarkoittavan kaikkea sitä ajamista, mitä kilpailevat maastopyöräilijät eivät tee. Freeride oli alun perin kaupallinen termi, jonka suuri amerikkalainen pyöränvalmistaja Cannondale suojasi omalle pyörämallilleen sen jälkeen kun oli keksitty, että hiihtokeskuksia voi pitää auki myös kesäisin pyöräilijöitä varten. Myöhemmin freeride on vakiintunut tarkoittamaan tavallista vauhdikkaampaa, alamäkeen suuntautunutta maastopyöräilyä, jota voi harrastaa niin luonnossa kuin rakennetulla alueella, ja joka on enemmänkin ajamisfilosofia kuin tiukasti rajattu alalaji. Freeride-pyöräilyn pyhiinvaelluskohteena pidetään [[Kanada]]n [[Brittiläinen Kolumbia|Brittiläistä Kolumbiaa]], jossa lajin harrastajien tuoma matkailupotentiaali tiedostetaan varsin hyvin. 2000-luvulla freeride-pyöräily on kokenut voimakkaan kaupallistumisen, ja erityisesti suurten virvoitusjuomayhtiöiden mukana on tullut myös freeride-kilpailut.