Ero sivun ”Duan Qirui” versioiden välillä

'''Duan Qirui''' ([[Wade-Giles]]: '''Tuan Tši-jui'''; [[6. maaliskuuta]] [[1865]] [[Hefei]], [[Anhui]] – [[2. marraskuuta]] [[1936]] [[Shanghai]])<ref name="brit">[http://www.britannica.com/EBchecked/topic/608084/Duan-Qirui Duan Qirui] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 22.3.2014.</ref> oli kiinalainen poliitikko ja [[sotaherra]], joka oli useita kertoja [[Kiinan tasavalta|Kiinan tasavallan]] johdossa niin sanottuna [[sotaherrojen aika]]na. Hän oli neljästi pääministerinä vuosien 1913 ja 1916–1918 aikana sekä toimi 1924–1926 väliaikaisena valtionpäämiehenä.

 

Duan opiskeli sotatieteitä [[Saksa]]ssa.<ref name="brit" /> Hän toimi vuonna 1901 [[Zhili]]n maakunnan varakuninkaaksi nimitetyn kenraali [[Yuan Shikai]]n sotilaallisena neuvonantajana. Duan ylennettiin 1906 prikaatinkenraaliksi ja nimitettiin 1909 divisioonankomentajaksi. Vuonna 1911 hän tuli Yuanin tilalle [[Hubei]]n ja [[Hunan]]in kuvernööriksi, ja komensi armeijaa taisteluissa [[Xinhai-vallankumous|vallankumouksellisia]] vastaan.<ref name="NFB">[http://runeberg.org/nfcr/0525.html ''Nordisk familjebok'', täydennysosa (1926), s. 965–966] {{sv}} Runeberg.org. Viitattu 22.3.2014.</ref> Duan kuitenkin siirtyi Yuanin mukana tammikuussa 1912 vaatimaan keisarin eroa. Presidentiksi kohonnut Yuan nimitti hänet sotaministeriksi tasavallan ensimmäiseen hallitukseen.<ref name="NFB" /><ref name="brit" /> Toukokuusta heinäkuuhun 1913 Duan toimi pääministerinä ja sen jälkeen Hubein sotilaskuvernöörinä sekä 1914–1915 uudelleen sotaministerinä. Hänet ylennettiin syyskuussa 1912 kenraaliksi ja 1915 sotamarsalkaksi. Kun presidentti Yuan kaavaili julistautuvansa keisariksi, Duan vetäytyi palveluksesta terveyssyihin vedoten.<ref name="NFB" /> Vuoden 1916 alussa Yuanin monarkiasuunnitelmat saivat useat eteläisistä maakunnista nousemaan kapinaan. Duan ja kenraali [[Feng Guozhang]] kieltäytyivät auttamasta presidenttiä kapinan kukistamisessa, jolloin tämän oli peruutettava suunnitelmansa keisariksi julistautumisesta. Huhtikuussa 1916 hän nimitti Duanin uudelleen pääministeriksi.<ref name="brit2">[http://www.britannica.com/EBchecked/topic/111803/China/71792/The-early-republican-period#ref590637 China: History] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 22.3.2014.</ref>

 

Yuan Shikai kuoli kesäkuussa 1916 ja uudeksi presidentiksi tuli [[Li Yuanhong]]. Duan jatkoi pääministerinä ja alkoi pian kasata valtaa itselleen. Hänen asemaansa vahvisti useiden [[Beyangin armeija]]n kenraalien tuki.<ref name="brit2" /> Duan palautti voimaan vuoden 1912 väliaikaisen perustuslain, jonka Yuan oli kumonnut vuonna 1913.<ref name="brit" /> Duan kannatti Kiinan liittymistä [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäiseen maailmansotaan]] [[Ympärysvallat|ympärysvaltojen]] puolelle, mitä presidentti Li Yuanhong vastusti. Duan ajoi keväällä 1917 läpi diplomaattisuhteiden katkaisemisen Saksaan, mutta kun hän [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] sotaan liittymisen jälkeen yritti toukokuussa painostaa Kiinan kansalliskokousta julistamaan sodan Saksalle, presidentti Li erotti hänet pääministerin paikalta 23. toukokuuta. Kolme viikkoa myöhemmin Lin uudeksi pääministeriksi nimittämä kenraali [[Zhang Xun]] kuitenkin kaappasi vallan [[Peking]]issä ja yritti palauttaa [[Qing-dynastia]]n viimeisen keisarin [[Pu Yi]]n valtaan. Lin pyynnöstä Duan valtasi Pekingin takaisin 14. heinäkuuta ja pelasti tasavallan. Hän palasi samalla pääministeriksi, ja presidentiksi Lin tilalle tuli varapresidenttinä toiminut Feng Guozhang. Fengin ja Duanin välille syntyi kilpailuasetelma, jossa kummallakin oli Pekingissä oma armeija tukenaan. Presidentti Fengiä tuki niin sanottu [[Zhilin klikki]] ja Duania [[Anhuin klikki]].<ref name="brit2" />

 

Duan ajoi lopulta läpi Kiinan sodanjulistuksen Saksalle 14. elokuuta 1917. Vallankumousjohtaja [[Sun Yat-sen]] perusti [[Guangzhou]]hun kilpailevan hallituksen, joka antoi oman sodanjuslituksensa syyskuussa.<ref name="brit2" /> Kun presidentti Feng ei halunnut ryhtyä sisällissotaan kilpailevan hallituksen kukistamiseksi, Duan erosi pääministerin paikalta. Hän sai kuitenkin lopulta painostettua Fengin ryhtymään sotatoimiin Sun Yat-senin hallitusta vastaan. Fengin väistyttyä Duan palasi pääministeriksi ja sai vallan hallituksessa.<ref name="brit2" /> Duan ja häntä tukenut Anhuin klikki saivat taloudellista ja sotilaallista tukea [[Japani]]lta vastineeksi poliittisista myönnytyksistä. Nojaaminen imperialistisena ulkovaltana pidettyyn Japaniin vähensi Duanin hallituksen suosiota Kiinassa, varsinkin kun maailmansodan jälkeen Saksalle Kiinassa kuuluneet etuoikeudet siirrettiin Japanille. Toukokuussa 1919 Kiinassa puhkesi Japanille myönnettyjä oikeuksia vastustaneiden opiskelijoiden käynnistämiä mellakoita ja mielenosoituksia, jotka tunnetaan [[Toukokuun neljännen päivän liike|toukokuun neljännen päivän liikkeenä]].<ref name="brit" /><ref name="brit2" />

 

Kiinan ajautuessa yhä suurempaan sisäiseen hajaannukseen joukko muita sotaherroja liittoutui Duania vastaan. Heinäkuussa 1920 [[Cao Kun]], [[Wu Peifu]] ja [[Zhang Zuolin]] löivät taisteluissa Duanin joukot ja hän joutui vetäytymään vallasta sekä pakenemaa japanilaisten turviin. Hän oli sen jälkeen syrjässä neljän vuoden ajan. Marraskuussa 1924 Pekingin miehittäneet Zhang Zuolin ja [[Feng Yuxiang]] kuitenkin kutsuivat hänet johtamaan uutta hallitusta ja toimimaan sovittelijana heidän välillään.<ref name="NFB" /><ref name="brit" /> Väliaikaisena presidenttinä Duan muun muassa valmisteli uuden perustuslain, joka vähensi parlamentin valtaa.<ref name="NFB" /> Zhang Zuolin kukisti Feng Yuxiangin huhtikuussa 1926, jonka jälkeen tarpeettomaksi käynyt Duan sai myös väistyä, tällä kertaa lopullisesti.<ref name="brit" />

 

 

[[Luokka:Kiinan tasavallan presidentit]]

[[Luokka:Kiinalaiset sotaherrat]]

[[Luokka:Marsalkat]]