Ero sivun ”Agatha Christie” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Hylättiin viimeisin tekstimuutos (käyttäjältä 91.157.162.129) ja palautettiin versio 13879531 käyttäjältä Envy |
|||
Rivi 128:
Vero-ongelmien takia Christie tarvitsi 1960-luvun alussa kipeästi ylimääräistä rahaa ja suostui vastentahtoisesti myymään [[MGM|MGM:lle]] elokuvaoikeudet 40 teokseen. Ensimmäinen elokuvista, ''[[Murha junassa]]'' (1961) oli Christien mielestä heikko, vaikka hän pitikin [[Margaret Rutherford]]ista neiti Marplena. MGM teki vielä neljä muuta elokuvaa, jotka Christien mielestä olivat toinen toistaan kaameampia.<ref name="Thompson–429–33">Thompson 2008, s. 429–433.</ref>
Christien 1960-luvun kirjalliselle tuotannolle on tyypillistä irrottautuminen totutuista kuvioista ja modernin maailman vaikutus. ''[[Kolmas tyttö]]'' (1966) sijoittuu uskottavasti [[beatnik]]-ajan Lontooseen. ''[[Ikiyö]]'' (1967) on poikkeuksellinen teos Christien tuotannossa, koska sen päähenkilö on nuori, työväenluokkainen mies ja romaani on kirjoitettu hänen näkökulmastaan. Leimallista 1960-luvun romaaneille on myös epäluulo nuorisoa kohtaan. ''[[Bertramin hotellissa]]'' (1965) nuori murhaaja kuvataan [[Lucifer]]in lapseksi, ''[[Kurpitsajuhla]]ssa'' (1969) lapsia murhataan surutta ja huipentumana ''[[Salaperäinen matkustaja]]'' (1970), jossa nuoret ovat pahuuden ja terrorin levittäjiä.<ref name="Thompson–465–9">Thompson 2008, s. 465–469.</ref>
Christien myöhäistuotannolle on myös tyypillistä menneen ajan muistelu. ''Bertramin hotellissa'' kuvaa neiti Marplen silmin Christien omia muistojaan menneestä ajasta mutta jotka kuitenkin on jotenkin suhteutettu nykyaikaan. Sama toistuu myös romaaneissa ''[[Eipä aikaakaan niin voi kauhistus]]'' (1968), ''[[Norsun muisti]]'' (1972) ja ''[[Neiti Marple koston jumalattarena]]'' (1971).<ref name="Thompson–469–33">Thompson 2008, s. 469–433.</ref>
| |||