Ero sivun ”Juha Rihtniemi” versioiden välillä

'''Juha Rihtniemi''' ([[28. elokuuta]] [[1927]] [[Helsinki]] – [[12. tammikuuta]] [[1971]] [[Helsinki]]) oli suomalainen poliitikko, [[Kansallinen Kokoomus|Kansallisen Kokoomuksen]] puheenjohtaja [[1965]]–[[1971]]1965–1971 ja puoluesihteeri [[1959]]–[[1960]]1959–1960. Kymen läntisestäläänin [[vaalipiiri]]stävaalipiiristä valittuna [[kansanedustaja]]na hän toimi vuosina [[1958]]–19711958–1971. Hänen aikanaan aloitettiin [[Suomen presidentinvaali 1968|vuoden 1968 presidentinvaalin]] presidentinvaalin jälkeen [[Kokoomuksen remonttimiehet|remonttimiesten]] voimin Kokoomuksenkokoomuksen uudelleen asemointi suomalaiseen sisäpolitiikkaan Kekkos-kriittisestä puolueesta myös ”ulkopoliittisesti kelvolliseksi” hallituspuolueeksi.

Juha Rihtniemi syntyi [[Suomenlinna]]ssa, Helsingissä 28. elokuuta 1927. Hänen isosiskonsa ja perheen vanhin lapsi [[Irma Rihtniemi-Koski|Irma]] oli syntynyt [[27. maaliskuuta]] [[1926]] myös Suomenlinnassa. Irma Rihtniemi-Koski toimi vuosina [[1978]]–[[1979]]1978–1979 [[Kokoomuksen Naisten Liitto|Kokoomuksen Naisten Liiton]] puheenjohtajana ja Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajanana vuosina [[1975]]–[[1980]]1975–1980. Lisäksi hän toimi Kokoomuksenkokoomuksen puoluehallituksen ja -valtuuston jäsenenä. Juha Rihtniemen isä oli yksi Kansallisen kokoomuksen perustajajäsenistä vuonna 1918 ja [[aktivismi (sortokaudet)|aktivistien]] johtohahmoista, [[everstiluutnantti]] [[Elja Rihtniemi]], joka toimi [[1920-luku|1920-luvulla]] Suomenlinnan komendanttina. Elja Rihtniemi oli toiminut luutnantin arvolla [[Suomen sisällissota|sisällissodassa]] maineikkaana Kajaanin Sissi-Rykmentin päällikkönä ja tämän jälkeen suojeluskuntavaikuttajana. Elja Rihtniemen isä, Juha Rihtniemen isoisä Volter Rihtniemi oli aikanaan ollut yksi [[jääkäriliike|jääkäriliikkeen]] aktivisteista. Elja Rihtiniemi oli [[1930-luku|1930-luvun]] alussa Kansalliseen Kokoomukseen kuuluneen presidentin [[P. E. Svinhufvud]] luottomies. Elja Rihtniemen vaimo eli Juhan äiti oli Doris Ingrid (os. Gruene).

Suomenlinnasta Rihtniemet muuttivat kantakaupunkiin Suojeluskuntien taloon Merikatu 5:een. Isä Elja Rihtniemi menehtyi varhaisessa iässä vuonna [[1935]] ja leskeksi jäänyt Doris lapsineen muutti ensin Tehtaankatu 9:ään ja sitten Tehtaankatu 5:een. Sodan jälkeen suojeluskuntalaiset joutuivat vaikeuksiin, eikä suojeluskuntatoimintaan aktiivisesti osaaottaneilla Rihtniemillä ollut helppoa.

Rihtniemi pääsi [[Ylioppilastutkinto|ylioppilaaksi]] vuonna [[1946]]. Hänen ensimmäinen luottamustehtävänsä oli toimi Suomen oppikoulujen Karjala-seurojen pääsihteerinä. Lisäksi hän oli Teini-lehden toimitussihteeri ja toimi Helsingin Kokoomuksen Nuorten toiminnanjohtaja vuoteen [[1947]]. Vuonna [[1953]] Rihtniemestä tuli [[valtiotieteen kandidaatti]] ja [[1956]] [[valtiotieteen maisteri]].<ref name="juha"/> Sotilasarvoltaan Rihtniemi oli [[luutnantti]] ja toimikin [[Reserviupseerikoulu]]n 80. kurssin oppilaskunnan puheenjohtajana.

Sota-aikana teini-ikäiset Juha Rihtniemi ja hänen tuleva puolisonsa Anna-Liisa Birgitta Silvo ottivat osaa ilmavalvontatehtäviin ja muuhun sota-ajan vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön. Juha Rihtniemi tapasi Anna-Liisa Silvon [[sotasyyllisyysoikeudenkäynti]]en aikana [[1945]]–[[1946]]1945–1946, jolloin Rihtniemi toimi lähettinä ja Silvo puolustuksen konekirjoittajana. Lähettinä Juha Rihtniemi vei syytettyjen puolustusasianajajajan [[ministeri]] [[Hjalmar J. Procopé|Hjalmar Procopén]] asiakirjoja muun muassa [[Risto Ryti]]lle konttorilta [[Katajanokan vankila]]an ja toisin päin.

Vuonna [[1948]] avioituneen pariskunnan Juha ja Anna-Liisa Rihtniemen ensimmäinen yhteinen asunto sijaitsi [[Meilahti|Meilahdessa]] Mannerheimintie 93:ssa ''White Ladyn'' talossa. Asunnon koko oli 40&nbsp;m². Pariskunnan ensimmäinen lapsi [[Suvi Rihtniemi]] syntyi [[8. huhtikuuta]] [[1954]]. Suvi Rihtniemi on nykyisin [[Helsingin seudun liikenne]] -kuntayhtymän toimitusjohtaja ja [[Helsingin kaupunginvaltuusto]]n entinen kokoomuslainen puheenjohtaja. Vuonna [[1956]] Rihtniemet muuttivat arava-asuntoon [[Pohjois-Haaga]]an, jossa hän asui vaatimattomissa oloissa kuolemaansa saakka.

Vuonna[[Eduskuntavaalit 1958|Vuoden 1958 eduskuntavaaleissa]] Rihtniemi valittiin Kymen läntisestäläänin vaalipiiristä Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajana. Vuodet [[1959]]–[[1960]]1959–1960 valtiotieteen maisteri Rihtniemi toimi Kansallisen Kokoomuksenkokoomuksen puoluesihteerinä. Samaan aikaan vuosina [[1955]]–[[1965]]1955–1965 puolueen puheenjohtajana toimi [[Jussi Saukkonen]]. Rihtniemelle oli itsestään selvyys kuulua Kansalliseen Kokoomukseen, jota perhe oli kautta-aikain oli kannattanut. Lisäksi perheen vahva isänmaallinen ja suojeluskuntalainen tausta antoivat syyn kuulua Kansalliseen Kokoomukseenkokoomuslaisuuteen. Kuitenkin Rihtniemi ei kuulunut perinteistä kokoomusta edustaneeseen oikeistosiipeen, jonka voimahahmo oli Suomen politiikkaa liiasta neuvostomyötäilystä arvostellut [[Tuure Junnila]]. Toisin kuin Saukkoseen, presidentti Kekkonen ei luottanut Rihtniemeen. Saukkonen oli luonteeltaan vakaa eli luotettava ja paikallaan junnaava, Rihtniemi taas oli Kekkosen mielestä epäluotettava ja ailahteleva. Kekkonen tyrmäsikin toistuvasti [[1960-luku|1960-luvulla]] Rihtniemen pyrkimykset ministeriksi.

Vuoden [[1965]] puoluekokouksessa Juha Rihtniemi valittiin Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtajaksi. Tässä tehtävässään Rihtniemi saavutti legendaarisen maineen, osittain persoonallisen luonteensa ansiosta. Tuure Junnila oli haastanut puheenjohtajaäänestyksessä aikanaan Saukkosen ja haastoi hyvin myös Rihtniemen.

[[Suomen presidentinvaali 1968|Presidentinvaalissa 1968]] Rihtniemen johtama Kansallinen Kokoomuskokoomus suunnitteli asettavansa maltillisen ja kekkosmielisen ehdokkaan, mutta ehdokkaaksi valittiinkin [[pankinjohtaja]] [[Matti Virkkunen]]. Virkkunen haastoikin Kekkosen tosissaan ja tiukasta kampanjasta tuli kekkosvastainen. Kekkonen kuitenkin voitti pääasiassa muiden puolueiden avulla, mutta hän katsoi Kokoomuksenkokoomuksen pettäneen hänet. Kekkonen oli mielestään koko 1960-luvun auttanut Kokoomustakokoomusta tekemällä siitä hyväksytympää puoluetta [[Moskova]]ssa, mutta puolue lähtikin vaalitaistelussa vastustamaan häntä. Kekkonen luotti tällöin Rihtniemeen vielä vähemmän. Rihtniemi päätti yrittää tehdä Kokoomuksesta Kekkoselle ulkopoliittisesti kelpaavan puolueen. Rihtniemestä tulikin yksi [[Kokoomuksen remonttimiehet|remonttimiehistä]].

[[Eduskuntavaalit 1970|Maaliskuun 1970 eduskuntavaaleissa]] Rihtniemi johti Kansallisen Kokoomuksen murskaavaan vaalivoittoon. Kokoomus nousi ensi kerran toiseksi suurimmaksi puolueeksi ja ohitti kannatuksellaan sekä [[Suomen Keskusta|Keskustapuolue]]en että [[Suomen Kansan Demokraattinen Liitto|Suomen Kansan Demokraattisen Liiton]]. Rihtniemi yritti nousta vaikka väkisin pääministeriksi, mutta Kokoomuskokoomus ei kelvannut hallituskumppaniksi kuin kansanpuolueille, [[Ruotsalainen kansanpuolue|RKP]]:lle ja [[Liberaalit|LKP]]:lle. Tässä käytännössä mahdottomassa tilanteessa Rihtniemi ehdotti Kekkoselle Kokoomuksenkokoomuksen, RKP:n ja LKP:n muodostamaa porvarillista vähemmistöhallitusta. Ehdotukseen Kekkonen vastasi Rihtniemelle: "''Olette helvetin rohkea mies, jos sen teette''". Lopulta Kekkonen muodosti [[Auran I hallitus|Auran virkamieshallituksen]], johon kuitenkin pääsi varapääministeriksi ja valtiovarainministeriksi Kokoomuksenkokoomuksen vasemmistosiipeen kuulunut [[Päiviö Hetemäki]]. Kekkosen mielestä [[Neuvostoliitto]] olisi suhtautunut kielteisesti kokoomusjohtoiseen vähemmistöhallitukseen, joten Rihtniemi ei päässyt koskaan pääministeriksi.

Vuoden 1970 vaalieneduskuntavaalien aikana Rihtiniemi oli sairastunut keuhkokuumeeseen ja hän kävi toipilaana erittäin raskaita hallitusneuvotteluita. Keuhkokuumeen ja väsymyksen murtama Rihtniemi menehtyi 12. tammikuuta 1971. Rihtniemen paikan eduskunnassa otti [[Anna-Kaarina Aalto]].<ref name="juha">{{Edustajamatrikkeli|nro=911357}}</ref>

* Juha Rihtniemi, legenda jo eläessään, [[Jaakko Korjus]], [[1975]], [[WSOY]], ISBN 951-0-07263-X

* [http://www.verkkouutiset.fi/arkistojuttu.php?id=23791&hakusanat=Juha+Rihtniemi Verkkouutiset 27.8.2002, Aarno Kaila: Juha Rihtniemen syntymästä 75 vuotta]