Ero sivun ”Vanhan Suomen lahjoitusmaat” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
KLS (keskustelu | muokkaukset) p KLS siirsi sivun Lahjoitusmaa uudelle nimelle Vanhan Suomen lahjoitusmaat: vain niitä tämä artikkeli käsittelee, vaikka lahjoitusmaa on laajempi ja yleisempi käsite |
KLS (keskustelu | muokkaukset) laajennettu muutaman lähteen avulla |
||
Rivi 1:
'''
== Lahjoitusmaiden synty ==
▲'''Lahjoitusmaat''' olivat yksittäisiä tiloja tai kokonaisia kyliä, joita Venäjän tsaarit luovuttivat ansioituneille alaisilleen [[Suuri Pohjan sota|Suuressa Pohjan sodassa]] ja [[Hattujen sota|Hattujen sodassa]] vallatulta [[Vanha Suomi|Vanhan Suomen]] alueelta. Lahjoitusmaan saajat eli donetaarit paitsi keräsivät alueelta talonpoikien ja torppareiden verotulot, päättivät pitkälti myös tämän alueen hallinnosta ja oikeudenpidosta.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = Jyrki Paaskoski | Nimeke = Vanhan Suomen donataarit ja tilanhoitajat - katsaus aatelisten lahjoitusmaatalouteen vuosina 1710-1811 - Genos 64 (1993), s. 138-152 | Osoite = http://www.genealogia.fi/genos/64/64_138.htm}}</ref>
Lahjoitusmaat perustettiin pääasiassa [[Suuri Pohjan sota|Suuren Pohjan sodan]] aikana vuosina 1713–1721, jolloin [[Pietari Suuri]] luovutti Suomessa alueita suosikeilleen.<ref name=pieni>{{kirjaviite | Nimeke = Pieni tietosanakirja, 2. osa (Isopurje–Maskotti) | Sivu = 920–921 | Luku = Lahjoitusmaat | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1924 | www = http://runeberg.org/pieni/2/0514.html}}</ref> Vuonna 1720 kuitenkin kaikki [[Viipuri]]n–[[Käkisalmi|Käkisalmen]] tien länsipuolella sijainneita alueita koskeneet lahjoitukset peruutettiin, mutta sodan päättyessä [[Uudenkaupungin rauha]]ssa [[Venäjä]]än liitetyllä alueella oli vielä kaikkiaan 736 lahjoitusmaa-aluetta.<ref name=pieni /> Myöhemmin niitä perustettiin vielä lisää, mutta myös peruutettiin.<ref name=pieni />
Uusia lahjoitusmaita ei perustettu enää 1700-luvun puolenvälin jälkeen, mutta 1790-luvulla, nyt myös [[Hamina]]n ja siltä alueelta, joka oli liitetty Venäjään vasta [[Turun rauha]]ssa vuonna 1743, [[hattujen sota|hattujen sodan]] jälkeen,<ref name=Paaskoski /> toisin sanoen [[Hamina]]n ja [[Lappeenranta|Lappeenrannan]] piirikuntien alueelta.
Alun perin lahjoitusmaan saajilla oli vain oikeus saada haltuunsa niiden asukkaiden maksamat [[kruununvero]]t, mutta myöhemmin he saivat alueillaan muitakin oikeuksia siinä määrin, että heistä tuli lopulta alueiden tosiasiallisia omistajia.<ref name=pieni /> He saattoivat korottaa veroja, vaatia niiden sijasta [[taksvärkki|päivätöitä]] tai myös kieltää talonpoikia muuttamasta tiloiltaan<ref name=lukio>{{kirjaviite | Tekijä = Salme Vehvilä, Matti J. Castren | Nimeke = Suomen historia lukioluokkia varten | Sivu = 138 | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1975 | Tunniste = ISBN 951-0-00593-2}}</ref> ja täten monien talonpoikien asema läheni [[maaorjuus|maaorjuutta]].<ref name=pieni /><ref name=lukio />
Pinta-alaltaan suurin lahjoitusmaa 1700-luvun lopussa oli [[Aleksej Orlov-Tšesmenskij]]n hallitsema [[Salmi (kunta)|Salmin]] donaatio.<ref name=Paaskoski /> Lahjoitusmaita omistivat myös muun muassa [[Musin-Puškin]]in, [[Kuscheleff-Besborodko]]n ja [[Freedricksz]]in suvut.
== Lahjoitusmaat autonomian aikana ==
Vuonna 1812 Vanha Suomi liitettiin [[Suomen suuriruhtinaskunta]]an, ja siitä muodostettiin [[Viipurin lääni]]. Tähän aikaan lahjoitusmaita pidettiin jo yhteiskunnallisena ongelmana. Kartanonherrat saattoivat riistää talonpoikia julmastikin. Kysymys lahjoitusmaiden aseman järjestämisestä jätettiin Suomen hallituksen ratkaistavaksi, ja vuonna 1817 annettiin asetus, jonka mukaan lahjoitusmaat oli tietyissä tapauksissa katsottava [[rälssitila|rälssitiloiksi]], joihin niiden isännillä oli täysi oikeus ja viljelijät olivat vuokralaisia. Tällaisia rälssitiloja oli 145, kun taas muut, kaikkiaan 2400 tilaa katsottiin lahjoitustiloiksi, joihin [[talonpoika|talonpojilla]] oli omistusoikeus, mutta heidän maksamansa verot menivät lahjoituksen saajille.<ref name=pieni /> Lahjoitusmaiden haltijat eivät kuitenkaan hyväksyneet tätä ratkaisua, minkä vuoksi asiaa ratkaisemaan asetetun komitean esityksestä vuonna 1826 annettiin uusi asetus, jonka mukaan kaikki lahjoitusmaat oli katsottava rälsseiksi.<ref name=pieni /> Asetus tuli voimaan vuonna 1837, ja se johti siihen, että kymmenettuhannet ihmiset häädettiin tiloiltaan, mikäli he eivät suostuneet isäntien ehtoihin.<ref name=pieni /> Tätä asetusta voitiin syystä pitää talonpoikien laillisten ja [[perustuslaki|perustuslaillisten]] oikeuksien törkeänä loukkauksena.<ref name=pieni /> Seurauksena oli myös suuri joukko oikeusriitoja, joita käsiteltiin vuonna 1839 perustetussa [[Viipurin hovioikeus|Viipurin hovioikeudessa]].<ref name=lukio />
=== Lahjoitusmaiden lunastus ===
Jo vuodesta 1860 lähtien Suomen valtio lunasti muutamia lahjoitusmaita.<ref name=pieni /> Vuonna 1864 [[säätyvaltiopäivät]] päättivät, että valtio hankkisi vähitellen kaikki lahjoitusmaat, minkä jälkeen talonpojat saisivat lunastaa ne itselleen [[perintötila|perintötiloiksi]] pitkäaikaisen valtionlainan avulla.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki | Nimeke = Historian suursanakirja | Sivu = 278–279 | Luku = Lahjoitusmaa | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1998 | Tunniste = ISBN 951-0-22044-2}}</ref><ref name=Rastas>{{Verkkoviite | Tekijä = Pirkko Rastas | Nimeke = Lahjoitusmaitten ongelman ratkaisu |Osoite =http://www.kolumbus.fi/rastas/isku/lahj_m_r.html}}</ref>
Vuonna 1867 säädyt myönsivät tarkoitukseen 12 miljoonan [[Suomen markka|markan]] määrärahan, jonka katsottiin riittävän kaikkien lahjoitusmaiden lunastamiseen.<ref name=Rastas /> Vuoteen 1890 mennessä valtio oli lunastanut kaikki lahjoitusmaat,<ref name=pieni /> mutta tämän jälkeenkin kesti vielä kauan, ennen kuin kaikki niillä asuneet talonpojat olivat saaneet ostetuiksi ne itselleen. Viimeiset, [[Suojärvi|Suojärvellä]] ja [[Korpiselkä|Korpiselällä]] sijainneet tilat myytiin niiden viljelijöille perinnöllisellä omistusoikeudella vasta vuonna 1922.<ref name=pieni />
== Entiset lahjoitusmaat nykyisin ==
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikana tehdyillä rauhansopimuksilla suurin osa entisistä lahjoitusmaista joutui [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitolle]] [[Luovutettu Karjala|luovutetulle alueelle]]. Nykyisen Suomen alueella ainoa <!-- ainakin tämän lähteen mukaan; Paaskosken artikkelin mukaan niitä kyllä oli 1790-luvulta lähtien enemmänkin myös Suomen nykyisellä alueella, silloisissa Haminan ja Lappeenrannan piirikunnissa--> lahjoitusmaakartano on [[Koitsanlahden Hovi|Koitsanlahti]].
Se sijaitsee noin 10 km [[Parikkala]]n keskustasta [[Simpelejärvi|Simpelejärven]] itärannalla korkean [[harju]]n laella.<ref>{{verkkoviite | Osoite = http://www.nba.fi/fi/kulttuuriymparisto/arkeologinen_perinto/muinaisjaannosten_hoito/kohteita/hoidetut_kymenlaakso | Nimeke = Hoidettuja muinaisjäännöskohteita Kymenlaaksossa, Etelä-Karjalassa ja Etelä-Savossa | Julkaisija = Museovirasto | Viitattu = 21.2.2014}}</ref>
== Lähteet ==
|