Ero sivun ”Verisuoni” versioiden välillä

Ihmisen suurin verisuoni on [[aortta]]. Sydämen supistuessa hapekas ja ravintopitoinen veri työntyy [[aortta]]an ja [[keuhkovaltimorunko]]on. Valtimoita pitkin veri saapuu kudosten hiussuoniin. Ravintoaineita, [[happi|happea]] ja nestettä siirtyy [[solu]]jen väliseen tilaan hiussuonten seinämien läpi, josta ne edelleen päätyvät solujen käyttöön. Samalla siirtyy vereen muun muassa [[hiilidioksidi]]a ja muita kudokseen syystä tai toisesta päätyneitä kuona-aineita. Hiussuonia on noin millimetrin välein lähes kaikissa kudoksissa. Verisuonia ei ole [[rustokudos|rustoissa]], [[sarveiskalvo]]lla, [[lasiainen|lasiaisessa]], [[mykiö]]ssä, epiteelikudoksessa eikä sarveistuneissa kudoksissa kuten [[kynsi]]ssä (eläinten kavioissa, sorkissa jne). [[Verenpaine]] on suurin aortassa ja isoissa valtimoissa, ja se laskee vähitellen mitä pienemmiksi valtimot jakaantuvat. Hiussuonissa paine ei enää vaihtele sydämen työ- ja lepovaiheiden aikana, laskimoissa paine on tasainen. Laskimoiden tilavuus on suurempi kuin valtimoiden ja veri virtaa niissä hitaammin. Ohjaamalla verta iholaskimoihin, voidaankeho poistaa luontaisesti ylimääräistä lämpöä. Supistamalla ihon pintalaskimoita verta ohjataan enemmän syvällä oleviin laskimoihin, jolloin lämpöä poistuu elimistöstä vähemmän. Koska laskimoissa paine on pienempi, suurissa laskimoissa on läppiä, jotka eivät päästä verta virtaamaan kuin yhteen suuntaan. Laskimot yhdistyvät suuremmiksi ja veri päätyy lopulta ylä- ja alaonttolaskimon kautta sydämen oikeaan eteiseen, josta se puhdistuneena ja uudelleen happivarattuna alkaa uuden kierron.