Ero sivun ”Venäjän–Turkin sota (1735–1739)” versioiden välillä

Venäjä teki ensimmäisen isomman sotatoimensa vasta vuonna 1736. Münnichin 62&nbsp;000 miehen [[Dnepr]]in armeija valtasi osmanien [[Perekop]]in kannaksen linnakkeet toukokuussa 1736. Kesäkuussa armeija valtasi Krimin kaanikunnan pääkaupungin [[Bahtšisarai]]n ja heinäkuussa [[OtshakovOtšakov]]in linnakeen. Münnich teki suunnitelmia jopa Istanbulin valloittamisesta. Tämä olisi taannut Venäjän laivaston pääsyn Mustaltamereltä [[Välimeri|Välimerelle]] ja karkottanut osmanit Euroopasta, mutta hän ei onnistunut saamaan avointa taistelua vältteleviä tataareja kiinni.<ref name="Stone"/> Münnich oli laskenut armeijan pärjäävän kahden kuukauden viljavarastolla, jota täydennettäisiin Krimin alueelta takavarikoidulla viljalla.<ref name="Aksan"/> Tässä hän oli tehnyt virheen.

Lacy hyökkäsi vuonna 1737 uudestaan Krimille idästä, tosin eri reittiä, ja onnistui aiheuttamaan suuria tappioita tataareille 40&nbsp;000 miehen armeijallaan. Samaan aikaan Münnichin 80&nbsp;000 miestä marssivat Dneprin yli lounaaseen Ukrainan ruohoarolle onnistuen valtaamaan [[OtshakovOtšakov]]in linnakkeen, jälleen onnekkaan ruutivaraston räjähtämisen seurauksena. Vuoden 1737 sotaretken ongelmat toistuivat myös samankaltaisina kuin vuotta aikaisemmin; nälkä ja kulkutauti pakottivat Münnichin vetäytymään takaisin koilliseen. <ref name="Stone"/>

Osmanien valtakunta ja Venäjä pitivät yllä neuvotteluyhteyttä lähes koko sodan ajan. Itävallan lähettiläät ottivat osaa neuvoitteluihin välittäjinä aina loppukesään 1737 asti, vaikka Itävalta ja Venäjä olivat solmineet salaisen sopimuksen jo tammikuussa.<ref name="Brill-mahmudI"/><ref name="Balkans"> {{kirjaviite|Tekijä= L. S. Stavrianos, Traian Stoianovich|Nimeke=The Balkans since 1453|Vuosi=2000 2.p.|Sivu=183-187|Julkaisija=C. Hurst & Co. Publishers|Tunniste=ISBN 1850655510}} </ref> Venäjän sotatoimet eivät olleet menestyksekkäitä, sen taisteluissa saamat voitot rohkaisivat [[Habsburg]]inien [[Itävalta]]a liittymään mukaan. Itävalta halusi osansa [[Balkan]]ista ja samalla rajoittaa Venäjän valloitusten määrää.<ref name="Aksan"/> Rauhanneuvottelut katkesivat [[Nemyrivin kongressi]]ssa elokuussa, kun osmaneille kävi ilmi, että Itävalta olikin liittynyt sotaan Venäjän rinnalle.<ref name="Brill-mahmudI"/> Itävallan armeijat hyökkäsivät [[Niš]]iin ja [[Vidin]]iin luottaen Valakiassa olevien venäläisten läheisyyden tuomaan tukeen.<ref name="Aksan"/> Itävaltalaiset valtasivat Nišin, mutta tämän jälkeen menestys väheni. Osmanit valtasivat Nišin takaisin lokakuussa ja Itävalta kärsi useita peräkkäisiä tappioita.<ref name="Stone"/><ref name="Brill-mahmudI"/>

Münnich marssi vuonna 1739 suuren armeijan kanssa [[Prut]]joelle, kuten [[Pietari Suuri]] oli tehnyt [[Venäjän–Turkin sota (1710–1711)|Venäjän–Turkin sodassa vuonna 1711]]. Kuten tsaari aiemmin Münnich eteni liian syvälle ilman sivustatukea, jolloin hänen armeijansa yhteydet Venäjälle jäivät alttiiksi turkkilaisten ja tataarien hyökkäyksille. Osmanit saartoivat venäläiset, mutta Münnich ei lannistunut, vaan käynnisti taitavan hyökkäyksen vapauttaakseen joukkonsa saarroksesta. Elokuussa käyty [[StavuchaninStavutšanyn taistelu]] alkoi harhautushyökkäyksellä, jonka jälkeen hänen pääjoukkonsa hyökkäsivät voimalla ja tuhosivat turkkilaiset. Lisäksi Münnich valtasi [[Khotin]]in linnakkeen lähes ilman taistelua.<ref name="Stone"/> Saatuaan käyttöönsä turkkilaisten varastot venäläiset saattoivat vallata suurimman osan [[Valakia]]sta loppukesän ja alkusyksyn 1739 aikana. Venäjän sodankäynti oli menestyksekästä kunnes Münnichille saapui häntä järkyttänyt uutinen: Itävalta on solminut erillisrauhan.<ref name="Balkans"/>