Wikipedia

Ero sivun ”Tverin Karjala” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p Botti poisti 3 Wikidatan sivulle d:q2034309 siirrettyä kielilinkkiä
Kekkone (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
13 587 muokkausta
"yleisenä käsitteenä tunnettu" - missä lienee, missä ei.
Rivi 1:
[[Kuva:KarelianVillagesTO.png|thumb|300px|right|Tverinkarjalaisten kylien sijainnit.]]
{{viitteetön}}
 
'''Tverin Karjala''' käsittää [[Tverinkarjalaiset|Tverin alueen karjalaisasutuksen]] alueita [[Venäjä]]llä 150–200 km [[Moskova]]sta luoteeseen. Maantieteellisenä alueena Tverin Karjala on hajanainen, mutta se on yleisenä käsitteenä tunnettu. [[Tverinkarjalaiset]] asuvat melko hajallaan laajalla alueella, jonka asukkaista enemmistö on venäläisiä. Tverin alueella on virallisen väestökirjanpidon mukaan 20 000 kansallisuudeltaan karjalaista ([[2000]]), mutta todellisen lukumäärän arvellaan olevan lähempänä 100 000. [[Karjalan kieli]] sekä [[kulttuuri]] on säilynyt sadoissa kylissä. Uskonnoltaan tverinkarjalaiset ovat [[ortodoksi|ortodokseja]].
 
==Historia==
Rivi 16:
Vuonna [[1990]] perustettiin Tverinkarjalaisten kulttuuriseura. Seuralla on laaja toimintaohjelma. Pääasiana on karjalankielen elvyttäminen. Karjalaisiksi ilmoittautuneita oli 1989 vain 23 000, joskin todellisen määrän oletetaan sijaitsevan noin 100 000 karjalaisen paikkeilla. [[Lihoslavl]]in, [[Maksatiha]]n, [[Ramešk]]in ja [[Spirovo]]n piireissä aloitettiin [[1993]] vapaaehtoinen äidinkielenopetus ja Tverin yliopistoon perustettiin karjalais-suomalainen osasto kouluttamaan opettajia karjalaispiirien peruskouluihin. Seura julkaisee [[Karielan sana]] -nimistä lehteä.
 
Tverin Karjalan maaseudulla on vielä joissakin kylissä tapana vanha perinne, jossa suuren leivinuunin jälkilämpöä käytetään saunomiseen. Uuni on niin tilava, että sinne mahtuu kyykyssä istumaankin. Sama perinne on tuttu myös [[vepsäläiset|vepsäläisille]] sekä laajalti tunnettu Keski- ja Etelä-Venäjällä. Itä-Suomessakin leivinuunia on harvakseltaan käytetty parantamiskylpyihin. Tapa on jo kuitenkin katoamassa. Vielä löytyy kuitenkin henkilöitä joilla on muistitietoa tämäntapaisesta saunomisesta.{{lähde}}
 
===Tverinkarjalaisten kansallinen kulttuuriautonomia===
Venäjän federaation laki ''kansallinen kulttuuriautonomia'' -nimisistä järjestöistä hyväksyttiin 17.7.1996. Jo saman vuoden joulukuussa (19.12) pidettiin Lihoslavlissa tverinkarjalaisen kansallisten kulttuuriautonomioitten perustamista valmisteleva kokous. Edustajia oli 67 yhteensä 7 hallintoalueelta. Venäjän kansallisuusasiain ministeriöstä oli kaksi edustajaa, joista toinen oli lain valmisteluun osallistunut ''A.V.Pozdnjakov.'' Organisaatiokomitean puheenjohtajaksi valittiin ''Viktor Jolkin''. Vuoden 1997 alkupuolella perustettiin 6 piiritason "autonomiaa": Vesjegonskin, Zubtsovan, Lihoslavlin, Maksatihan, Ruameškan ja Tverin kaupungin. Perustaminen eteni em. lain mukaan seuraavalle tasolle siten, että 15.11.1997 perustettiin Tverin oblastin Tverinkarjalaisten kansallinen kulttuuriautonomia. Sen hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Viktor Jolkin.
Helmikuussa 1998 hallitus valitsi puheenjohtajaksi ''Zinaida Golovkinan''; valinta vahvistettiin vuosikokouksessa 16. huhtikuuta. Työ jatkui - nimi vain muuttui kulttuuriseurasta kulttuuriautonomiaksi. Vuosiksi 1999-2005 laadittiin kielen ja kulttuurin kehittämisohjelma, jolle saatiin rahoitus oblastin budjetista. Vuonna 2001 perustettiin 2 uutta jäsenautonomiaa: Molokovan piiriautonomia ja Sonkovan piirin Bereškovan kyläpiirin "autonomia".
Kielen opiskelun avuksi ilmestyi ''Zoja Turicevan'' lukukirja ''Armaš šana'' ja ''Ljudmila Gromovan'' oppikirja ''Aiga paissa i lugie karjalakši'' . Tverinkarjalaisten historiaa eri puolilta on valottanut ''Anatoli Golovkin'' venäjänkielisissä kirjoissaan. Kulttuuria vaalii 12 folkloreyhtyettä ja 2 kanteleyhtyettä. Kaksi karjalaisyhtyettä on saanut "kansanyhtyeen" arvon. Karjalan kieltä opetetaan 11 koulussa ja Lihoslavlin opettajaopistossa, jossa koulutetaan myös karjalan kielen opettajia. Huomiota on kiinnitetty myös lapsiin ja nuoriin: karjalaisen lastenkulttuurin ensimmäinen festivaali on jo pidetty; kulttuuriautonomiaan on perustettu sekä oblastin että piiritason nuoriso-osastot. Tverinkarjalaisten kansallinen kulttuuriautonomia toimii tarmokkaasti karjalan kielen ja karjalaisen kulttuurin säilymisen turvaksi.**
 
===Karjalankielistä runoutta ja kirjallisuutta===
Vuonna 1998 tuli painosta "uunituore"julkaistiin runokirja ''Oma randa'', jonka runot on kirjoittanut ''[[Stanislav Tarasov]]''. Kirja sisältää nelisenkymmentä runoa, jotka on kirjassa sekä karjalan kielellä, että myös venäjäksi. Kirjasta on nyttemmin vuonna 2008 otettu uusintapainos. Uusi teos on laadukkaamin painettu ja sisältöäkin on laajennettu. Runoja on 60 ja lisäksi pitkä karjalankielinen novelli ''Küünelet''. Vuonna 2004 julkaistiin uusi karjalankielinen teos ''Kuz'micca'', joka on kirjoittanut [[Nikolai Balakirev]] sujuvalla karjalan kielellä. Se on kertomus tverinkarjalaisen kylän ja sen värikkäitten asujien vaiheista. ''[[Ljudmila Gromova]]'' (Barhatova) on myös kirjoittanut runsaasti tverinkarjalaisten kylien ja ihmisten vaiheita käsittelevää runoutta. Runot on pääosin julkaistu ''Karielan sana'' lehdessä. Tämä karjalaisten oma lehti julkaisee jokaisessa numerossaan myös karjalankielistä runoutta. Karjalaisväestö lähettää kiitettävän runsaasti omia runojaan ja kylien elämää kuvaavia kertomuksiaan lehteen.
 
==Murteet==
Tverinkarjalan kieli kuuluu karjalan kielen etelämurteisiin eri varsinaiskarjalaan. Tverinkarjala eroaa kuitenkin suuresti pohjoisemmista karjalaismurteista ja sitä pidetäänkin toisinaan omana kielenään. Tverinkarjala jakautuu kolmeen erillään olevaan murrealueeseen. Pohjoisin näistä, [[Vesjegonsk]]in alue, sijaitsee [[Rybinskin tekojärvi|Rybinskin tekojärven]] länsipuolella. Alueeseen kuuluvat Vesjegonsk-, Sandovo-, Lesnoje-, Molokovo- sekä [[Krasnyi Holm]] -nimisiä kaupunkeja ympäröivät kylät. Murretta osaavat vain vanhukset.
 
Tverin Karjalan pääalueeseen eli [[Tolmatsu]]n alueeseen kuuluvat [[Spiirova]]-, [[Ruameška]]-, [[Lihoslavlja]] ja [[Kozlova]]-nimiset taajamat ja kirkonkylät ja niiden lähikylät (edelliset nimet tverinkarjalaisessa asuassa). Täällä kieli on säilynyt kaikkien sukupolvien kielenä ja karjalaa kuulee puhuttavan yleisesti esim. kaupoissa vielä nykyäänkin.{{lähde}}
 
Eteläisin ja pienin tverinkarjalan puhuma-alue sijaitsi [[Zubtsov]]in eli [[Djorža]]n seudulla. Siihen kuuluivat Aleksandrovskoi-, Nouvoi-, Semnovskoi-, Vasiljevskoi-, Ivanovskoi- ja Matjugino-nimiset kylät ja taajamat. Seutu kärsi pahoin toisessa maailmansodassa rintaman kulkiessa sen yli. Myös perinteisen elämänmuodon lakkauttaminen maatalouden kollektivisoinnin yhteydessä nopeutti zubtsovinkarjalaisten sulautumista. Nykyisin nämä eteläisimmät tverinkarjalaismurteet ovat jo hävinneet. Petroskoin yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan ns. Etelä-Tverin eli Djorzhan karjalaisia oli 1890 1664 henkilöä, 1911 1952 henkilöä, mutta 1993 jäljellä oli vain 70 henkilöä jotka ilmoittivat karjalan käyttökielekseen. Toisen tutkimuksen mukaan noin 500 henkilöä puhui edelleen Djorzhan murretta (2002) mutta käyttää pääkielenään venäjää. Aluetta on Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vaivannut huomattava muuttokato kun nuoremmat karjalaiset ovat muuttaneet palvelujen perässä lähinnä Moskovaan.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Tverin_Karjala”