Ero sivun ”Ludvig Filip I” versioiden välillä

[[Tiedosto:Louis-Philippe de Bourbon.jpg|thumb|Ludvig Filip]]

 

Ludvig Filip tuki Ranskan yhteiskunnan uudistamista [[Ranskan suuri vallankumous|vallankumouksen]] alussa ja kuului [[jakobiiniklubi]]in. Vuonna 1785 hän oli saanut perinnöllisen nimityksen 14. rakuunarykmentin everstiksi ja astui palvelukseen 1791, kun sodan uhka alkoi näyttää todennäköiseltä. Hovi suhtautui vihamielisesti Orléansin sukuhaaraan, ja kun Ludvig Filipin isä äänesti kuningas [[Ludvig XVI|Ludvig XVI:n]] teloituksen puolesta, hän neuvotteli itävaltalaisten kanssa marssista Pariisiin ja vuoden 1791 perustuslain palauttamisesta voimaan. Kansalliskokouksen maanpetturiksi julistama Ludvig Filip pakeni itävaltalaisten leiriin tykistön julistauduttua tasavallan puolelle.

 

Ludvig Filip hallitsi vaatimattomasti ja vältti ylimielisyyttä ja edeltäjiensä tuhlailevaa rahankäyttöä. Aluksi häntä rakastettiin kovin ja nimitettiin kansalaiskuninkaaksi ja porvarimonarkiksi, joskin hänen tukensa tuli etenkin varakkaasta porvarillisesta keskiluokasta. Myöhemmin hänen hallintonsa nähtiin muuttuvan enenevässä määrin konservatiiviseksi ja monarkistiseksi. Työläisten olot huononivat, ja vuoden 1847 talouskriisi sai kansan jälleen nousemaan kuningastaan vastaan.

 

 

 

==Lähteet==

| Titteli = [[Luettelo Ranskan kuninkaista|Ranskalaisten kuningas]]

| Kommentti =

}}