Ero sivun ”Vanhan Suomen lahjoitusmaat” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p KLS siirsi sivun Lahjoitusmaa uudelle nimelle Vanhan Suomen lahjoitusmaat: vain niitä tämä artikkeli käsittelee, vaikka lahjoitusmaa on laajempi ja yleisempi käsite
laajennettu muutaman lähteen avulla
Rivi 1:
'''LahjoitusmaatVanhan Suomen lahjoitusmaat''' olivat yksittäisiä tiloja tai kokonaisia kyliä, joita Venäjän tsaarit luovuttivat ansioituneille alaisilleen [[Suuri Pohjan sota|Suuressa Pohjan sodassa]] ja [[Hattujen sota|Hattujen sodassa]] vallatulta [[Vanha Suomi|Vanhan Suomen]] alueelta. Lahjoitusmaan saajat eli donetaarit paitsi keräsivät alueelta talonpoikien ja torppareiden verotulot, päättivät pitkälti myös tämän alueen hallinnosta ja oikeudenpidosta.<ref name=Paaskoski>{{Verkkoviite | Tekijä = Jyrki Paaskoski | Nimeke = Vanhan Suomen donataarit ja tilanhoitajat - katsaus aatelisten lahjoitusmaatalouteen vuosina 1710-1811 - Genos 64 (1993), s. 138-152 | Osoite = http://www.genealogia.fi/genos/64/64_138.htm}}</ref>
{{Korjattava/Suomi}}
{{Korjattava/painotus|Sen lisäksi, että asiaa käsitellään vain Suomen kannalta, sitä käsitellään vain 1700-luvulla Venäjään kuuluneen Vanhan Suomen kannalta. Lahjoitusmailla oli suuri merkitys myös mm. 1600-luvun Ruotsiin kuuluneessa Suomessa.}}
 
== Lahjoitusmaiden synty ==
'''Lahjoitusmaat''' olivat yksittäisiä tiloja tai kokonaisia kyliä, joita Venäjän tsaarit luovuttivat ansioituneille alaisilleen [[Suuri Pohjan sota|Suuressa Pohjan sodassa]] ja [[Hattujen sota|Hattujen sodassa]] vallatulta [[Vanha Suomi|Vanhan Suomen]] alueelta. Lahjoitusmaan saajat eli donetaarit paitsi keräsivät alueelta talonpoikien ja torppareiden verotulot, päättivät pitkälti myös tämän alueen hallinnosta ja oikeudenpidosta.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = Jyrki Paaskoski | Nimeke = Vanhan Suomen donataarit ja tilanhoitajat - katsaus aatelisten lahjoitusmaatalouteen vuosina 1710-1811 - Genos 64 (1993), s. 138-152 | Osoite = http://www.genealogia.fi/genos/64/64_138.htm}}</ref>
 
Lahjoitusmaat perustettiin pääasiassa [[Suuri Pohjan sota|Suuren Pohjan sodan]] aikana vuosina 1713–1721, jolloin [[Pietari Suuri]] luovutti Suomessa alueita suosikeilleen.<ref name=pieni>{{kirjaviite | Nimeke = Pieni tietosanakirja, 2. osa (Isopurje–Maskotti) | Sivu = 920–921 | Luku = Lahjoitusmaat | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1924 | www = http://runeberg.org/pieni/2/0514.html}}</ref> Vuonna 1720 kuitenkin kaikki [[Viipuri]]n–[[Käkisalmi|Käki­salmen]] tien länsipuolella sijainneita alueita koskeneet lahjoitukset peruutettiin, mutta sodan päättyessä [[Uudenkaupungin rauha]]ssa [[Venäjä]]än liitetyllä alueella oli vielä kaikkiaan 736 lahjoitus­maa-aluetta.<ref name=pieni /> Myöhemmin niitä perustettiin vielä lisää, mutta myös peruutettiin.<ref name=pieni />
Nykyisen Suomen alueella ainoa lahjoitusmaakartano on [[Koitsanlahden Hovi|Koitsanlahti]].<ref>[http://www.ekarjala.fi/museot/parikkala/koitsanlahden_hovi.html Etelä-Karjalan museot]</ref> Se sijaitsee noin 10&nbsp;km [[Parikkala]]n keskustasta [[Simpelejärvi|Simpelejärven]] itärannalla korkean [[harju]]n laella.<ref>[http://www.nba.fi/fi/mjhkohteetkymi NBA]</ref>
 
Uusia lahjoitus­maita ei perustettu enää 1700-luvun puolenvälin jälkeen, mutta 1790-luvulla, nyt myös [[Hamina]]n ja siltä alueelta, joka oli liitetty Venäjään vasta [[Turun rauha]]ssa vuonna 1743, [[hattujen sota|hattujen sodan]] jälkeen,<ref name=Paaskoski /> toisin sanoen [[Hamina]]n ja [[Lappeenranta|Lappeenrannan]] piirikuntien alueelta.
Autonomian aikana, Vanhan Suomen alueen palauduttua muun Suomen yhteyteen, lahjoitusmaita pidettiin jo yhteiskunnallisena ongelmana. Kartanonherrat saattoivat riistää talonpoikia julmastikin. 1800-luvun lopulla valtiopäivät päättivät, että Suomen valtio lunastaisi lahjoitusmaat lääninherroilta ja että talonpojat saisivat lunastaa ne pitkäaikaisen valtionlainan avulla.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = Pirkko Rastas | Nimeke = Lahjoitusmaitten ongelman ratkaisu |Osoite =http://www.kolumbus.fi/rastas/isku/lahj_m_r.html}}</ref>
 
Alun perin lahjoitus­maan saajilla oli vain oikeus saada haltuunsa niiden asukkaiden maksamat [[kruununvero]]t, mutta myöhemmin he saivat alueillaan muitakin oikeuksia siinä määrin, että heistä tuli lopulta alueiden tosi­asiallisia omistajia.<ref name=pieni /> He saattoivat korottaa veroja, vaatia niiden sijasta [[taksvärkki|päivä­töitä]] tai myös kieltää talon­poikia muuttamasta tiloiltaan<ref name=lukio>{{kirjaviite | Tekijä = Salme Vehvilä, Matti J. Castren | Nimeke = Suomen historia lukioluokkia varten | Sivu = 138 | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1975 | Tunniste = ISBN 951-0-00593-2}}</ref> ja täten monien talon­poikien asema läheni [[maaorjuus|maa­orjuutta]].<ref name=pieni /><ref name=lukio />
Lahjoitusmaita omistivat mm. [[Musin-Puškin]]in, [[Kuscheleff-Besborodko]]n ja [[Freedricksz]]in suvut.
 
Pinta-alaltaan suurin lahjoitus­maa 1700-luvun lopussa oli [[Aleksej Orlov-Tšesmenskij]]n hallitsema [[Salmi (kunta)|Salmin]] donaatio.<ref name=Paaskoski /> Lahjoitusmaita omistivat myös muun muassa [[Musin-Puškin]]in, [[Kuscheleff-Besborodko]]n ja [[Freedricksz]]in suvut.
 
== Lahjoitusmaat autonomian aikana ==
 
Vuonna 1812 Vanha Suomi liitettiin [[Suomen suuriruhtinaskunta]]an, ja siitä muodostettiin [[Viipurin lääni]]. Tähän aikaan lahjoitus­maita pidettiin jo yhteiskunnallisena ongelmana. Kartanonherrat saattoivat riistää talonpoikia julmastikin. Kysymys lahjoitus­maiden aseman järjestämisestä jätettiin Suomen hallituksen ratkaistavaksi, ja vuonna 1817 annettiin asetus, jonka mukaan lahjoitus­maat oli tietyissä tapauksissa katsottava [[rälssitila|rälssi­tiloiksi]], joihin niiden isännillä oli täysi oikeus ja viljelijät olivat vuokralaisia. Tällaisia rälssi­tiloja oli 145, kun taas muut, kaikkiaan 2400 tilaa katsottiin lahjoitus­tiloiksi, joihin [[talonpoika|talon­pojilla]] oli omistus­oikeus, mutta heidän maksamansa verot menivät lahjoituksen saajille.<ref name=pieni /> Lahjoitus­maiden haltijat eivät kuitenkaan hyväksyneet tätä ratkaisua, minkä vuoksi asiaa ratkaisemaan asetetun komitean esityksestä vuonna 1826 annettiin uusi asetus, jonka mukaan kaikki lahjoitus­maat oli katsottava rälsseiksi.<ref name=pieni /> Asetus tuli voimaan vuonna 1837, ja se johti siihen, että kymmenet­tuhannet ihmiset häädettiin tiloiltaan, mikäli he eivät suostuneet isäntien ehtoihin.<ref name=pieni /> Tätä asetusta voitiin syystä pitää talon­poikien laillisten ja [[perustuslaki|perustus­laillisten]] oikeuksien törkeänä loukkauksena.<ref name=pieni /> Seurauksena oli myös suuri joukko oikeus­riitoja, joita käsiteltiin vuonna 1839 perustetussa [[Viipurin hovioikeus|Viipurin hovi­oikeudessa]].<ref name=lukio />
 
=== Lahjoitusmaiden lunastus ===
 
Jo vuodesta 1860 lähtien Suomen valtio lunasti muutamia lahjoitus­maita.<ref name=pieni /> Vuonna 1864 [[säätyvaltiopäivät]] päättivät, että valtio hankkisi vähitellen kaikki lahjoitus­maat, minkä jälkeen talon­pojat saisivat lunastaa ne itselleen [[perintötila|perintö­tiloiksi]] pitkä­aikaisen valtion­lainan avulla.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki | Nimeke = Historian suursanakirja | Sivu = 278–279 | Luku = Lahjoitusmaa | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1998 | Tunniste = ISBN 951-0-22044-2}}</ref><ref name=Rastas>{{Verkkoviite | Tekijä = Pirkko Rastas | Nimeke = Lahjoitusmaitten ongelman ratkaisu |Osoite =http://www.kolumbus.fi/rastas/isku/lahj_m_r.html}}</ref>
Vuonna 1867 säädyt myönsivät tarkoitukseen 12 miljoonan [[Suomen markka|markan]] määrärahan, jonka katsottiin riittävän kaikkien lahjoitus­maiden lunastamiseen.<ref name=Rastas /> Vuoteen 1890 mennessä valtio oli lunastanut kaikki lahjoitus­maat,<ref name=pieni /> mutta tämän jälkeenkin kesti vielä kauan, ennen kuin kaikki niillä asuneet talon­pojat olivat saaneet ostetuiksi ne itselleen. Viimeiset, [[Suojärvi|Suo­järvellä]] ja [[Korpiselkä|Korpi­selällä]] sijainneet tilat myytiin niiden viljelijöille perinnöllisellä omistus­oikeudella vasta vuonna 1922.<ref name=pieni />
 
== Entiset lahjoitusmaat nykyisin ==
 
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikana tehdyillä rauhan­sopimuksilla suurin osa entisistä lahjoitus­maista joutui [[Neuvostoliitto|Neuvosto­liitolle]] [[Luovutettu Karjala|luovutetulle alueelle]]. Nykyisen Suomen alueella ainoa <!-- ainakin tämän lähteen mukaan; Paaskosken artikkelin mukaan niitä kyllä oli 1790-luvulta lähtien enemmänkin myös Suomen nykyisellä alueella, silloisissa Haminan ja Lappeenrannan piirikunnissa--> lahjoitusmaakartano on [[Koitsanlahden Hovi|Koitsanlahti]].
Se sijaitsee noin 10&nbsp;km [[Parikkala]]n keskustasta [[Simpelejärvi|Simpelejärven]] itärannalla korkean [[harju]]n laella.<ref>{{verkkoviite | Osoite = http://www.nba.fi/fi/kulttuuriymparisto/arkeologinen_perinto/muinaisjaannosten_hoito/kohteita/hoidetut_kymenlaakso | Nimeke = Hoidettuja muinaisjäännöskohteita Kymenlaaksossa, Etelä-Karjalassa ja Etelä-Savossa | Julkaisija = Museovirasto | Viitattu = 21.2.2014}}</ref>
 
== Lähteet ==