Ero sivun ”Osuuskassa” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 2:
 
==Osuuskassa maaseudun tukijana==
Osuustoimintaa pidettiin keinona vauhdittaa maaseudun taloudellista kehitystä. Lokakuussa 1899 perustettiin [[Pellervo-seura]] edistämään ”vapaata osuustoimintaa maatalouden eri aloilla”. Seuran perustajat kuuluivat yhteiskunnan johtaviin piireihin. Seuran johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin maaseudun sosiaalisiin ongelmiin perehtynyt tohtori [[Hannes Gebhard]]. Hän pyrki tarkkaan selvittämään, minkälaisetosuuskassojen kylätperustamisen sopisivatkeskeinen osuuskassatoimintaanvaikuttaja.<ref Näissä ”luottokuntoisuustutkimuksissa” kerättiin tiedotname=lk maatalouden/>
rakenteesta (talojen, torppien ja mäkitupien määrät), maataloustuotteiden
markkinoinnista, osuustoiminnasta, yrityksistä ja väestön koulutustasosta.<ref name=lk>{{Kirjaviite | Nimeke = Ensimmäisten osuuskassojen perustamisen taustasta ja merkityksestä Keski-Suomessa 1903–1914 | Julkaisija = Jyväskylän yliopisto| Vuosi = 2010| Tekijä = Lasse Kangas | Sivut = 361-370| Selite = Monelta kantilta. Ilkka Nummelalle omistettu juhlakirja. Toim. Jari Ojala ym.| Julkaisupaikka = Jyväskylä | Isbn = 978-951-39-3942-7| www = https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/25734 | www-teksti = Juhlakirjan nettiversio| Tiedostomuoto = pdf | Viitattu = 7.11.2013}}</ref>
 
Osuuskassan lainojen oli alkujaan tarkoitus olla maatalouden liikeluottoa. Lainalla ei saanut esimerkiksi ostaa kiinteistöä; se tosin tuli myöhemmin mahdolliseksi. Osuuskassan lainan hakijan tuli olla kassan jäsen.<ref name=blomstedt/> Lainan ehtona oli, että hakija tekisi tarkan suunnitelman lainan käytöstä, esimerkiksi uudesta navetasta ja laskelmat tuotannon tulevasta kasvusta, jonka avulla lainan korot ja lyhennykset hoidettaisiin. Tämä totutti hakijat taloudelliseen ajatteluun. Muutoin osuuskassojen merkitys kylien kehitykselle oli alkuvuosina melko pieni.<ref name=lk />
Mukaan hyväksyttyjen kylien joukossa oli vankkoja talonpoikaiskyliä, mutta myös [[torppari]]- ja mäkitupalaiskyliä. Poikkeuksellinen oli Jyväskylän pitäjän Nisulan-Syrjälän alueelle perustettu Keski-Suomen ensimmäinen osuuskassa [[Nisulan osuuskassa]]. Kysymyksessä oli
muutaman suuren maatilan, käsityöläisten ja työläisten muodostama yhteisö
[[Jyväskylä]]n kaupungin tuntumassa. Yhteiskunnalliset ja taloudelliset rakenteet olivat siellä täysin toisenlaiset kuin esimerkiksi [[Konnevesi|Konneveden]] Istunmäen kylässä, jonne perustettiin osuuskassa heti vuonna 1903 eli samaan aikaan kuin Nisulan-Syrjälän alueelle.<ref name=lk />
 
Hannes Gebhard pyrki tarkkaan selvittämään, minkälaiset kylät sopisivat osuuskassatoimintaan. Näissä ”luottokuntoisuustutkimuksissa” kerättiin tiedot maatalouden
Osuuskassan lainan ehtona oli, että hakija tekisi tarkan suunnitelman lainan käytöstä, esimerkiksi uudesta navetasta ja laskelmat tuotannon tulevasta kasvusta, jonka avulla lainan korot ja lyhennykset hoidettaisiin. Tämä totutti hakijat taloudelliseen ajatteluun. Muutoin osuuskassojen merkitys kylien kehitykselle oli alkuvuosina melko pieni.<ref name=lk />
rakenteesta (talojen, torppien ja mäkitupien määrät), maataloustuotteiden
markkinoinnista, osuustoiminnasta, yrityksistä ja väestön koulutustasosta. Mukaan hyväksyttyjen kylien joukossa oli vankkoja talonpoikaiskyliä, mutta myös [[torppari]]- ja mäkitupalaiskyliä. Poikkeuksellinen oli Jyväskylän pitäjän Nisulan-Syrjälän alueelle perustettu Keski-Suomen ensimmäinen osuuskassa [[Nisulan osuuskassa]]. Kysymyksessä oli muutaman suuren maatilan, käsityöläisten ja työläisten muodostama yhteisö
markkinoinnista, osuustoiminnasta, yrityksistä ja[[Jyväskylä]]n väestönkaupungin koulutustasostatuntumassa.<ref name=lk>{{Kirjaviite | Nimeke = Ensimmäisten osuuskassojen perustamisen taustasta ja merkityksestä Keski-Suomessa 1903–1914 | Julkaisija = Jyväskylän yliopisto| Vuosi = 2010| Tekijä = Lasse Kangas | Sivut = 361-370| Selite = Monelta kantilta. Ilkka Nummelalle omistettu juhlakirja. Toim. Jari Ojala ym.| Julkaisupaikka = Jyväskylä | Isbn = 978-951-39-3942-7| www = https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/25734 | www-teksti = Juhlakirjan nettiversio| Tiedostomuoto = pdf | Viitattu = 7.11.2013}}</ref> Koska osuuskassojen tarkoitus oli nimenomaan maatalouden luototus, esimerkiksi kaupungissa toimiva käsityöläisten osuuskassa ei sopinut aatteeseen.<ref name=blomstedt/>
 
==Ensimmäiset osuuskassat==
Järjestelmän ytimenä oli vuonna 1902 perustettu ''Osuuskassojen Keskuslainarahasto'', jolta paikalliset osuuskassat saivat halpakorkoista lainaa jaettavaksi maaseudun taloudellisen toiminnan edistämiseen. Keskuslainarahasto sai puolestaan tarvittavat varat lainaksi valtiolta. Osuuskassojen ensimmäisessä perustamisvaiheessa vuosina 1903–1914 aloitti eri puolilla Suomea toimintansa runsaat 500 osuuskassaa. Innokkaimmin uusia rahalaitoksia perustettiin Itä-Suomessa, jossa maaseudun [[säästöpankki]]en merkitys oli vähäisempi kuin Länsi-Suomessa.<ref name=lk />
 
Osuuskassojen eli ''luotto-osuuskuntien'' perustaminen tuli mahdolliseksi 1901, kun osuustoimintalaki oli säädetty. Ensimmäiset osuuskassat aloittivat toimintansa 1903. Toiminnan aloittaminen oli monivaiheinen prosessi, johon kuului mm. perustamiskokous, sääntöjen vahvistaminen ja kaupparekisteriin merkintä. Mikä osuuskassoista lasketaan ensimmäiseksi riippuu siitä, miten aloittamispäivä määritetään. Ensimmäisenä piti perustamiskokouksen 6.7.1902 ''Andelskassan i Malax'', joka kuitenkin ehti kaupparekisteriin vasta 1904. ''Piippolan Osuuskassan'' säännöt vahvistettiin ensimmäisinä (15.1.1903).<ref name=blomstedt>{{Kirjaviite | Tekijä = Blomstedt, Yrjö | Nimeke = Kyläkassasta osuuspankkiin. Osuuspankkihistoriaa 75 vuoden ajalta 1902–1977 | Vuosi = 1978| Luku = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Kirjayhtymä }}</ref>
 
Voidakseen myöntää lainoja tuli osuuskassan vielä saada luottoaitselleen OKO:staluottoa. OKOKeskuslainarahasto myönsi ensimmäiset luotot vuoden 1903 jälkipuoliskolla. Ensimmäiset 10 osuuskassaa, jotka luottoa saivat, olivat: Punnuksen ja Sokialan Osuuskassa (Muolaa), Niinijoen Osuuskassa (Loimaa), Nurmijärven Osuuskassa (Valkjärvi), Huhtervun Osuuskassa (Jaakkima), Linnantaustan ja Paltaniemen Osuuskassa (Paltamo), Jaakkiman Osuuskassa, Raudun Osuuskassa, Vehmaan Isäntäyhdistyksen Osuuskassa, Ilmajoen Yläpään Osuuskassa ja Ilmajoen Alapään Osuuskassa.<ref name=blomstedt/>
 
Alussa osuuskassoista pyrittiin saamaan pieniä vain yhden kylän tai kyläkunnan kassoja. Kuntakohtaisia osuuskassoja ei suosittu. Osuuskassoja olikin tarkoitus perustaa "vähän paremmin kuin yksi joka kuntaa kohti". Ajatuksena oli, että suppeassa piirissä jäsenet tuntevat toisensa ja valvovat toisiaan. Ensimmäisissä keskuspankkiluottoaluottoa saaneissa kymmenessä kassassa oli 12–52 jäsentä kussakin. Eräs 7-jäseninen osuuskassa kuitenkin katsottiin vielä liian pieneksi. Kassojen vastuullisten hoitomiesten oli tunnettava sekä jäsenehdokkaat että jäsenet. Osuuskassan jäsenyys edellytti huolellisuutta ja siveellistä elämää. OsuuskunnanOsuuskassan luottokelpoisuutta keskuspankissa lisäsi, jos jäsenet olivat raittiusmiehiä.<ref name=blomstedt/>
 
==Osuuskassojen kehitys==
Osuuskassat perustettiin aluksi myöntämään maatalousluottojaluottoja. Vasta vuonna 1920 neosuuskassat saivat oikeuden ottaa vastaan talletuksia muiltakin kuin jäseniltään. Tämä auttoi osuuskassoja laajentamaan toimintaansa.<ref name=blomstedt/>
 
Osuuskassoja perustettiin vilkkaasti aina 1920-luvulle asti. Osuuskassoja oli enimmillään 1416; luku saavutettiin 1928 ja uudelleen 1930. Lukumääräisesti eniten kassoja oli Viipurin, Oulun ja Kuopion lääneissä. Suurimmillaan osuuskassatiheys oli 1930 Oulun läänissä, 1 osuuskassa 155 viljelmää kohti. Koko maan keskiarvo oli tuolloin 1 osuuskassa 200 viljelmää kohti.<ref name=blomstedt/>