'''Joseph Priestley''' ([[1733]]24.03.1732-[[06.02.1804]]) oli englantilainen [[pappi]], [[kemisti]], [[luonnonfilosofi]] ja [[psykologi]]. Kemistinä hän tutki varsinkin [[kaasu]]ja. Vuonna [[1774]] hän sai [[elohopeaoksidi]]a kuumentamalla valmistetuksi puhdasta [[happi|happea]] ja tutki sen ominaisuuksia. Muutamaa vuotta myöhemmin hän havaitsi myös, että "sitoutunutta ilmaa" ([[hiilidioksidi]]a) sisältävässä vedessä kasvit tuottivat sitä.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = John Hudson | Nimeke = Suurin tiede - kemian historiaa | Sivu = 92-95 | Suomentaja = Kimmo Pietiläinen | Julkaisija = Art House | Vuosi = 2002 | Tunniste = ISBN 951-884-346-5}}</ref> Jo sitä ennen hän oli todennut, että "sitoutunut ilma" ei ylläpitänyt palamista eikä hengitystä, mutta sitä sisältäneessä säiliössä [[hiiri|hiiret]] pysyivät kauemmin hengissä, jos siellä pidettiin myös kasveja.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = A. G. Morton | Nimeke = Kasvitieteen historia | Sivu = 258-259 | Julkaisija = Gaudeamus | Suomentaja = Johannes Enroth, Ilkka Kukkonen | Vuosi = 1999 | Tunniste = ISBN 951-662-756-0}}</ref>
Vaikka Priestely eristi hapen, hän pysyi vallalla olleen [[flogiston-teoria]]n kannattajana. Hän nimitti happea "deflogistoituneeksi ilmaksi". Hänen mukaansa se erosi tavallisesta ilmasta siten, ettei se sisältänyt flogistonia, minkä vuoksi se pystyi sitomaan sitä palavista aineista tavallista ilmaa tehokkaammin.<ref>Hudson, s. 94</ref>
