Ero sivun ”Spartakistiliitto” versioiden välillä

Venäjän vallankumouksen jälkeen spartakistit päättivät pyrkiä samanlaiseen kehityskulkuun Saksassa. Vallankumouksellisen hallinnon oli määrä koostua Venäjän mallin mukaan paikallisista työläisten neuvostoista. Liebknecht ja Luxemburg olivat vangittuina vuosina 1916–1918, koska he olivat organisoineet julkisen mielenosoituksen Saksan sotaan osallistumista vastaan. Kun marraskuun vallankumous syöksi keisarin vallasta ja johti ensimmäisen maailmansodan päättymiseen, alkoi epätasapainon ja vallankumouksien aika, joka jatkui aina vuoteen 1923 asti. Liebknecht julisti sosialistisen tasavallan perustetuksi [[Berliner Stadtschloss|Berliinin kaupunkilinnan]] parvekkeelta marraskuussa 1918, samana yönä kuin [[Philipp Scheidemann]] SPD:stä ilmoitti [[valtiopäivätalo (Saksa)|Valtiopäivätalon]] parvekkeelta [[Weimarin tasavalta|Weimarin tasavallan]] syntyneeksi.

 

 

[[Nationalismi|Nationalistiset]] voimat murskasivat spartakistien vallankumousyrityksen nopeasti. Yhteistyössä toimineet SPD:n joukot, Saksan armeijan jäänteet ja oikeistolaiset puolisotilaalliset [[Freikorps]]it hajottivat kommunistien yrityksen kansleri [[Friedrich Ebert]]in määräyksestä. Monien muiden ohella Luxemburg ja Liebknecht joutuivat Freikorpsin surmaamiksi ja heidän ruumiinsa heitettiin jokeen. Satoja spartakisteja teloitettiin kansannousua seuranneina viikkoina. Eloon jääneet jatkoivat kommunistipuolueen toimintaa.