Ero sivun ”Italian yhdistyminen” versioiden välillä

[[Camillo Cavour]] tuli [[Piemonte]]-[[Sardinian kuningaskunta|Sardinian]] pääministeriksi [[4. marraskuuta]] [[1852]]. [[Krimin sota]] heikensi [[Itävalta|Itävallan]] kansainvälistä asemaa. Tammikuussa [[1858]] Felice Orsinin murhayritys [[Napoleon III|Napoleon III:ta]] vastaan käynnisti Sardinian Camillo Cavourin ja Ranskan keisari Napoleon III:n neuvottelut sodasta Itävaltaa vastaan. Vuonna 1860 solmitun sopimuksen mukaan Itävallan tappion jälkeen Sardinia saisi Itävallan Italian alueet, [[Toscanan suurherttuakunta|Toscanan]] ja [[Emilia]]n. Ranska puolestaan saisi Sardinialta osan sen läntisistä alueista. Sota syttyi, Itävalta hävisi ja sopimus pantiin täytäntöön. Keväällä 1860 Apenniinien niemimaalla oli enää neljä erillistä valtiota. Yksi niistä oli [[San Marino]], joka säilyi ainoana niemimaan hajanaisista, erillisistä valtioista itsenäisenä.<ref>[http://www.sanmarinophil.com/about_history.aspx History and Tradition] Consulate General of San Marino</ref>

 

 

[[Venetsia]] siirtyi Itävallalta Italialle [[1866]] niin sanotun kolmannen itsenäisyyssodan yhteydessä.<ref name="ARC"/>