Ero sivun ”Verenluovutus” versioiden välillä

1 merkki poistettu ,  7 vuotta sitten
(Sanamuoto korjattu. Litra kuitenkin tunnetumpi käsite määränä, kuin pussi)
Verenluovutus ja verensiirrot ovat Suomessa turvallisia, mikä johtuu osittain siitä, että Suomessa ei verenluovutuksesta makseta palkkioita. Suomessa ei ole todettu yhtään luovutetun veren välityksellä tarttunutta [[HIV]]-infektiota sitten vuoden 1985, jolloin verenluovuttajien HIV-seulonta käynnistettiin. Viimeisin verivalmisteen välityksellä potilaaseen siirtynyt [[hepatiitti]] C -tartunta on vuodelta 2000, minkä jälkeen HCV:n seulontamenetelmiä on tehostettu, eikä tartuntoja ole todettu.
 
Noin joka kymmenes suomalainen ei voi luovuttaa verta. Väliaikaisia luovutusesteitä koituu esimerkiksi hammashoidosta (vuorokausi), kuumeisesta [[flunssa]]sta (kaksi viikkoa), tähystystutkimuksesta (neljä kuukautta), [[Tatuointi|tatuoinnista]] (neljä kuukautta) ja limakalvolävistyksestä (neljä kuukautta). Tähystystutkimuksen, tatuoinnin ja lävistyksen aiheuttamat varoajat olivat aikaisemmin kuusi kuukautta, mutta ne lyhennettiin vuoden 2009 alusta neljään kuukauteen uusien, entistä tarkempien tutkimusmenetelmien ansiosta. Pysyvään luovutusesteeseen johtavia sairauksia ovat esimerkiksi [[sepelvaltimotauti]], [[aivoinfarkti]], [[keuhkoahtaumatauti]], [[epilepsia]], pahanlaatuiset kasvaimet ja [[HIV]]. Pysyvään luovutuskieltoon johtaa myös esimerkiksi ruiskuhuumeiden käyttö. Miesten välisen [[Seksuaalinen kanssakäyminen|seksin]] [[homoseksuaalisuus|harjoittaminen]] ei enäänenää aiheuta pysyvää verenluovutuskieltoa.
 
==Katso myös==
Rekisteröitymätön käyttäjä