Ero sivun ”Frankie Goes to Hollywood” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kotivalo (keskustelu | muokkaukset)
p lähdepyyntö
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
{{Lähteetön}}
__NOTOC__
{{Yhtye
| nimi = Frankie Goes to Hollywood
Rivi 15 ⟶ 14:
| kotipaikka = [[Yhdistynyt kuningaskunta|Iso-Britannia]]
| laulukieli = [[englannin kieli|englanti]]
| kotisivu = [{{URL|http://www.frankiesay.com/ Frankie goes to Hollywood official website]}}
| jäsenet = {{Yhtye/tietorivi|[[Holly Johnson]] | Laulu}}
<!-- -->{{Yhtye/tietorivi|[[Mark O'Toole]] | Basso}}
Rivi 25 ⟶ 24:
<!-- -->{{Yhtye/tietorivi|[[Island Records|Island]]}}
}}
__NOTOC__
[[Tiedosto:Frankie_Say_War!_Hide_Yourself"_t-shirt.jpg|thumb|FGTH:n Paul Rutherford (edessä) ja Holly Johnson.]]
'''Frankie Goes to Hollywood''' (FGTH) oli yksi kiistellyimmistä{{kenen mukaan}} ja kaupallisesti menestyneimmistä [[Yhdistynyt kuningaskunta|brittiläisistä]] [[Uusi aalto (musiikki)|new wave]] -yhtyeistä 1980-luvun alussa. Yhtyeen muodostivat laulaja Holly Johnson, taustalaulaja Paul Rutherford, rumpali Peter Gill, basisti Mark O'Toole ja kitaristi Brian Nash.
Yhtyeen debyyttisingle ”Relax” oli esityskiellossa [[BBC]]|BBC:llä]]{{Selvennä|miksi oli?}} samaan aikaan kun se oli Englannin listan sijalla kuusi. Single piti myöhemmin listan kärkipaikkaa viisi viikkoa peräkkäin. Kappale oli vuonna [[2006]] seitsemänneksi parhaiten myynyt brittiläinen single. Myös yhtyeen kaksi seuraavaa kappaletta "Two Tribes" ja "The Power of Love" ylsivät kärkisijalle, ja yhtyeestä tuli historian toinen yhtye, jonka kaikki kolme ensimmäistä singleä ovat saavuttaneet ykkössijan Ison-Britannian listalla (ensimmäinen oli [[Gerry and& theThe Pacemakers]] 1964).{{lähde}}
 
Vuonna 2004 yhtye esiintyi Lontoossa Prince’s Trust -konsertissa, jonka jälkeen uusi kokoonpano teki muutaman muunkin live-keikan. Yhtyeen jäsenistä puuttuivat Holly ja Brian. Viimeksi mainittu tosin oli katsomassa keikkaa ''incognito''. Holly kielsi käyttämästä nimeä "Frankie Goes To Hollywood", koska se oli hänen rekisteröimänsä osakeyhtiön nimi. Jälkikeikoilla esiintyikin "Forbidden Hollywood" -niminen kokoonpano.
 
Ensimmäisen ''[[Welcome to the Pleasure Dome]]'' -albumin jälkeen yhtyeen jäsenet muuttivat ulkomaille verotussyistä. ”Veropakolainen”-termiä käytti kitaristi Brian Nash hiljan{{milloin}} julkaistussa kirjassaan. Ulkomailla olo hyödynnettiin live-esiintymisiin ja seuraavan levyn ''Liverpool'' äänityksiin.
Uuden albumin äänityksissä nähtiin ensimmäiset merkit yhteen jäsenten välisestä välirikosta.{{kenen mukaan}} Lähinnä kyse oli laulaja Holly Johnsonin ja muiden jäsenten välisestä mielipide- ja käytöseroista. Karikko yltyi jopa niin pitkälle, että kesken uuden levyn työstämisen bändinyhtyeen basisti Mark soitti [[Duran Duran]]in laulajalle [[Simon Le Bon]]ille kysyäkseen hänen mahdollisuuksistaan siirtyä Frankien laulajaksi. Samanlaisen puhelun sai myös [[Paul Weller]] ([[The Jam]], [[The Style Council]]).{{lähde}}
 
Monien vaikeuksien jälkeen FGTH:n toinen albumi ''Liverpool'' julkaistiin lopulta lokakuussa 1986. Siitä irroitettiin kolme singlejulkaisua ”Rage Hard”, ”Warriors of the Wasteland” ja viimeisenä ”Watching the Wildlife”. Yhtye hajosi virallisesti kevättalvella 1987.
 
Hajoamisen jälkeen Paul Rutherford ehätti ensimmäisenä soolouralle ja menestyikin hieman. Holly Johnson seurasi perässä ja menestyi listoilla ja levymyynnissä sangen hyvin. Kitaristi Brian Nash on sittemmin jatkanut muusikkouraansa, mutta ei ole saavuttanut musiikillista menestystä saavuttanut.{{kenen mukaan}}
 
Nykyään{{milloin}} Holly, Brian ja Peter asuvat Lontoossa. Mark asuu San FransiscossaFranciscossa ja Paul Uudessa-Seelannissa.
 
==Yhtyeen jäsenet==