Ero sivun ”Ludvig Filip I” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
EmausBot (keskustelu | muokkaukset)
p Botti poisti 48 Wikidatan sivulle d:Q7771 siirrettyä kielilinkkiä
p väliotsikko, linkki toimimaan ym.
Rivi 1:
[[Tiedosto:Louis-Philippe de Bourbon.jpg|thumb|Ludvig Filip]]
'''Ludvig Filip I''' (ransk. '''{{k-fr|Louis-Philippe'''}}) ([[6. lokakuuta]] [[1773]] – [[26. elokuuta]] [[1850]]) oli viimeinen [[Ranska]]n kuningas vuosina 1830–1848. Hän oli [[Louis Philippe Joseph|Louis Philippe d'Orléans]]in (''Philippe-Égalité'') poika [[Bourbon (suku)|Bourbonien]] [[Orléans (suku)|Orléansin]] sukuhaaraa ja [[Ludvig XIII|Ludvig XIII:n]] jälkeläinen. Ludvig Filipin valtakautta kutsutaan Ranskan historiassa [[heinäkuun monarkia]]ksi, sillä hän tuli valtaan [[Heinäkuun vallankumous|heinäkuun vallankumouksen]] seurauksena vuonna 1830. Vuonna 1848 hän joutui vuorostaan [[Helmikuun vallankumous (Ranska)|helmikuun vallankumouksen]] syrjäyttämäksi.
 
==Elämä==
Ludvig Filip tuki Ranskan yhteiskunnan uudistamista [[Ranskan suuri vallankumous|vallankumouksen]] alussa ja kuului [[jakobiiniklubi]]in. Vuonna 1785 hän oli saanut perinnöllisen nimityksen 14. rakuunarykmentin everstiksi ja astui palvelukseen 1791, kun sodan uhka alkoi näyttää todennäköiseltä. Hovi suhtautui vihamielisesti Orléansin sukuhaaraan, ja kun Ludvig Filipin isä äänesti kuningas [[Ludvig XVI|Ludvig XVI:n]] teloituksen puolesta, hän neuvotteli itävaltalaisten kanssa marssista Pariisiin ja vuoden 1791 perustuslain palauttamisesta voimaan. Kansalliskokouksen maanpetturiksi julistama Ludvig Filip pakeni itävaltalaisten leiriin tykistön julistauduttua tasavallan puolelle.
 
Rivi 16 ⟶ 17:
Ludvig Filip hallitsi vaatimattomasti ja vältti ylimielisyyttä ja edeltäjiensä tuhlailevaa rahankäyttöä. Aluksi häntä rakastettiin kovin ja nimitettiin kansalaiskuninkaaksi ja porvarimonarkiksi, joskin hänen tukensa tuli etenkin varakkaasta porvarillisesta keskiluokasta. Myöhemmin hänen hallintonsa nähtiin muuttuvan enenevässä määrin konservatiiviseksi ja monarkistiseksi. Työläisten olot huononivat, ja vuoden 1847 talouskriisi sai kansan jälleen nousemaan kuningastaan vastaan.
 
Euroopan hulluna vuotena 24. helmikuuta [[1848]] Ludvig Filip luopui kruunusta nuoren pojanpoikansa hyväksi. Peloissaan edellisten hallitsijoiden kohtalosta hän pakeni salassa Englantiin. Kansalliskokous päätti aluksi nimittää Ludvig Filipin pojanpojan kuninkaaksi, mutta yleisen mielipiteen painostamana se valitsi presidentiksi [[Napoleon III|Louis Napoleon Bonaparten]], joka myöhemmin teki vallankaappauksen ja julistautui elinikäiseksi presidentiksi ja keisariksi.
 
Ludvig Filip asui perheineen kuolemaansa saakka [[Surrey]]ssä [[Englanti|Englannissa]]. Hänet haudattiin Ranskaan Dreuxiin. Myöhemmin 1870-luvulla Napoleon III:n kaatumisen jälkeen vallanperimyksestä kiistelivät legitimistit ja orléansistit, joista ensimmäiset kannattivat Henri d'Artoisia eli Henrik V:ä ja jälkimmäiset [[Philippe d'Orléans (1838–1894)|Philippe d'Orléansin]]in Ludvig Filip II:a.
 
==Lähteet==
Rivi 28 ⟶ 29:
| Titteli = [[Luettelo Ranskan kuninkaista|Ranskalaisten kuningas]]
| Kommentti =
| Seuraaja = –<br>([[Ranskan toinen tasavalta|Toinentoinen tasavalta]])
}}