Toisen asiaa hieman tutkineen näkemyksiä kyseisestä aiheesta:
Artikkelissa on selkeästi kirjoittajan omia näkemyksiä brahman käsitetystä mahtavuudesta, sillä nyky hindulaisuus ymmärtää, että BrahmanBrahma (kaikkeuden miespuoliset kasvot) ei voi olla voimakkain olemassa olon ympärillä, sillä todellisen olemassa olon antaakseenkokeakseen, täytyy brahmanin (kaikkeus) luovuttaa myös suurin valta, ja osa ymmärryksestään ympäröivään todellisuuteen. Täten brahmanbrahmanin kaikkeus toistuu kaikessa, myös shivan ja vishnun kasvoilla, kahdella muulla balansoittavalla tekijällä. Mikäli Vishu ja Shiva olisivat konkreettisesti osa brahmaabrahmania, brahmalleniin kuin alunperin onkin, ei brahmabrahman voisi kokea itseään. BrahmanBrahmanin pitää rajoittaa itseään ja antaa voimiaan ulkoistettavaksi jotta se voi kokea itseään. Tämän takia vaikka brahmabrahman alunperin onkin luonut kaiken ja käsitetään mahtavimpana jumaluutena, niin varsinkin meille, kokijoille (jotka myös ilmennämme brahmaabrahmania sekä muita jumaluuksia) se ei voi koskaan olla niin, sillä suurin valta eittämättä kuuluu sille, joka pystyy pitämään pois sen mitä ei haluta kokemukseen, joka myös mahdollistaa kokemuksen. Ihan loogisesti katsottuna varsinkin subjektiivisesta näkökulmasta katsoisin ehdottomasti Shivan olevan kokemuksen kannalta kaikkein vahvin jumaluus. Ja jotta kokemus todella voi alkaa, sen täytyy alkaa kokonaisvaltaisesta unhoituksesta, jonka jälkeen jokaisessa entiteetissä ilmenee ymmärrys eri kulmista, eikä kenenkään välttämättä edes tarvitse tietää todellista alkua.
Toisinsanoen, mikäli brahman on kaiken ylin olemus,kaikki se ei voi olla olemus, vaan se on kaikki. Ja mikäli Brahma on olemus, se on kaikkeuden olemuksen miehiset kasvot joka on jo luovuttanut voimansa ympärilleen jotta voi olla olemassa.
