Ero sivun ”Zhou Enlai” versioiden välillä

50 merkkiä lisätty ,  7 vuotta sitten
p
→‎Poliittinen ura: - w-fix, muot.
(lähde ja siitä poimittuja tarkennuksia)
p (→‎Poliittinen ura: - w-fix, muot.)
Vuonna 1923 Etelä-Kiinaa presidenttinä hallinnut [[Sun Yat-sen]] solmi avunantosopimuksen kommunistisen [[Komintern]]in kanssa. Tämä loi mahdollisuuden sekä kansallisen [[kuomintang]]-puolueen että [[Kiinan kommunistinen puolue|kommunistisen puolueen]] muodostumiselle. Palattuaan Kiinaan Zhou palveli [[Guangzhou]]ssa Whampoan Sotilasakatemian poliittisen osaston puheenjohtajana sen perustamisvuonna [[1926]]. Whampoan Kominternin tukijat pitivät tätä tehtävää vastapainona [[Tšiang Kai-šek]]in kansalliselle puolueelle.<ref name=mmm />
 
[[Pohjoisen sotaretki|Pohjoisen sotaretken]] alettua hän toimi työläisten agitaattorina. Vuonna [[1926]] hän järjesti yleislakon [[Shanghai]]ssa, avaten kaupungin kuomintangille. Kun kuomintang erosi kommunisteista, Zhou onnistui pakenemaan valkoisten terroria ja selvisi lopulta [[Jiangxi]]in. Vähitellen hän alkoi etääntyä ortodoksisemmasta kaupunkikeskeisestä kommunistipuolueen siivestä, ja hänen lojaalisuutensa suuntautui Maon uudentyyppiseen maalaisvallankumoukseen. Zhou osallistui myös [[Pitkä marssi|Pitkään marssiin]].
 
[[Yenan]]in vuosinaan Zhou toimi aktiivisesti yhdistyneen japanilaisvastaisen rintaman luomisessa. Tämän seurauksena hän näytteli tärkeää roolia [[XianinXi’anin välikohtaus|XianinXi’anin välikohtauksessa]], auttoi varmistamaan siepatun Tšiang Kai-šekin vapauttamisen ja neuvotteli toisenuuden kuomintangin ja kommunistien välisen kuomintang–kommunisti-liiton syntymisenperustamisen. Zhou vietti [[Kiinan-Japanin sota|Kiinan-Japanin sodan]] ajan kommunistipuolueen suurlähettiläänä Chiangin sodanajan hallituksessa [[Chongqing]]issa ja otti osaa [[Toinen maailmansota|toista maailmansotaa]] edeltäneisiin epäonnistuneisiin neuvotteluihin.<ref name=mmm />
 
Vuonna [[1949]], Kiinan kansantasavallan perustamisen aikaan, Zhousta tuli pää- ja ulkoministeri. Kysyttäessä [[Ranskan vallankumous|Ranskan vallankumouksen]] vaikutuksesta hän vastasi: "On vielä liian aikaista sanoa." Kesäkuussa [[1953]] hän laati viisi rauhanjulistusta. Hän johti kommunistisen Kiinan delegaatiota [[Geneven rauhanneuvottelut|Geneven rauhanneuvotteluissa]] ([[1954]]) ja [[Bandungin konferenssi]]ssa ([[1955]]). Vuonna [[1958]] hän luovutti ulkoministerin salkkunsa [[Chen Yi|Chen Yi'lle]] mutta pysyi pääministerinä. Zhou oli suosittu ja käytännöllinen valtionhoitaja ja säilyttikin virkansa [[Kulttuurivallankumous#Suuri_harppaus_.281958.26ndash.3B1960.29|Suuren harppauksen]] ([[1958]]) ja [[Kulttuurivallankumous|Kulttuurivallankumouksen]] ([[1966]]&ndash;[[1976]]) ajan. Hän ajoi "neljää modernisaatiota" kumotakseen aiheutetun vahingon.