Ero sivun ”Längelmäki” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 47:
Längelmäeltä kaatui [[talvisota|talvi-]] ja [[jatkosota|jatkosodissa]] eniten miehiä suhteessa väkilukuun. Kunnasta lähti sotaan hieman yli 600 miestä, joista joka kolmas kaatui.<ref>Helsingin Sanomat 5.5.2012, Anu Nousiainen, "Tuhannet naimattomat naiset olivat sotien vaiettu uhri", http://www.hs.fi/kotimaa/Tuhannet+naimattomat+naiset+olivat+sotien+vaiettu+uhri/a1305561332804</ref> Längelmäelle asutettiin jatkosodan jälkeen [[Kivennapa|Kivennavan]] siirtoväkeä. <ref> ''Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951,'' s. 127. Helsinki: Otava, 1950. </ref>
Junaliikenne Längelmäellä alkoi vuonna [[1948]], jolloin Oriveden ja [[Jämsänkoski|Jämsänkosken]] välinen rataosa saatiin valmiiksi Orivedeltä Länkipohjaan saakka. Rautatien ansiosta, ja toisaalta kirkonkylän hankalan sijainnin vuoksi, Länkipohjasta tuli kunnan keskustaajama. Rataosalla sijaitsivat Längelmäen alueella Länkipohjan asema sekä Torkkelin, Talviaisten ja Hallin (alkujaan Eväjärven) seisakkeet. Rautatien merkitys väheni kuitenkin pian valtatie 9:n uudelleenrakennuksen ja linja-autoliikenteen vilkastumisen vuoksi. Henkilöliikenne Oriveden ja Jämsänkosken välillä lopetettiin vuonna [[1969]]. Vaikka rautatiestä muodostui Jämsän ja Jyväskylän välisen rataosan valmistuttua 1970-luvun lopulla oikoreitti Tampereelta Keski-Suomeen, henkilöliikennettä Längelmäen alueella sijainneilla liikennepaikoilla ei aloitettu uudelleen, vaan päin vastoin ne lakkautettiin 1980-luvun aikana. Lähimmät rautatien henkilöliikennepaikat sijaitsevat Orivedellä ja Jämsässä. Torkkelissa, Talviaisissa ja Länkipohjassa on myöhemmin otettu käyttöön junien kohtaamispaikat. <ref> Jussi Iltanen: ''Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat''(2. painos), s. 172 ja 177–178. Helsinki: Karttakeskus, 2010. </ref>
Längelmäellä toimi aikanaan [[UPM|Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n]] omistama [[Haukilahden metsäopisto]]. Längelmäki oli 1960-luvulle saakka yksi [[Häme]]en ja Pirkanmaan alkutuotantovaltaisimmista kunnista, vaikka peltojen osuus maa-alasta oli alle kymmenen prosenttia. [[Pellava]]n viljely oli Längelmäellä aikoinaan varsin huomattavaa. <ref> Tarmio ym. (toim.), 1973, s. 125–126. </ref>
| |||