Ero sivun ”Kroatian sota” versioiden välillä

560 merkkiä poistettu ,  6 vuotta sitten
viitteet fix, turhat rivinvaihdot pois
(viitteet fix, turhat rivinvaihdot pois)
{{Kroatian sota}}
 
'''Kroatian sota''' oli [[Jugoslavian hajoamissodat|Jugoslavian hajoamissotiin]] kuulunut vuosina 1991–1995 käyty sota, joka päättyi [[Daytonin rauhansopimus|Daytonin rauhansopimukseen]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://news.bbc.co.uk/2/hi/europe/country_profiles/1097156.stm | Nimeke = Croatia Timeline | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisija = BBC news | Viitattu =12.8.2012 | Kieli ={{en}} }}</ref>
 
Sodan osapuolina olivat itsenäiseksi julistautunut [[Kroatia]] ja siellä vähemmistönä olleet serbit, jotka saivat pitkään tukea [[Serbia]]lta ja [[Jugoslavian liittoarmeija]]lta. [[Krajina]]ssa – alue, jonka Kroatia oli julistanut kuuluvan itselleen – serbienemmistöinen väestö tunsi itsensä uhatuksi Kroatian nationalistihallinnon hallitsemana.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://global.finland.fi/public/default.aspx?contentid=40969 | Nimeke = Slovenian ja Kroatian Sodat | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Jugoslavian ensimmäisistä hajoamissodista Kosovon kriisiin - global.fi | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Ulkoministeriön kehitysviestintä, | Viitattu = 13.8.2012 | Kieli = }}</ref> Serbit aloittivat heinäkuussa 1991 väkivaltaiset [[etninen puhdistus|etniset puhdistukset]] Kroatiassa, koska halusivat luoda yhtenäisiä serbialueita tulevaa [[Suur-Serbia]]a varten.
Myös jotkut kroaatit surmasivat serbisiviilejä jonkun verran tarkoituksena etninen puhdistus. Enimmät taistelut Kroatiassa taukosivat jo vuoden 1992 alussa. Serbia lopetti Krajinan tukemisen kesällä 1994. Krajinan serbialue luhistui ja sen useimmat serbit pakenivat elokussa 1995, jolloin [[Operaatio Myrsky|Kroatian
ja Bosnian armeijat hyökkäsivät yhtä aikaa serbien kimppuun]].
 
Myös jotkut kroaatit surmasivat serbisiviilejä jonkun verran tarkoituksena etninen puhdistus. Enimmät taistelut Kroatiassa taukosivat jo vuoden 1992 alussa. Serbia lopetti Krajinan tukemisen kesällä 1994. Krajinan serbialue luhistui ja sen useimmat serbit pakenivat elokussa 1995, jolloin [[Operaatio Myrsky|Kroatian ja Bosnian armeijat hyökkäsivät yhtä aikaa serbien kimppuun]].
== Sodan tausta ==
 
== Sodan tausta ==
<!--
puuttuko overlay_imege Location map+ mallineesta
}}
 
Sekä [[kroaatit]] että [[serbit]] ovat [[Eteläslaavit|eteläslaaveja]], mutta eroavat toisistaan uskonnoltaan ja hieman kieleltäänkin. Useat kroaatit ovat [[katolilaiset|katolisia]], monet serbit [[ortodoksit|ortodokseja]]. Kroatiaa kirjoitetaan latilanaisin kirjaimin, serbiaa kyrillisin. Serbien 1800-luvun lopuilla muovautuneissa kansallisissa myyteissä ortodoksisuus ja serbialaisuus miellettiin samaksi<ref>[http://www.teologia.fi/artikkelit/uskontojen-valiset-suhteet/268-kosovo-myytti-oikeuttaa-serbien-kimykset Kosovo-myytti oikeuttaa serbien kärsimykset]</ref>. Niinpä muiden uskontojen kannattajien ajateltiin kiihkoisänmaallisten serbien keskuudessa olevan serbien vihollisia.
 
kansallisissa myyteissä ortodoksisuus ja serbialaisuus miellettiin samaksi<ref>[http://www.teologia.fi/artikkelit/uskontojen-valiset-suhteet/268-kosovo-myytti-oikeuttaa-serbien-kimykset Kosovo-myytti oikeuttaa serbien kärsimykset]</ref>. Niinpä muiden uskontojen kannattajien ajateltiin kiihkoisänmaallisten serbien keskuudessa olevan serbien vihollisia.
Toisen maailmansodan aikana akselivallat nostivat natsistisen [[Ustaša]]-järjestön johtajan [[Ante Pavelic|Ante Pavelićin]] Kroatian johtoon. Pavelićin diktatuurihallinto vainosi mm serbejä sulkien näitä kymmenin tuhansin [[Jasenovacin keskitysleiri|Jasenovacin keskitysleiriin]]<ref>[http://www.counterpunch.org/2002/02/13/ante-pavelic-the-real-butcher-of-the-balkans/ Ante Pavelic, the Real Butcher of the Balkans] Jonathan Levy And Tom Easton, February 13, 2002 </ref>. Kauna näistä kärsimyksistä jäi elämään serbien keskuuteen. Mutta myös serbien kuningasmieliset cetnikit surmasivat kroaatteja. 1970-luvun alussa alkanut [[Kroatian kevät]] kukistui nopeasti<ref>[http://www.kolumbus.fi/kari.klemela/s_historia.htm Slovenian alueen historiaa]</ref>. Titon kuolema nosti pintaan vauraan Kroatian ja köyhän Serbian vastakkaisasettelun. Serbien propaganda samaisti uuden kroatialaisnationalismin ja Ustašan toisiinsa. Mutta samalla kroaatit halusivat irti nousevan serbinationalismin otteesta. Niinpä Jugoslavian hajotessa serbinationalistit ja kroaattinationalistit eivät luottaneet toisiinsa.
uuden kroatialaisnationalismin ja Ustašan toisiinsa. Mutta samalla kroaatit halusivat irti nousevan serbinationalismin otteesta. Niinpä Jugoslavian hajotessa
serbinationalistit ja kroaattinationalistit eivät luottaneet toisiinsa.
 
==Sotaa edeltäneet tapahtumat==
=== Kroaattien ja serbien välit 1980-luvulla ===
 
1980-luvun puolivälistä alkaen [[Jugoslavia]]ssa oli merkkejä jännitteiden kasvusta. Vuoden 1985 joulukuussa serbialainen äärinationalisti [[Vuk Drašković]] väitti [[Kroatian serbit|Kroatian serbien]] joutuvan kulttuurillisen [[kansanmurha]]n uhriksi. Vuonna 1986 julkistettu [[Serbian taide- ja tiedeakatemian muistio]] kannatti yhtenäistä serbivaltiota ja mainitsi Kroatian serbit sorrettuna kansanosana. Serbijohtaja [[Slobodan Milošević]] julkisti [[kroaatit|kroaattien]] vastaista propagandaa, ja myös [[Kroatia]]n lehdistö alkoi arvostella serbejä kesällä 1988. Serbit syyttivät 1989 kroaatteja [[Josip Broz Tito]]n tekemistä vääryyksistä, Titohan oli kroaatti. Serbien aktivistit aloittivat mielenosoitukset Kroatiassa jo helmikuussa 1989. Kroatian ja Slovenian media tuomitsi Serbian Kosovossa käyttävän väkivallan ja Milosevicin vallantavoittelun<ref>Lautela 1992, s 44, s 84</ref>.
 
Vuonna 1989 [[Slovenia]]ssa ja Kroatiassa kommunistit sopivat monipuoluevaalien järjestämiestä. Kroatiassa vaalit voitti [[Franjo Tuđman]]in oikeistolainen, [[Kroatian demokraattinen liitto]] HDZ. Tämän kansalismielis-vanhoillisen puolueen johtaja Franjo Tudjman oli hyvin itsevaltainen, nepotistinen ja serbejä syrjivä. Tuđman muutti Kroatian tasavallaksi jo ennen itsenäistymistä kesällä 1990 ja otti käyttöön perinteiset tunnukset, jotka olivat serbipropagandan mukaan Ustasha-tunnuksia. Vuoden 1990 lopulla Kroatiaan kirjoitettiin uusi perustuslaki, jonka serbit kokivat syrjiväksi. Uusi hallitus putsasi serbejä pois virka-asemista, varsinkin poliisijoukoista.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.britannica.com/EBchecked/topic/143561/Croatia/223956/World-War-II#toc223957 | Nimeke = Croatia in Yugoslavia, 1945–91| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Croatia | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Encyclopedia Britannica | Viitattu = 13.8.2012 | Kieli ={{en}} }}</ref> Tuđman alkoi ajaa kansallismielistä kroatialaista linjaa. Samaan aikaan Milošević alkoi lietsoa ponnekkaammin serbivähemmistön kapinaa Kroatiassa. Kun kroaatit toimisivat serbien kapinaa vastaan, [[Jugoslavian liittoarmeija]] saisi syyn Kroatian miehittämiseen.
 
Jugoslavian ensimmäiset kommunismin jälkeiset monipuoluevaalit voitti Serbiassa sosialistipuolueeksi muunnettu kommunistipuolue SDS. Serbien julistaman [[Suur-Serbia]]n rakentamiseen tähtäävän propagandan mukaan serbit olivat vaarassa ja kaikkien serbien olisi asuttava samassa valtiossa. Kroatiassa alettiin vaatia 30. toukokuuta 1990 itsenäisyyttä valtioliiton puitteissa. Vuonna 1991 Kroatiassa oli 4,7 miljoonaa asukasta, joista 75&nbsp;% kroaatteja ja 11&nbsp;% serbejä sekä 14&nbsp;% muita kansallisuuksia.
 
===Serbien kapina ja ensimmäiset levottomuudet===
 
Kroatia liukui sotaan pikkuhiljaa yhteenottojen laajetessa asteittain. Serbit perustivat
Milosevicin puoluetta muistuttavan sosialistipuolueen helmikuussa 1990.
Vuonna 1990 toukokuusta lähtien serbien valvoma Jugoslavian liittoarmeija keräsi Kroatian [[Teritorijalna obrana|aluepuolustusjoukoilta]] (TO) lähes kaikki aseet, kun kroaatit olivat alkaneet vaatia valtioliittoa Jugoslaviaan, mikä olisi hajottanut Jugoslavian. Aseiden keruu [[Bosnia]]sta, Kroatiasta ja Sloveniasta oli vastaus Slovenian ja Kroatian monipuoluevaaleihin. Kroatian johtaja Tuđman ei kuitenkaan alkanut heti rakentaa omaa puolustustaan, kuten Sloveniassa tehtiin. Kroatia ei enää halunnut osallistua yleisjugoslavialaisiin vaaleihin. Jugoslavian armeija muuttui serbiarmeijaksi ja alkoi aseistaa Kroatian ääriserbejä. Serbialueilla oli Kroatiassa oma aluepuolustuksensa, serbien TO.
 
Kesäkuussa jotkut Kroatian serbialueet kieltäytyivät tunnustamasta Kroatian uutta jyrkän kansallismielistä HDZ-vetoista hallitusta. Kroatian serbikapinan keskus oli [[Knin]]in alue. Serbipuolueen kovan linjan [[Milan Babic]]-[[Milan Martic]]-kaksikko syrjäitti maltillisemman Raskovicin. Elokuussa 1990 serbit panivat toimeen [[Krajina]]ssa Kninin seuduilla [[Krajinan kapina]]n, jossa serbien asemiehet ammuskelivat ilmaan ja kaadetuista puista pystyteltiin tiesulkuja estämään kroaattien kulku serbialueille.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nytimes.com/1990/08/19/world/roads-sealed-as-yugoslav-unrest-mounts.html | Nimeke = Roads Sealed as Yugoslav Unrest Mounts | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = 19.8.1990 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = NY Times | Viitattu = 13.8.2012 | Kieli ={{en}} }}</ref> Krajinan alue julistautui [[Krajinan serbitasavalta|Krajinan serbitasavallaksi]]. Siihen kuului viisi kuntaa, ja vaikka se oli irrallinen [[enklaavi]] melko kaukana Serbiasta, se oli halukas valtioliittoon Serbian kanssa.<ref name="SCR"/> Liittoarmeija aseisti kapina-alueita, eikä Kroatian vasta perustetulla poliisilla ollut tarpeeksi voimaa sen estämiseen. Kroatian tiedotusvälineissä seibeihin alkoi iskostua terroristileima, mutta toisaalta sanottiin että oli myös hyviä serbejä<ref>Lautela 1992, s 84</ref>.
 
Liittoarmeija ilmoitti 17. heinäkuuta Miloševićille olevansa valmis puuttumaan Kroatian asioihin. Samalla mainittiin selvästi Kroatiassa toimivat [[tshetnikit]]. Vuoden 1990 lopulla Kroatian uutta hallitusta alettiin verrata toisen maailmansodan aikaiseen fasistiseen, Kroatian serbejä vainonneeseen [[ustaša]]-järjestöön. Kansainvälinen yhteisö tuki vielä vuonna 1990 Miloševićia. Jotkut saksalaispoliitikot tukivat Kroatiaa, mutta muut länsivallat estivät Saksan avoimen avun Kroatialle. Kroatia yritti hajottaa ääriserbien toimintaa mm. neuvottelemalla Serbian kanssa, mutta Serbia kielsi yhteytensä ääriserbeihin eikä tunnustanut haluavansa ottaa haltuun alueita Kroatiasta. [[Slavonia|Itä-Slavoniassa]] sijaitsevan [[Vukovar]]in alueelle saapui tällöin tshetnikkejä serbienemmistöisiin kyliin.
===Serbikapina laajenee===
 
Koska Kroatia oli käytännössä aseeton, kroaattien strategiana oli välttää aseellisia yhteenottoja, serbit taas liittoarmeijan asevoiman turvin pyrkivät provosoimaan niitä. Mutta toisaalta myös jotkut kroaatit lietsoivat yhteenottoa serbien ja kroaattien välillä.
Mutta toisaalta myös jotkut kroaatit lietsoivat yhteenottoa serbien ja kroaattien välillä.
 
[[Psykologinen sodankäynti|Psykologinen]]- ja [[propaganda]]sota jatkui serbien tiedotusvälineiden suoltaessa jatkuvasti kroaattivastaista ohjelmaa. Yksi näistä oli Belgradin televisiossa esitetty niin sanottu [[Špegeljin nauha]], jossa on tosiasioiden sijasta tekaistuja väitteitä kroaateista<ref>Lodenius 1996, s 16, 17</ref>.
[[Zagreb]]issa alkoi 21. tammikuuta 1991 liikkua erikoispoliiseja, joilla oli kroatialaiset shakkilautatunnukset kommunistien punaisen tähden sijasta. Kroaatit vahvistivat tavallista poliiseja näillä erikoispoliiseilla, joilla oli Singaporessa valmistettuja [[SAR-80]]-automaattiaseita Jugoslavian armeijan käyttämien [[Kalašnikov]]ien sijaan. Lisääntyvät levottuumdet pakottivat Kroatiaa laajentamaan poliisijoukkojansa, joiden koko lähes tuplaantui tammikuussa 1991. [[Kroatian sisäministeirö]] yhdisti toukokuussa perustamansa erikoispoliisit ja alueelliset reservit [[ZNG|kansalliskaartiksi]] (ZNG).<ref>Bjelajac, Žunec, s. 15.</ref>
 
Myös Slovenia pani joukkonsa valmiustilaan, ja Kroatian ja Slovenian sisäministerit ja puolustusministerit neuvottelivat keskenään yhteistyöstä kolmen päivän sisällä kaksi kertaa. Krajinan serbit olivat luovuttaneet kroaateille satoja aseita, mutta kroaatit uskoivat tämän olevan hämäystoimi, jolla oikeutettaisiin nimenomaan kroaattipoliisin riisuminen aseista. Kroaattipoliisi oli suurimmassa hälytysvalmiudessa mahdollista liittoarmeijan väliintuloa vastaan. Liittoarmeijan johtaja [[Veljko Kadijević]] kiisti ajatuksen väliintulosta Sloveniassa ja Kroatiassa, mutta sanoi ettei liittoarmeija salli rinnakkaisarmeijoita.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://query.nytimes.com/gst/fullpage.html?res=9D0CEEDA1E30F932A15752C0A967958260| Nimeke = Croatian Police Forces Move To Counter Yugoslav Army| Tekijä = The New York Times| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu =The New York Times | Ajankohta =January 21, 1991 | Julkaisupaikka = | Julkaisija =AP | Viitattu = | Kieli = englanti}}</ref>
 
Serbikapina laajeni Kroatiassa keväällä 1991. Helmikuusta maaliskuuhun uusia serbimielenosoituksia järjestettiin eri puolella Kroatiaa. Huhtikuussa [[Kijevo (Kroatia|Kijevon]] kylä saarrettiin [[barrikadi|barrikadein]], 20 liittoarmeijan panssaria ajoi [[Vrpolje]]en, [[Osijek]]in kaduilla oli panssareita ja [[Dalj]]in poliisiasemalle hyökkäsivät terroristit. Serbit miehittivät [[Korenica]]a ympäröivän alueen. Huhtikuun alusta lähtien serbialaisia vapaaehtoisia [[tshetnikit|tshetnikkejä]] alkoi saapua Kroatiaan yhä enemmän. Tshetnikkien päälliköt [[Vojislav Šešelj]] ja [[Željko Ražnatović|Željko ”Arkan” Ražnatović]] alkoivat toimia Kroatian itäosien öljyalueella Slavoniassa huhtikuun alkuun mennessä<ref name="lautela93">Lautela 1992, s 93</ref>.
== Sodan vaiheet ==
=== Sodan alku ===
Kroatian sota alkoi voimistuvien aseellisten yhteenottojen sarjana jo vuonna 1990. Sodan moottorina toimi [[tshetnikit|serbitshetnikkien]] lisääntynyt aktiivisuus, jota [[Jugoslavian liittoarmeija|liittoarmeija]] JNA tuki alusta pitäen. Huhtikuussa 1991 liittoarmeija koulutti ja aseisti serbejä avoimesti. Vuonna 1990 yhteenottoja sattui mm [[Pakrac]]issa, [[Plitvice]]ssä ja [[Borovo Selo]]ssa.<ref>Vihervuori 1999, s 189</ref><ref>Lautela 1992, s 213, s 93</ref><ref name="SCR">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.scarlet.nl/~redbad/balkan/cause.html | Nimeke = Causes and Dynamic of the War in Croatia | Tekijä =Mladen Klemencic | Tiedostomuoto = HTML| Selite =2.1.4. The first armed conflicts | Julkaisu =ACTAActa GEOGRAPHICAGeographica CROATICACroatica, Volume 28, 1-245 |Ajankohta =1993 | Julkaisupaikka =Zagreb | Julkaisija = | Viitattu = | Kieli ={{en}} }}</ref> [[Pakracin välikohtaus|Pakracissa taisteltiin]] poliisiaseman valvonnasta, ensi kertaa serbit kapinoivat Slavoniassa<ref>Lautela 1992, s 213</ref>. Kroaatit ajoivat poliisiaseman vallanneet serbit pois, minkä jälkeen liittoarmeija puuttui peliin serbejä tukien jääden "turvaamaan rauhaa", kuten oli jäänyt jo aiemmin Kninin alueella<ref name="lautela93"/>. [[Plitvicen välikohtaus|Plitvicen välikohtauksessa]] pääsiäisenä serbit valtasivat kansallispuiston, joka johti suureen kroaattipoliisin vastaiskuun ja yhden kroaattipoliisin kuolemaan. Armeija jäi nytkin paikalle<ref name="lautela93"/>. Huhtikuun alussa Vojislav Seseljin cetnikkejä liikkui Itä-Slavoniassa<ref>Lautela 1992, s 92</ref>.
 
Kroatian sota alkoi voimistuvien aseellisten yhteenottojen sarjana jo vuonna 1990. Sodan moottorina toimi [[tshetnikit|serbitshetnikkien]] lisääntynyt aktiivisuus, jota [[Jugoslavian liittoarmeija|liittoarmeija]] JNA tuki alusta pitäen. Huhtikuussa 1991 liittoarmeija koulutti ja aseisti serbejä avoimesti. Vuonna 1990 yhteenottoja sattui mm [[Pakrac]]issa, [[Plitvice]]ssä ja [[Borovo Selo]]ssa.<ref>Vihervuori 1999, s 189</ref><ref>Lautela 1992, s 213, s 93</ref><ref name="SCR">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.scarlet.nl/~redbad/balkan/cause.html | Nimeke = Causes and Dynamic of the War in Croatia | Tekijä =Mladen Klemencic | Tiedostomuoto = HTML| Selite =2.1.4. The first armed conflicts | Julkaisu =ACTA GEOGRAPHICA CROATICA, Volume 28, 1-245 |Ajankohta =1993 | Julkaisupaikka =Zagreb | Julkaisija = | Viitattu = | Kieli ={{en}} }}</ref> [[Pakracin välikohtaus|Pakracissa taisteltiin]] poliisiaseman valvonnasta, ensi kertaa serbit kapinoivat Slavoniassa<ref>Lautela 1992, s 213</ref>. Kroaatit ajoivat poliisiaseman vallanneet serbit pois, minkä jälkeen liittoarmeija puuttui peliin serbejä tukien jääden "turvaamaan rauhaa", kuten oli jäänyt jo aiemmin Kninin alueella<ref name="lautela93"/>. [[Plitvicen välikohtaus|Plitvicen välikohtauksessa]] pääsiäisenä serbit valtasivat kansallispuiston, joka johti suureen kroaattipoliisin vastaiskuun ja yhden kroaattipoliisin kuolemaan. Armeija jäi nytkin paikalle<ref name="lautela93"/>. Huhtikuun alussa Vojislav Seseljin cetnikkejä liikkui Itä-Slavoniassa<ref>Lautela 1992, s 92</ref>.
 
Vasta 2. toukokuuta 1991 sattunut [[Borovo Selon välikohtaus]] oli vakava, siinä kuoli 12 kroaattipoliisia väijytykseen<ref name="lautela93"/> ja yli 20 haavoittui. Ensi kertaa sissejä oli tullut Serbiasta tappamaan<ref>Vihervuori 1999, s 189</ref>. Samana päivänä Dalmatiassa kroaattimielenosoittajat murtautuivat serbien liikehuoneistoihin pahoinpitelemään, ryöstelemään ja särkemään paikkoja ilman kroaattipoliisin puuttumista tapahtumiin. Tapahtuma tietysti huomattiin Serbian televisiossa, ja lisäsi kansojen välistä jännitettä. Serbit tekivät pommi-iskuja muun muassa Dalmatiassa<ref>Korpiaho 1993, s. 45</ref>. Tästä huolimatta Osijekin pormestari, tohtori [[Zlatko Kramaric]] yritti monena yönä serbien tiesuluilla vakuuttaa aseistautuneille serbeille, ettei mikään vaara uhkaa heitä kroaattien taholta<ref>Korpiaho 1993, s 42</ref>.
Borovo Selon jälkeen veriset yhteenotot alkoivat levitä, ja monet niistä vaikuttivat suunnittelemattomilta ja epäyhtenäisiltä. [[Kroatian serbit]] pyrkivät kuitenkin laajentamaan vaikutusvaltaansa Kroatian serbialueilla. Krajina aäänesti Serbiaan liittymisestä toukokuussa 1991<ref>Lautela 1992, s 213</ref>. Kroatiassa monet kovan linjan kannattajat halusivat tehdä vastahyökkäyksen [[Jugoslavian kansanarmeija|Jugoslavian liittoarmeijan]] kimppuun, mutta Kroatian presidentti [[Franjo Tuđman]] uskoi lännen tunnustavan Kroatian itsenäisyyden ja painostavan lopulta Jugoslaviaa lopettamaan toimet Kroatiaa vastaan.<ref name="bjelajac16">Bjelajac, Žunec, s. 16–18.</ref>
 
Toukokuussa 1991 Kroatiassa järjestettiin kansanäänestys Jugoslaviasta eroamisesta. Serbien boikotista huolimatta 83,6&nbsp;% äänioikeutetuista äänesti ja 94,2&nbsp;% äänestäneistä kannatti itsenäisyyttä.<ref name="TANJUG">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.tanjug.rs/news/392/two-decades-since-breakup-of-yugoslavia.htm | Nimeke = Two decades since breakup of Yugoslavia | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta =24.6.2011 | Julkaisupaikka = Belgrad | Julkaisija = Tanjug | Viitattu =12.8.2012 | Kieli ={{en}} }}</ref>
 
Jugoslavian osatasavaltojen presidentit yrittivät turhaan etsiä neuvotteluratkaisua Jugoslavian kriisiin huhti-kesäkuussa. Serbit eivät hyväksyneet kroaatti Stipe Mesiciä liittopresidentiksi 15. toukokuuta ja Jugoslavia oli sen jälkeen puolitoista kuukautta ilman presidenttiä.
Viimeinen kokous pidettiin 12. kesäkuuta, mutta tällöin oltiin jo käytännössä sodassa. Kesäkuun puolivälissä Kroatian parlamentin istuntoja alettiin pitää jatkuvasti, koska osatasavalta oli kriisissä.
 
Serbia hyväksyi 1. heinäkuuta kroaatti Stipe Mesicin yllättäen liittopresidentiksi<ref>Iltalehti 1. heinäkuuta 1991, s 3</ref>, mutta luultavasti tämä oli vain taktiikkaa, koska kaikki tiesivät, että liittohallitus oli menettänyt valtansa<ref name="hs9-7-1991B2">Helsingin sanomat 9.7.1991, s B2</ref>. Näihin aikoihin serbit ja kroaatit<ref name="hs87-7-1991a21">Helsingin sanomat 8.7.1991, s A21</ref> ajoivat toisaan pakoon alueiltaan Kroatiassa. Kroatian serbit eivät muutamaan kuukauteen olleet uskaltaneet mennä työpaikoilleen<ref name="hs87-7-1991a21"/> ja kohtasivat kroaattipoliisin taholta mm. ikkunoiden rikkomisia, tappouhkauksia, jopa sokeitten kimppuun käymistä<ref name="hs87-7-1991a21"/>.
Serbia hyväksyi
 
1. heinäkuuta kroaatti Stipe Mesicin yllättäen liittopresidentiksi<ref>Iltalehti 1. heinäkuuta 1991, s 3</ref>, mutta luultavasti tämä oli vain taktiikkaa, koska kaikki tiesivät, että
liittohallitus oli menettänyt valtansa<ref name="hs9-7-1991B2">Helsingin sanomat 9.7.1991, s B2</ref>. Näihin aikoihin serbit ja kroaatit<ref name="hs87-7-1991a21">Helsingin sanomat 8.7.1991, s A21</ref> ajoivat toisaan pakoon alueiltaan Kroatiassa. Kroatian serbit eivät muutamaan kuukauteen olleet uskaltaneet mennä työpaikoilleen<ref name="hs87-7-1991a21"/> ja kohtasivat kroaattipoliisin taholta mm. ikkunoiden rikkomisia, tappouhkauksia, jopa sokeitten kimppuun käymistä<ref name="hs87-7-1991a21"/>.
Erään haastattelun mukaan tavallisest Kroatian aseistautuneet serbit halusivat lähinnä pysyä Jugoslaviassa ja taistellaä Kroatiaa vastaan, ei Suur-Serbian puolesta. Milosevic sanoi 6. kesäkuuta, että itsenäistyvän Kroatian on luovutettava pois serbialueensa<ref>Ilta-sanomat 8.7.1991, s A14</ref>. Kroatia ei suostunut tähän. Molempien valtioiden johto sanoikin sodan olevan alkamassa. Kaiken lisäksi kiihkokansallinen oppositio painosti serbijohtaja Slobodan Milosevicia jyrkempiin otteisiin<ref name="hs9-7-1991B2"/>, koska sota oli alkamassa SPO:n edustajan mukaan kahden kuukauden sisällä<ref name="hs9-7-1991B2"/>. Demokraattisen opposition edustajan [[Vojislav Kostunica]]n mielestä Milosevicin politiikkana oli kuitenkin tehdä muista Balkanin kansoista serbien vihollisia<ref name="hs9-7-1991B2"/>, eikä Kostunicacaan uskonut liittohallituksen johtavan maata<ref name="hs9-7-1991B2"/>.
 
Monet Jugoslaviassa vaativat Jugoslavian eri osatasavaltoihin uusia vaaleja ja kansanäänestyksiä kriisin poliittiseksi ratkaisuksi<ref name="hs9-7-1991B2"/>. Serbia ja liittoarmeija olivat ratkaisuasemassa, mutta näiden toimista liikkui vain arvailuja.
Serbia ja liittoarmeija olivat ratkaisuasemassa, mutta näiden toimista liikkui vain arvailuja.
 
Uudessa liikekannallepanossa kutsuttiin lähinnä serbireserviläisiä. Milosevic kehotti varautumaan sotaan 6. heinäkuuta.<ref>Helsingin sanomat 8.7.1991, s B2</ref>. Boroslav Jovicin mukaan serbien täytyi auttaa Kroatian serbejä, jotka halusivat kuulua Jugoslaviaan, jos Kroatia ei hyväksy tätä<ref name="hs9-7-1991B2"/>.
 
=== Taisteluiden kiihtyminen ===
Kroatiassa oli kahakoita päivittäin jo 25. kesäkuuta alkaen<ref>Ilta-sanomat 8.7.1991, s A14</ref>. Ensimmäisiä varsinaisen Kroatian sodan välikohtauksia olivat Osijekin tapahtumat illalla 27. elokuuta,
 
Glinan ja Borovo Selon välikohtaukset, [[Celije]]n [[Celijen taistelu|kylän väestön poisajaminen aseiden avulla]] ja [[Tenja]]n taistelu kroaattipoliisien ja serbikapinallisten välillä<ref>Lautela 1992, s 96</ref>. Suurin osa tapahtumista vielä kesällä 1991 olivat yksittäisiä serbi- ja kroaattikylissä käytyjä ankaria taisteluita, joissa kumpikaan osapuoli ei kuitenkaan varsinaisesti pyrkinyt etenemään tai saavuttamaan alueen hallintaa. [[Daljin joukkomurha|Daljissa]] tapahtui elokuun alussa ensimmäinen isompi joukkomurha<ref>Vihervuori 1999, s 189</ref><ref>Ilta-Sanomat tiistai 6.8.1991. s A14</ref>. Sekä Kroatian serbit ja kroaatit katsoivat puolustavansa omaa kotimaataan, ja Kroatian aseistautuneet siviiliserbit sotivat elokuun alussa omasta mielestään Jugoslavian puolesta Kroatiaa vatsaan, ei Suur-Serbian puolesta<ref>Ilta-Sanomat 2.-6. 8 1991</ref>.
Kroatiassa oli kahakoita päivittäin jo 25. kesäkuuta alkaen<ref>Ilta-sanomat 8.7.1991, s A14</ref>.
Ensimmäisiä varsinaisen Kroatian sodan välikohtauksia olivat Osijekin tapahtumat illalla 27. elokuuta,
Glinan ja Borovo Selon välikohtaukset, [[Celije]]n [[Celijen taistelu|kylän väestön poisajaminen aseiden avulla]] ja [[Tenja]]n taistelu kroaattipoliisien ja serbikapinallisten välillä<ref>Lautela 1992, s 96</ref>.
Suurin osa tapahtumista vielä kesällä 1991 olivat yksittäisiä serbi- ja kroaattikylissä käytyjä ankaria taisteluita, joissa kumpikaan osapuoli ei kuitenkaan varsinaisesti pyrkinyt etenemään tai saavuttamaan alueen hallintaa.
[[Daljin joukkomurha|Daljissa]] tapahtui elokuun alussa ensimmäinen isompi joukkomurha<ref>Vihervuori 1999, s 189</ref><ref>Ilta-Sanomat tiistai 6.8.1991. s A14</ref>. Sekä Kroatian serbit ja kroaatit katsoivat
puolustavansa omaa kotimaataan, ja Kroatian aseistautuneet siviiliserbit sotivat elokuun alussa omasta mielestään Jugoslavian puolesta Kroatiaa vatsaan, ei Suur-Serbian puolesta<ref>Ilta-Sanomat 2.-6. 8 1991</ref>.
Vaikka Jugoslavian liittoarmeija ei osallistunut muualla Kroatiassa vielä taisteluihin, se oli aktiivinen [[Dalmatia]]ssa [[Knin]]in alueella. Kun [[Neuvostoliiton vallankaappausyritys 1991|Neuvostoliiton vallankaappausyritys]] romahti, se hajotti Neuvostoliiton lopettaen kommunismin siellä ja näin loi paineet Jugoslavian hajottamiselle, ja esti sosialistisen Jugoslavian jatkamisen esim armeijan vallankaappauksen avulla<ref>Vihervuori 1999, s 190</ref>.
 
Kroatian presidentti Franjo Tudjman ei pitkään aikaan julistautunut Kroatian olevan sodassa Jugoslavian serbijohtoisen liittoarmeijan kanssa, koska luuli kansainvälisen yhteisön auttavan Kroatian saamaan poliittisen ratkaisun<ref name="vihervuori191">Vihervuori 1999, s 191</ref> tunnustamalla Kroatian. Tudjman ei ollut luonut tehokasta puolustusta kuten Slovenian johto oli tehnyt. Niinpä kroaateilla oli riittämätön määrä yleensä vain kevyitä käsiaseita<ref>Lautela 1992, s 98</ref>. Näin hän horjui pitkään sekä sotaa että rauhaa edistäviä toimia tehden, ja sai kiihkeät kansalismieliset "haukat" tekemään pari murhayritystä. Toisaalta samaan aikaan suureksi osaaksi kroaateista koostunut Jugoslavian liittohallitus sotki poliittisia asetelmia pyrkien vaikeuttamaan Kroatian asemaa, vaikka liittohallituksella ei käytännön merkitystä ollutkaan<ref>Vihervuori 1999, s 192</ref>. Kroatian television ja radion johtoon vaihtui jossain vaiheessa nationalistinen kroatti aiemman serbin tilalle<ref>Lautela 1992, s 84, s. 85</ref>. Myös sanomalehti vjesnik oli HDZ:llä<ref>Lautela 1992, s 85</ref>.
Toisaalta samaan aikaan suureksi osaaksi kroaateista koostunut Jugoslavian liittohallitus sotki poliittisia asetelmia pyrkien vaikeuttamaan Kroatian asemaa, vaikka liittohallituksella
ei käytännön merkitystä ollutkaan<ref>Vihervuori 1999, s 192</ref>.
Kroatian television ja radion johtoon vaihtui jossain vaiheessa nationalistinen kroatti aiemman serbin tilalle<ref>Lautela 1992, s 84, s. 85</ref>. Myös sanomalehti vjesnik oli HDZ:llä<ref>Lautela 1992, s 85</ref>.
 
Liittoarmeija lähetettiin nimellisesti paikalle turvaamaan rauhaa, mutta se valtasi 26. elokuuta [[SAO Krajina]]n serbisissien avustuksella merkittävän [[Kijevo (Kroatia)|Kijevon]] kylän<ref name="vihervuori191"/>.
 
== Sota virallisestikin ==
Ey ei näyttänyt saavan lordi Carringtonin johdolla 7. syyskuuta alkaen rauhaa aikaan<ref name="vihervuori195">Vihervuori 1999, s 195</ref> ja liittoarmeija oli edennyt vaarallisen syvälle Kroatiaan. Rannikolla ja Okucanin alueella oli tärkeitä tieyhteyksiä poikki. Niinpä Tuđman päätti 13. syyskuuta 1991 kroaattien valvomilla alueille olevien [[Kasarmien taistelu|liittoarmeijan kasarmien saartamisesta ja valtaamisesta]]<ref>Vihervuori, s 195</ref>.
 
Kroaatit pyrkivät saamaan kasarmeista aseita itselleen<ref>Lautela 1992, s 214</ref><ref name="bjelajac16"/>. Enimmät taistelut kasarmien lähellä käytiin muutamassa päivässä, ja loppujen kasarmien antautumisesta käytiin pitkiä neuvotteluja<ref>Vihervuori 1999, s 197</ref>. [[Gospicin taistelut|Gospicissa käytiin kovia taisteluja]]<ref name="vihervuori195"/>, jotka päättyivät lokakuussa serbisiviilien joukkomurhaan.
Ey ei näyttänyt saavan lordi Carringtonin johdolla 7. syyskuuta alkaen rauhaa aikaan<ref name="vihervuori195">Vihervuori 1999, s 195</ref> ja liittoarmeija oli
edennyt vaarallisen syvälle Kroatiaan. Rannikolla ja Okucanin alueella oli tärkeitä tieyhteyksiä poikki.
Niinpä Tuđman päätti 13. syyskuuta 1991 kroaattien valvomilla alueille olevien [[Kasarmien taistelu|liittoarmeijan kasarmien saartamisesta ja valtaamisesta]]<ref>Vihervuori, s 195</ref>.
Kroaatit pyrkivät saamaan kasarmeista aseita itselleen<ref>Lautela 1992, s 214</ref><ref name="bjelajac16"/>. Enimmät taistelut kasarmien lähellä käytiin muutamassa päivässä,
ja loppujen kasarmien antautumisesta käytiin pitkiä neuvotteluja<ref>Vihervuori 1999, s 197</ref>. [[Gospicin taistelut|Gospicissa käytiin kovia taisteluja]]<ref name="vihervuori195"/>, jotka päättyivät lokakuussa serbisiviilien joukkomurhaan.
 
[[Kuva:JNA offensive plan 1991.jpg|thumb|230px|Jugoslavian liittoarmeijan operaatiosuunnitelma vuodelta 1991]]
 
Liittoarmeijan edustaja Andrija Raseta ilmaisi huolensa kasarmeihin jääneiden sotilaiden puolesta, ja niinpä liittoarmeija voimisti sotaansa Kroatiaa vastaan. Liittoarmeijan lentokoneet alkoivat pommittaa Kroatian kaupunkeja, mm. Zagrebia 15. syyskuuta<ref>Vihervuori 1999, s 195, 198</ref>. Zagrebisa oli serbien sala-ampujia<ref>Vihervuori 1999, s 198</ref>. Tudjman vaihtoi puolustusministeriksi kovan linjan Gojko Susakin<ref>Vihervuori 1999, s 199</ref>. 17. syyskuuta yö, jolloin käynnissä olivat Igalon neuvottelut, oli pahin Zagrebissa<ref>Vihervuori 1999, s 200</ref>, liittoarmeija mm. ampui kasarmista kohti Zagrebin keskustaa<ref name="vihervuori201">Vihervuori 1999, s 201</ref>. Igalon tulitauko vain kiihdytti taisteluja<ref name="vihervuori201"/>.
Liittoarmeijan lentokoneet alkoivat pommittaa Kroatian kaupunkeja, mm. Zagrebia 15. syyskuuta<ref>Vihervuori 1999, s 195, 198</ref>. Zagrebisa oli serbien sala-ampujia<ref>Vihervuori 1999, s 198</ref>. Tudjman vaihtoi puolustusministeriksi kovan linjan Gojko Susakin<ref>Vihervuori 1999, s 199</ref>. 17. syyskuuta yö, jolloin käynnissä olivat Igalon neuvottelut, oli pahin Zagrebissa<ref>Vihervuori 1999, s 200</ref>, liittoarmeija mm. ampui kasarmista kohti Zagrebin keskustaa<ref name="vihervuori201">Vihervuori 1999, s 201</ref>. Igalon tulitauko vain kiihdytti taisteluja<ref name="vihervuori201"/>.
 
Kroatia ilmoitti 21. syyskuuta 1991, että Jugoslavian liittohallitus ei edusta sitä, mutta liittohallituksen kroaatit eivät suostuneet eroamaan<ref name="vihervuori201"/>. Saman päivän iltana Jugoslavian puolustusministeri uhosi televisiossa totaalista sotaa, mutta ilmoitti tulitauozta jo seuraavana päivänä<ref>Vihervuori 1999, s 202</ref>. Ensi kertaa Serbian johto ja liittoarmeija olivat mukana tulitauossa, mutta serbisissit eivät<ref name="vihervuori201"/>.
Syyskuusta alkaen solmittiin monia liittoarmeijan ja Serbiankin allekirjoittamia tulitaukoja EY:n välittämissä neuvotteluissa, mutta serbisissit eivät noita sopimuksia allekirjoittaneet. [[Peter Carrington]]in saapuessa ensi kertaa Jugoslaviaan hänelle oli epäselvää, että Jugoslaviassa on eri kansoja. Carringtonin rauhansuunnitelma valtioliittomaisesta Jugoslaviasta ei käynyt serbeille. Kroaatitkaan eivät siitä pitäneet, mutta sentään taipuivat suunnitelman taakse. EY pidättyi tunnustamasta Kroatiaa joulukuuhun 1991 asti. Tuđjman ja kroaatit luottivat monestikin turhaan serbien pitävän tulitaukonsa. Serbit rikkoivat tulitaukoja mitä ilmeisimmin tarkoituksella ja [[Slobodan Milošević]] koetti EY:n neuvotteluissa pelata aikaa, jotta serbisissit pystyisivät valtaamaan mahdollisimman suuren alueen Kroatiasta ennen maan itsenäistymistä.{{lähde}}
 
Syyskuun lopuille tultaessa liittoarmeijan serbireserviläistenkin keskuuteen oli levinnyt karkaamisvimma<ref name="vihervuori204">Vihervuori 1999, s 204</ref>, vaikka kesällä sotainto oli ollut korkealla<ref name="vihervuori204"/>. Erään cetnikin mukaan 26. syyskuuta sota oli jatkoa ustashaa vastaan käydylle sodalle, jossa moni asia oli jäänyt selvittämättä, mutta toisaalta hastateltu Draskovicin ryhmään kuulunut cetnikkikin oli epävarma sodan lopputuloksesta<ref name="vihervuori205">Vihervuori 1999, s 205</ref>. Politika-lehdessä oli YK:n asesaarron julistamisen päivänä 26. syyskuuta artikkeli liittoarmeijan huonosta menestyksestä, joka johtui kirjoittajan mukaan kroaattien suuremmasta määrästä ja paremmasta koulutuksesta, sekä oman armeijan kouluttamattomista alokkaista ja upseerien tarrautumisesta kiinni Jugoslavian kansanarmeija-ajatteluun<ref name="vihervuori205"/>.
artikkeli liittoarmeijan huonosta menestyksestä, joka johtui kirjoittajan mukaan kroaattien suuremmasta määrästä ja paremmasta koulutuksesta, sekä oman armeijan kouluttamattomista alokkaista ja upseerien tarrautumisesta kiinni Jugoslavian kansanarmeija-ajatteluun<ref name="vihervuori205"/>.
 
Serbia kaappasi vallan Jugoslavian presidenttineuvostossa 1. lokakuuta sillä verukkeella, ettei sen puheenjohtaja ollut kutsunut neuvostoa koolle, vaikka käynnissä oli sota<ref name="vihervuori206">Vihervuori 1999,s 206</ref>. Näin serbit nostivat oman miehensä varapresidentti Branko Kosticin kroaatti Stipe Mesicin tilalle<ref name="vihervuori206"/>.
 
=== Tulitauko 1992 ===
 
[[Kuva:UNPROFOR Areas.PNG|thumb|right|200px|Yk:n suojelualueet UNPA:t Kroatiassa vuonna 1992.]]
 
Serbirintama vakiintui jo marraskuussa 1991<ref name="vihervuori224">Vihervuori 1999, s 224</ref>. Vallattuaan suurimman osan serbialueista serbit taipuivat tulitaukoon tammikuun alussa 1992. Serbit eivät enää niin usein kyenneet tukeutumaan paikalliseen serbiväestöön hyökkäyksissään<ref name="vihervuori224"/>. Osasyy serbien rauhantahtoon oli, että serbien puolisotilaallisia joukkoja tarvittiin [[Bosnia ja Hertsegovina]]ssa, jossa [[Bosnian sota|sota]] oli alkamassa. Toisaalta Kroatian armeija oli voimistumassa, oli saanut jo kentällä joitain voittoja ja saattoi uhata serbiarmeijaa. Tällöin serbit pystyivät käyttämään hyväkseen YK:ta valtaustensa varmistamiseen. Lisäksi liittoarmeijassa taisteli kolme ryhmää keskenään vallasta<ref name="vihervuori224"/>.
Osasyy serbien rauhantahtoon oli, että serbien puolisotilaallisia joukkoja tarvittiin [[Bosnia ja Hertsegovina]]ssa, jossa [[Bosnian sota|sota]] oli alkamassa. Toisaalta Kroatian armeija oli voimistumassa, oli saanut jo kentällä joitain voittoja ja saattoi uhata serbiarmeijaa. Tällöin serbit pystyivät käyttämään hyväkseen YK:ta valtaustensa varmistamiseen. Lisäksi liittoarmeijassa taisteli kolme ryhmää keskenään vallasta<ref name="vihervuori224"/>.
 
Tulitauon allekirjoittivat 2. tammikuuta Kroatian puolustusministeri [[Gojko Šušak]] ja serbiarmeijan komentaja [[Andrija Rašeta]]. Sopimus astui voimaan seuraavana päivänä, ja seuraavassa kuussa [[Yhdistyneet kansakunnat|YK:n]] [[UNPROFOR]]-joukot saapuivat pitämään rauhaa Kroatian serbialueille.<ref>Nation, s. 124.</ref>
Tulitauko oli hauras, ja vaikka rintamamuutoksia ei juurikaan tapahtunut, hajanaisia pommituksia ilmeni vuosien 1992 ja 1993 aikana. Kroaatit käynnistivät syyskuussa 1993 niin kutsutun [[operaatio Medakin taskun]]. Onnistuneen hyökkäyksen ansiosta kroaatit pystyivät avaamaan hetkellisesti pohjois-etelä-suuntaisen liikenteen [[Adrianmeri|Adrianmeren]] rannikolle.<ref>Nation, s. 125–126.</ref>
 
Hallituksen tiedotteen mukaan Kroatian itsenäistyessä 15. tammikuuta 1992 taisteluissa oli kuollut 3000 ja kadonnut 8900. 16000 oli haavoittunut, 6000 jäänyt sotavangiksi ja 700000 joutunut pakolaisiksi. <ref>Korpiaho 1993, s. 49</ref>
<ref>Korpiaho 1993, s. 49</ref>
 
=== Sodan loppuvaihe ===
Sodan ensimmäisenä siviilien kohdistuneena pidetään [[Kozibrod]]issa tapahtunutta massamurhaa, jossa paikalliset serbijoukot tappoivat 26. heinäkuuta 1991 kymmenen kroaattipoliisia ja seitsemäntoista siviiliä. Tämän jälkeen vastaavia tapauksia tapahtui muun muassa [[Kusonje]]ssa, [[Dalj]]issa, [[Tovarnik]]issa, [[Voćin]]issa ja [[Škabrnja]]ssa. Pahin massamurha tapahtui [[Vukovarin piiritys|Vukovarin piirityksen]] jälkeen.<ref name="goldstein229"/> [[Vukovar]] antautui marraskuussa 1991 tuhoisan piirityksen jälkeen, ja Jugoslavian liittoarmeijan joukot syyllistyivät kaupungissa murhiin, raiskauksiin, kidotuksiin ja [[Etninen puhdistus|etniseen puhdistukseen]]. Vukovarissa tapahtui samalla myös [[Vukovarin joukkomurha|joukkomurha]], jossa serbit tappoivat Ovčaran maatilalla ainakin 194 muun kansalaisuuden edustajaa, jotka oli siirretty sinne Vukovarin sairaalasta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.amnesty.eu/content/assets/Doc2010/Croatia_BehindWallofSilence.pdf| Nimeke = Behind a wall of silence: Prosecution of war crimes in Croatia| Tiedostomuoto = pdf| Ajankohta = 2010| Julkaisupaikka = London| Julkaisija = Amnesty International Publications| Viitattu = 1.2.2013| Kieli = {{en}}}}</ref>
 
Ensimmäinen kroatilaisten suorittama joukkomurha tapahtui 13. syyskuuta 1991 [[Karlovac]]issa [[Korana]]joen ylittävällä sillalla, missä 13 serbivankia teloitettiin. Myöhemmin samana syksynä kroatialaiset puolisotilaalliset joukot piirittivät [[Gospić]]in kaupungin ja tappoivat [[Gospićin joukkomurha|joukkomurhassa]] lähes 100 serbiä. 16. lokakuuta 1991 tapahtui Gospicissa yksi joukkomurhista, jotka liittyivät kroaattien tekemiin etnisin puhdistuksiin<ref>Draculic 2005, s 37-39</ref>. Kroaatit puhdistivat etnisesti sodan aikana Gospicin lisäksi myös Pakracissa ja Sisakissa<ref>Draculic 2005, s 17</ref>.
16. lokakuuta 1991 tapahtui Gospicissa yksi joukkomurhista, jotka
liittyivät kroaattien tekemiin etnisin puhdistuksiin<ref>Draculic 2005, s 37-39</ref>. Kroaatit puhdistivat etnisesti sodan aikana Gospicin lisäksi myös Pakracissa ja Sisakissa<ref>Draculic 2005, s 17</ref>.
 
Yksittäisiä murhia tapahtui myös muun muassa [[Sisak]]issa, Vukovarissa, [[Osijek]], Karlovacissa ja [[Zagreb]]issä, missä eräs serbiperhe murhattiin.<ref name="goldstein229"/>
 
Kroatian viranomaiset, mm puolustusminsiteri Gojko Susak estivät<ref>Draculic 2005, s 32</ref> vuonna 1991 mm kroaattien sotilaspoliisin ja muiden Gospicissa tekemien rikoksien tutkimuksen<ref>Draculic 2005, s 31</ref>. Kroaattien veteraanijärjestö vastusti sodan jälkeen ihmisoikeusrikkomuksia tehneiden sotilaidensa ja poliisien tuomitsemista<ref>Draculic 2005, s 17</ref> ja järjesti syytettyjä tukevia mielenosoituksia<ref>Draculic 2005, s 40, 41</ref>. Kroatian hallituskin on ollut melko vastahakoinen<ref>Draculic 2005, s 42</ref>, vaikka toki kroaattejakin on saatu Haagiin. Esimerkiksi Noracin luovutus Haagiin jakoi maan luovutuksen kannattajiin ja vastustajiin<ref>Draculic 2005, s 43</ref>. Erilaisista rikkomuksista laajalti syytetty kenraali [[Ante Gotovina]] ensin tuomittiin ja sitten vapautettiin, mm. sen takia että kroaatit itse kieltäytyivät luovuttamasta Gotovinaa vastaan todistavia tykistödokumentteja kansainväliselle oikeudelle<ref name="voittajan_oikeus">[http://files.snstatic.fi/HS/2013/4/jugoslavia/
luovutuksen kannattajiin ja vastustajiin<ref>Draculic 2005, s 43</ref>. Erilaisista rikkomuksista laajalti syytetty kenraali [[Ante Gotovina]] ensin tuomittiin ja sitten vapautettiin, mm. sen takia että kroaatit itse kieltäytyivät luovuttamasta Gotovinaa vastaan todistavia tykistödokumentteja kansainväliselle oikeudelle<ref name="voittajan_oikeus">[http://files.snstatic.fi/HS/2013/4/jugoslavia/
Voittajan oikeus] Helsingin Sanomat, Jussi Konttinen </ref>.
 
== Etninen puhdistus ==
Nationalististen serbien asejoukot tekivät Kroatiassa etnistä puhdistusta, joka oli kroaattien ja muiden ei-serbien ja heidän kulttuurinsa hävittämistä pois Kroatian serbialueilta. Usein riitti pelkkä väkivallalla uhkaaminen ajamaan ihmiset pois. Monet pakenivat jo taisteluja joissa armeija saattoi tulittaa asuinalueita tuntikausia tykein ja muin raskain asein. Serbit käyttivät itse punaista ristiä mm asekuljetuksen suojana, mutta pommittivat itse Punaisen ristin kohteita. Vapaaethoiset kiihkokkansallismieliset tsetnikit jotka toimivat liittoarmeijan jalkaväkenä tai yksittäisinä ryhminä, olivat raakoja murhaajia jotka olivat tottuneet tappamaal aermottomalla tavalla. Monesti tsetnikit surmasivat ihmisiä joukoittain. He saattoivat kaivaa jonkun silmät päästä ja viiltää kurkun auki. He myös kiduttivat ja raiskasivat. Tsetnikit vyöstivät kroaattien omaisuuden. Monesti vallattu kroaattitalo poltettiin tai räjäytettiin. Jo Kroatiassa alettiin kuljettaa lähinnä vangittuja serbimiehiä, mutta myös naisia keskitysleireille.
 
Nationalististen serbien asejoukot tekivät Kroatiassa etnistä puhdistusta, joka oli
kroaattien ja muiden ei-serbien ja heidän kulttuurinsa hävittämistä pois Kroatian serbialueilta.
Usein riitti pelkkä väkivallalla uhkaaminen ajamaan ihmiset pois. Monet pakenivat jo taisteluja joissa armeija saattoi tulittaa asuinalueita tuntikausia tykein ja muin raskain asein. Serbit käyttivät itse punaista ristiä mm asekuljetuksen suojana, mutta pommittivat itse Punaisen ristin kohteita. Vapaaethoiset kiihkokkansallismieliset tsetnikit jotka toimivat liittoarmeijan jalkaväkenä tai yksittäisinä ryhminä, olivat raakoja murhaajia jotka olivat tottuneet tappamaal aermottomalla tavalla.
Monesti tsetnikit
surmasivat ihmisiä joukoittain. He saattoivat kaivaa jonkun silmät päästä ja viiltää kurkun auki. He myös kiduttivat ja raiskasivat. Tsetnikit vyöstivät kroaattien omaisuuden. Monesti vallattu kroaattitalo poltettiin tai räjäytettiin. Jo Kroatiassa alettiin kuljettaa lähinnä vangittuja serbimiehiä, mutta myös naisia keskitysleireille.
Vastaavia toimia tekivät monet kroaatit joillain kroaattialueille kohdistaen ei-kroaatteihin. Syyskuussa 1991 kirjailija Vlado Gotovac kehotti
kroaatteja painostamaan alueellaan asuvat serbit muuttamaan pois<ref>Lautela 1992, s 85, 85</ref>. Serbipoliisi, armeija ja puolisotilalaliset joukot myös murhasivat yksittäisiä serbejä ja joissain tapauksissa kuten Gospicissa lokakuussa 1991 joukoittain.
armeija ja puolisotilalaliset joukot myös murhasivat yksittäisiä serbejä ja joissain tapauksissa kuten Gospicissa lokakuussa 1991 joukoittain.
 
 
== Kroatian sodan tuhot ==
 
== Kroatian sodan tuhot ==
Kroatian sodassa kuoli noin 11&nbsp;000 henkeä. Yhteensä 37&nbsp;000 haavoittui ja 3&nbsp;000 katosi.<ref name="HR"/> Bosnia ja Hertsegovinassa tapettiin 10&nbsp;000 kroaattia ja 12&nbsp;000 haavoittui.<ref name="HR"/>
 
Sodan päättyessä 250&nbsp;000 henkeä oli sisäisinä pakolaisina, heistä 32&nbsp;000 etnisiä serbejä. Vuoteen 2010 mennessä useimmat etniset kroaatit olivat palanneet entisille asuisijoilleen, kun taas etniset sebit olivat asettuneet joko Serbiaan tai Kroatian serbienemmistöisille alueille. Evakossa oli edelleen 2300 henkeä, kaksi kolmannesta heistä serbejä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.internal-displacement.org/8025708F004CE90B/(httpCountries)/7928D486A14C897D802570A7004C7215?OpenDocument | Nimeke = CROATIACroatia: Housing rights and employment still preventing durable solutions | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisija = IDMC | Viitattu =12.8.2012 | Kieli ={{en}} }}</ref>
 
Kroatian taloudelliset tappiot olivat ainakin 30 miljardia dollaria.<ref name="HR">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hr/croatia/history/homeland-war | Nimeke =Homeland War (1991-1995) | Selite = | Julkaisu = www.hr | Ajankohta = 1994-2010 | Julkaisija =CARNet & Department of Telecommunications, Faculty of Electrical Engineering and Computing, University of Zagreb | Viitattu =12.8.2012 | Kieli ={{en}} }}</ref>
 
==Suurimpien tapahtumien aikajana==
 
== Lähteet ==
*Kirjaviite Yrjö Lautela ja Jyrki Palo: ''Jugoslavia – kansakunta, jota ei ollut'', VAPK-Kustannus 1992,''ISBN 9513709566''
 
*Kirjaviite Yrjö Lautela ja Jyrki Palo: ''Jugoslavia – kansakunta, jota ei ollut'', VAPK-Kustannus 1992,''ISBN 9513709566''
*{{Verkkoviite | Osoite = http://www.cla.purdue.edu/academic/history/facstaff/Ingrao/si/Team_7_Full_Text_Report.pdf| Nimeke = The War in Croatia, 1991-1995| Tekijä = Bjelajac, Mile & Žunec, Ozren| Tiedostomuoto = pdf| Ajankohta = 2/2007| Julkaisija = Purdue University| Viitattu = 1.2.2013 | Kieli = {{en}}}}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Goldstein, Ivo| Nimeke = Croatia: A History| Vuosi = 2004| Julkaisupaikka = London| Julkaisija = C. Hurst & Co.| Isbn = 1-85065-338-7| www = http://books.google.fi/books?id=pSxJdE4MYo4C| www-teksti = Google-kirjat| Viitattu = 1.2.2013| Kieli = {{en}}}}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Nation, R. Craig| Nimeke = War in the Balkans, 1991-2002| Vuosi = 2003| Julkaisija = Strategic Studies Institute| Isbn = | www = http://web.archive.org/web/20090325203109/http://www.strategicstudiesinstitute.army.mil/pdffiles/00117.pdf| Tiedostomuoto = pdf| Viitattu = 1.2.2013| Kieli = {{en}}}}
*''Balkanin palapeli'', Peter Lodenius (toim.), Suomen rauhanliitto 1996, Pax-Kirja, Invapaino helsinki 1996, ISBN 951-9193-41-3
 
 
== Kirjallisuutta ==
 
* Marita Vihervuori: ''Tervetuloa helvettiin: välähdyksiä Jugoslavian perintösodasta'', Otava 1999,''ISBN 951-116-390-6''
* Yrjö Lautela ja Jyrki Palo: ''Jugoslavia – kansakunta, jota ei ollut'', VAPK-Kustannus 1992,''ISBN 9513709566''
*{{Kirjaviite| Tekijä= Rutanen, Reijo | Nimeke= Serbia - Euroopan sairain mies | Julkaisija= Gaudeamus | Vuosi=2002 | Tunniste=ISBN 951-662-869-9 }}
*''Eivät tekisi pahaa kärpäsellekään - sotarikolliset tuomiolla'', Slavenka Draculic, Like 2005, Otavan kirjapaino Oy Keuruu 2005, ''ISBN 952-471-612-7''
 
*''Balkanilla palaa! - elämää kriisin keskellä'', Matti Korpiaho (toim.), Perussanoma Oy 1993, Kirjapaino Raamattutalo Oy Pieksämäki 1993, ''ISBN 951-888-182-2''
== Aiheesta muualla ==
{{Commonscat|Croatian War of Independence}}
 
{{Link GA|en}}
 
{{link FA|ru}}
6 119

muokkausta