Avaa päävalikko

Muutokset

9 689 merkkiä lisätty ,  5 vuotta sitten
suhteellisen kevyeen tekstiin lisätty dokumentoitua tietoa
[[Kuva:One of Pavlov's dogs.jpg|thumb|220px|Yksi [[Pavlovin teoria|Pavlovin koirista]] [[Ivan Pavlov|Pavlovin]] museossa (2005). Kuonoon on kirurgisesti liitetty kuolankeräysastia ja putki.]]
 
'''Eläinkokeiden''' keskeisin tarkoitus on vähentää ihmisten ja eläinten kärsimyksiä ja sairauksia lisäämällä ymmärrystä sairauksista, kehittämällä lääkkeitä ja tutkimalla lisäaineiden ja ympäristökemikaalien haittoja. Eläinkokeita käytetään tilanteissa, joissa tietoa ei saada ihmistä tutkimalla tai halvemmilla solukokeilla tai biokemiallisilla tutkimuksilla.
'''Eläinkoe''' on eläimen käyttöä tieteellis-teknisessä kokeessa, jossa kohdistetaan eläimeen ärsykkeitä (kemikaaleja, ääniä tai muita olosuhteita) ja tarkkaillaan eläimen vastetta ärsykkeeseen.
Koska toisten ihmisten mielestä eläimet ovat yhtä arvokkaita kuin ihmiset, niitä ei saa käyttää ihmisten hyväksi. Tämä on henkilökohtaisiin näkemyksiin perustuva arvotuskysymys ja vakaumus, jota ei voi millään tieteellisellä todistelulla kumota.
 
==Eläinkokeiden päätavoitteet==
Eläinkokeilla testataan paljon eri alojen tuotteiden vaikutuksia eliöön mahdollisten haitta- tai hyötyvaikutusten havaitsemiseksi, jotka voisivat merkitä vaaraa tai hyötyä myös [[ihminen|ihmiselle]] tai muulle [[luonto|luonnolle]]. Koska harvoin voidaan riskien tai [[etiikka|eettisten]] ongelmien vuoksi suorittaa kokeita suoraan ihmisillä, eläimillä tehdään alustavia ja mahdollisesti myös varsinaisia kokeita. Toisinaan eläinkokeita tehdään ylipäätään uusien lääkkeiden tai kemikaalien löytämiseksi. Esimerkkinä on havainto, että [[platina]] tehoaa [[kivessyöpä]]än.{{lähde}}
 
Eläinkokeiden päätavoitteet voidaan jakaa kolmeen pääryhmään. Niitä käytetään sairauksien luonteen selvittämiseen ja sitä kautta lääkkeiden tai muiden hoitojen kehittämiseen. Toiseksi niitä käytetään lääkkeiden ja muiden kemikaalien turvallisuuden varmistamiseen. Kolmanneksi eläinkokeilla pyritään lisäämään ymmärrystä ihmisen ja eläinten elintoiminnoista eli fysiologiasta. Kaksi edellistä ovat pitkälle soveltavaa tutkimusta, viimemainittu on perustutkimusta, joskin pitkällä tähtäimellä sekin pyrkii terveyden edistämiseen.<ref name=tokstutk>Komulainen H. Toksisuuden tutkiminen ja arviointi, ss. 143-155, kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J. Farmakologia ja toksikologia, 8. p. Kustannus Oy Medicina, 2012. ISBN 978-951-97316-4-3. [http://www.medicina.fi Verkossa]</ref>
[[Eläinten oikeudet|Eläinten oikeuksien]] puolustajat ovat arvostelleet voimakkaasti eläinkokeiden käyttöä.
 
== Eläinkokeiden päätavoitteet historia==
 
Eläinkokeet alkoivat 1800-luvun alkupuolella, kun käsitykset kemiallisista aineista alkoivat selkiintyä. Espanjalainen lääkäri M. Orfila tutki myrkytyksiä koirakokeissa ja osoitti monet uskomukset vastamyrkyistä vääriksi sekä osoitti, että myrkytyksen uhreista voidaan saada oikeudellisesti päteviä kemiallisia todisteita. Samoinin aikoihin ranskalainen François Magendie alkoi tutkia myrkkyjen kuten strykniinin vaikutusmekanismia ja hänen oppilaansa [[Claude Bernard]] tutki monipuolisesti fysiologiaa käyttäen mm. sammakoita. Hän mm. havaitsi, että hiilimonoksidi (häkä) sitoutuu veren hemoglobiiniin ja että nuolimyrkky kurare vaikuttaa hermon ja lihaksen välissä olevaan hermo-lihasliitokseen.<ref name=historia>Tuomisto J, Koulu M, Farmakologian historiaa, kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J, Farmakologia ja toksikologia, 8. p. ss. 22-24. Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2012. ISBN 978-951-97316-4-3.[http://www.medicina.fi Verkossa]</ref>
Yleisimmin koe-eläin on kala tai hiiri. Tärkeimpiä koe-eläimistä ovat [[Hiiret|hiiri]], [[isorotta]], [[kani]], [[marsu]], [[kissa]], [[koira]] ja [[simpanssi]] niiden [[fysiologia]]n samankaltaisuuden vuoksi ihmisen kanssa. Toisaalta lajieroavaisuudet ovat suuria niin aineenvaihdunnaltaan kuin myös [[fysiologia]]ssa, mikä tekee eläinkokeista epäluotettavia. Tärkeimpiä eläimillä testattavia asioita ovat [[lääke|lääkkeet]], [[rokote|rokotteet]], kodin [[kemikaali]]t, tuholaismyrkyt, erilaiset [[sairaus|sairauksien]] [[sairaanhoito|hoitomenetelmät]] sekä [[kirurgia|leikkaustekniikat]]. [[Ruoan lisäaine]]iden tai ihmisiin mahdollisesti kulkeutuvien [[kemikaali]]en vaikutuksia eläviin olioihin tai [[luonto]]on testataan myös. [[Geenitekniikka]] mahdollistaa geneettisesti muunneltujen hiirien kehittämisen erilaisten sairauksien tutkimukseen, esimerkkinä ennenaikaisesti vanhenevat tai perinnöllisiä sairauksia potevat hiiret hoitokeinojen tutkimusta varten.
 
Varhaiset eläinkokeet avasivat tien tieteelliselle käsitykselle ihmiselimistön toiminnalle aikaisempien taikauskoisten käsitysten sijaan, ja niistä alkoi ymmärrykseen pohjautuva sairauksien hoito ja lääkkeiden käyttö. Nämä eläinkokeet tehtiin kuitenkin aikana, jolloin enempää anestesiaa kuin kivunlievitystäkään ei tunnettu. Tältä ajalta periytyy ennen muuta Englannissa käytetty sana vivisektio eli elävältä leikkaaminen. Tuon ajan tutkimusselostukset ovatkin karua luettavaa, eikä sellaista missään sivistysvaltiossa enää hyväksyttäisi. Englannissa säädettiinkin vuonna 1876 eläimiin kohdistetun julmuuden kieltävä laki (Animal cruelty act).<ref>William Paton: Man & Mouse. Animals in Medical Research.Oxford University Press, Oxford 1984. ISBN 0-19-217734-6.</ref> Toisaalta samaan aikaan myös kaikki ihmisen leikkaukset, esim. amputaatiot tehtiin ilman anestesiaa ja kivunlievitystä. Ainoa yleisesti käytetty kivunlievitys oli viinaryyppy.
1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa eläinkokeet tulivat tärkeäksi osaksi nykylääketieteen kehitystä. Fysiologiasta voidaan mainita esim. [[Ivan Pavlov | Pavlovin]] käyttäytymiskokeet koirilla, josta ruvettiin ymmärtämään refleksien suuri merkitys. Myöhemmin mm. antibioottien kehitys perustui suurelta osalta jyrsijöillä tehtyihin tutkimukseen, mm. [[Alexander Fleming]] osoitti [[penisilliini]]n tehoavan jyrsijöiden infektioihin.<ref>Männistö PT, Tuominen RK, Solunseinämää heikentävät bakteerilääkkeet. Kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J (toim.): Farmakologia ja toksikologia, 8. painos. Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2012. ISBN 978-951-97316-4-3 [http://www.medicina.fi Verkossa] </ref> Koe-eläinten käyttö lääkkeiden ja kemikaalien turvallisuuden osoittamiseksi lisääntyi 1900-luvun puolivälin molemmin puolin osin onnettomuuksien jälkeen. Ensin sulfalääkkeet aiheuttivat munuaisvauriokatastrofin 1938, ja syyksi osoitettiin lääkkeen liuotukseen käytetty [[etyleeniglykoli]].<ref>Gallo MA. History and scope of toxicology, kirjassa Klaassen C, toim., Casarett and Doull's Toxicology. McGraw-Hill, New York 2013. ISBN 978-0-07-176923-5.</ref> Sitten turvalliseksi luultu talidomidi aiheutti raajaepämuodostumia 1958 alkaen. Kesti vähän aikaa, ennen kuin ymmärrettiin sen vaikutuksen riippuvan raskauden aikana melko lyhyeen herkkään aikaan, minkä takia sitä ei ensin havaittu rotilla.<ref>Komulainen H. Mutageenisuus, karsinogeenisuus ja teratogeenisuus, ss. 133-142, kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J. Farmakologia ja toksikologia, 8. p. Kustannus Oy Medicina, 2012. ISBN 978-951-97316-4-3. [http://www.medicina.fi Verkossa] </ref>
Näiden katastrofien jälkeen on annettu täsmälliset kansainväliset ohjeet siitä, kuinka lääkkeet ja kemikaalit on tutkittava, ennen kuin niitä saa antaa ihmisille tai saattaa ihmisiä alttiiksi niille. Tuoteryhmät, jotka on kaikissa sivistysmaissa tutkittava (mukaan lukien täsmällisesti ohjeistetuissa eläinkokeissa) ovat lääkkeet, elintarvikkeiden lisäaineet ja torjunta-aineet.<ref>Komulainen H. Toksisuuden tutkiminen ja arviointi, ss. 143-155, kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J. Farmakologia ja toksikologia, 8. p. Kustannus Oy Medicina, 2012. ISBN 978-951-97316-4-3.[http://www.medicina.fi Verkossa] </ref> Euroopassa lisäksi [[REACH]]-lainsäädäntö määrittelee muillekin kemikaaleille tutkimusvelvoitteen, jos niistä suuren tuotantomäärän tai erityisen altistuksen takia arvioidaan olevan vaaraa ihmiselle.<REACH>
 
== Eläinkokeiden kohteet ==
 
Yleisimmin koe-eläin on kala tai hiiri. Tärkeimpiä koe-eläimistä ovat [[Hiiret|hiiri]], [[isorotta]], [[kani]], [[marsu]], [[kissa]], [[koira]], [[reesusapina]] ja lähinnä käyttäytymiskokeissa [[simpanssi]] niiden [[fysiologia]]n samankaltaisuuden vuoksi ihmisen kanssa. Toisaalta lajieroavaisuudet ovat suuria niin aineenvaihdunnaltaan kuin myös [[fysiologia]]ssa, mikä tekeeedellyttää eläinkokeistaeläinkokeiden epäluotettaviasuorittajalta taitoa ja kriittisyyttä. Tärkeimpiä eläimillä testattavia asioita ovat [[lääke|lääkkeet]], [[rokote|rokotteet]], kodin [[kemikaali]]t, tuholaismyrkyt, erilaiset [[sairaus|sairauksien]] [[sairaanhoito|hoitomenetelmät]] sekä [[kirurgia|leikkaustekniikat]]. [[Lisäaineet | Ruoan lisäaine]]iden tai ihmisiin mahdollisesti kulkeutuvien [[kemikaali]]en vaikutuksia eläviin olioihin tai [[luonto]]on testataan myös. [[Geenitekniikka]] mahdollistaa geneettisesti muunneltujen hiirien kehittämisen erilaisten sairauksien tutkimukseen, esimerkkinä ennenaikaisesti vanhenevat tai perinnöllisiä sairauksia potevat hiiret hoitokeinojen tutkimusta varten.
Eläinkokeita alettiin tehdä 1800-luvun puolessa välissä. Suomessa testataan joka vuosi 200 000–300 000 selkärankaista eläintä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.mmm.fi/attachments/5eWDTkUCl/5kc4AKCyT/Files/CurrentFile/Elainkokeissa_kaytetyt_elaimet_vuonna_2005.pdf | Nimeke =Koe-eläinten käyttömäärät Suomessa vuonna 2005 | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Maa- ja metsätalousministeriö | Viitattu = 25.6.2008 | Kieli = }}</ref>
 
==Eläinkokeet lääketieteen käytössä==
Lääketieteen piirissä tutkitaan lääkkeiden ja hoitojen tehoa ja kehitetään niitä edelleen. Niiden perusteella kuitenkin usein tehdään vaikutuksista yliarviointeja, sillä negatiiviset tulokset jätetään julkaisematta. Tämä koskee sekä kliinisiä kokeita että eläinkokeita. Eläinkokeiden perusteella löydetyt 500 [[Aivohalvaus|aivohalvaukseen]] tehoavaa hoitoa ovat osoittautuneet tehottomiksi, ja tehokkaita hoitoja ovat vain [[liuotushoito]] ja [[asetyylisalisyylihappo]]. Aiheesta [[PLoS Biology]] -lehdessä julkaistu tutkimuksessa todetaan, että kyseessä on julkaisuharha eli usein raportoidaan vain suuria vaikutuksia ja pienet ja negatiiviset jätetään kertomatta. Eläinkokeita ei rekisteröidä Amerikassa ennen tutkimuksen aloittamista, toisin kuin ihmiskokeet, Suomessa jokaiseen eläinkokeeseen pitää hakea lupa ja esittää tutkimussuunnitelma. Negatiivisten tulosten julkaisemiseksi on perustettu lehti [[Journal of Negative Results]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2010/04/elainkokeiden_lupaukset_tuottavat_usein_pettymyksen_1576336.html | Nimeke =Eläinkokeiden lupaukset tuottavat usein pettymyksen| Julkaisija =Yle.fi| Viitattu = 1.4.2010}}</ref>
 
==Eläinkokeiden, ihmistutkimuksien ja solututkimuksien työnjako==
 
Varhaisin ymmärrys ihmisen sairauksista perustui kliinisiin havaintoihin. Antiikin lääkärit kokeilivat erilaisia yrttejä ja luonnonaineita potilaisiin, ja ottivat käyttöön hoitoja, jotka näyttivät tehoavan. Lähestymistavan ongelmaa kuvaa hyvin digitaliksen keksiminen. Englantilainen lääkäri William Withering sai kansanparantajalta pariakymmentä yrttiä sisältävän lääkereseptin, joka paransi turvotusta. Kasvitieteeseen perehtynyt Withering oivalsi nopeasti, että vaikuttava aine oli sormustinkukka, Digitalis. Muut komponentit olivat hyödyttömiä. '''[[Farmakologia]]''' ryhtyi systemaattisena tieteenalana tutkimaan, minkälaisia vaikutuksia eri aineilla on, ja kehitys nopeutui 1800-luvun jälkipuoliskolta merkittävästi.<ref name=historia/>
 
[[Tiedosto:ElainkokeidenTutkimuskaavio.pdf|thumb|Ihmistutkimusten, eläinkokeiden ja ''in vitro'' -tutkimusten erilaiset roolit]]
 
Systemaattinen eläimillä tehty alustava tutkimus ja vaikutusmekanismien ymmärtäminen on tuonut markkinoille runsaasti eri tauteihin käytettäviä lääkkeitä, tartuntatauteihin antibiootteja, reumatauteihin monia entistä parempia tulehduskipulääkkeitä, sokeritautiin insuliinin, parkinsonismiin levodopan ja useita muita lääkkeitä, lukuisia psykooseihin ja depressioon vaikuttavia lääkkeitä, monia verenpaine- ja sydänlääkkeitä, kolesterolilääkkeitä jne.<ref name=fato>Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J (toim.): Farmakologia ja toksikologia, 8. painos. Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2012. ISBN 978-951-97316-4-3</ref> Nämä ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että ihmisen eliniän odote on noussut noin 40 vuodesta noin 80 vuoteen.
 
Turvallisuustutkimuksissa sivuvaikutuksia seurattiin ensin potilailla, mutta tällä tavalla ei saada harvinaisia sivuvaikutuksia esille, esimerkiksi syöpäriskiä. Sellainen tulee ilmi vasta vuosikymmenien käytön jälkeen. Tämän takia mahdollista myrkyllisyyttä pyritään ensin selvittämään jyrsijöillä kuten hiirillä ja rotilla, myöhemmin vähäisessä määrin myös koirilla.<ref name=tokstutk/> Useimmat myrkyllisyyden lajit ovat samanlaisia eri nisäkkäillä, mutta on myös poikkeuksia, jotka tutkijan pitää tuntea. Esimerkiksi rotan maksa on paljon tehokkaampi kuin ihmisen, minkä takia rotta saattaa pilkkoa myrkyllisen aineen vaarattomaksi nopeammin kuin ihminen. Rotta ei myöskään oksenna, joten pahoinvointia ei voi tutkia rotalla. Monia keskushermostoon kohdistuvia haittoja kuten esim. masentuneisuutta ei pystytä saamaan esille eläinkokeissa.<ref name=tokstutk/>
 
Erittäin suuri merkitys on ollut solukokeiden yleistymisellä. Näiden määrä on viimeisten vuosikymmenien aikana räjähdysmäisesti lisääntynyt. Niillä on pystytty selvittämään hyvin yksityiskohtaisesti sekä kemiallisten aineiden hyödyllisten että haitallisten vaikutusten mekanismeja. Eläinkokeita suoranaisesti korvaavia kokeita on ollut kuitenkin erittäin työläs löytää, ja pääasiassa solukokeiden ja eläinkokeiden tavoitteet ovatkin erilaiset. Parhaiten ne toimivat, kun eläinkokeilla osoitetaan yleiset vaikutukset koko elimistössä, ja sen jälkeen solukokeilla selvitetään täsmällisiä solutason vaikutusmekanismeja. Tämä strategia on osoittanut voimansa viimeisten vuosikymmenien nopeana lääketieteen kehityksenä.<ref name=fato/>
 
== Eläinkokeisiin liittyvää lainsäädäntö Suomessa ==
=== Kategoria D ===
Tämä kategoria on varattu koe-eläinyksiköiden vastuuhenkilöille. D-kategorian vaatimuksissa henkilöllä pitää olla alalle soveltuva korkeakoulututkinto ja hänen pitää hallita kaikki koe-eläinkeskuksen johtamiseen, henkilöstöhallintoon, alan lainsäädäntöön, talouteen sekä eläinten hyvinvointiin liittyvät tehtävät. Hänen on myös kyettävä ohjaamaan ja opastamaan tutkijoita koe-eläinten käytössä ja niiden vaihtoehtomenetelmiä valittaessa. Lisäksi hänen on aloitteellisesti kyettävä kehittää koe-eläintoimintaa.
 
==Kosmetiikka ja eläinkokeet==
 
Euroopan Unioni on kieltänyt eläinkokeiden käytön [[Kosmetiikka | kosmetiikassa]]. On kuitenkin huomattava, että kosmeettisten aineiden vaikutuksia ei ole juurikaan tutkittu eläinkokein, vaan aineiden turvallisuutta. Jääkin nähtäväksi, aiheutuuko tästä esimerkiksi syöpää aiheuttavien kemikaalien lisääntyminen kosmetiikassa, joka ei käsitä ainoastaan kauneudenhoitoaineita, vaan myös esim. hammastahnat, saippuat, sampoot, ja aurinkovoiteet.<ref>Jantunen ym Selvitys elinympäristön kemikaaliriskeistä.[http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201204193516 Kemikaaliselvitys]</ref>
 
 
== Eläinkokeiden arvostelua ==
== Lähteet ==
* {{Kirjaviite | Nimeke = Psykologia 4: Ihmisen toiminnan neuropsykologia | Tekijä = Himberg, Lea & Laine, Vesa & Lyytinen, Heikki | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 2001 | Tunniste = ISBN 951-0-24073-7}}
* Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J (toim.): Farmakologia ja toksikologia, 8. painos. Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2012. ISBN 978-951-97316-4-3
* Klaassen C (toim.): Casarett and Doull's Toxicology: The basic science of poisons, 8. painos. McGraw-Hill, New York 2013. ISBN 978-0-07-176923-5.
 
=== Viitteet ===