Ero sivun ”Erik Axel Karlfeldt” versioiden välillä

Vuonna 1898 julkaistiin Karlfeldtin toinen runokokoelma ''Fridolins visor och andra dikter''. Siihen Karlfeldt oli luonut Fridolinin hahmon, runollisen [[alter ego]]nsa, talonpojan, joka on sivistynyt, mutta josta on tullut maanviljelijä ja joka kirjoittaa vapaahetkinään runoja: sekoitus talonpoikaa ja kulttuuri-ihmistä. Fridolin esiintyy myös Karlfeldtin kolmannessa runokokoelmassa ''Fridolins lustgård och Dalmålningar på rim''. Runoja leimaa oppineisuus, ja kieli on saanut vaikutteita Kaarle XII:nnen Raamatusta sekä Bondepraktikan -nimisestä maanviljelijöiden opaskirjasta. Karlfeldt sai vaikutteita myös 1600-luvun ruotsalaisrunoilijoilta Wivalliukselta, Stiernhielmiltä ja Lasse Lucidorilta ja hänen runojensa rytmi oli ammennettu Carl Michael Bellmanin lauluista. Esikoisteoksessaan Karlfeldt oli sijoittanut joitakin runoja Taalainmaalle ja sinne hän palasi myöhemminkin runoissaan. Taalainmaata ei ihannoitu vain sen kauneuden vuoksi vaan se oli maisemineen, rakennuksineen ja vapaine talonpoikineen myös ajaton ihanne. Taalainmaaromantiikka kuului ajan henkeen. Vuonna 1901 [[Selma Lagerlöf]] oli julkaissut ''Jerusalemin'' ensimmäisen osan ja taidemaalarit kuten Anders Zorn ja Carl Larsson olivat tehneet maisemat tunnetuiksi. Karlfeldtille Taalainmaa oli [[Arkadia]] ja sen paimenia olivat Taalainmaan itsenäiset tilanomistajat.