Ero sivun ”Patrick Henry” versioiden välillä

Patrick Henryn isä John Henry oli [[Skotlanti|Skotlannista]] Virginiaan muuttanut oppinut mies, joka palveli useissa siirtokunnan luottamustehtävissä sekä Hanoverin piirikunnan tuomarina. Patrick Henry yritti aluksi huonolla menestyksellä elättää itsensä kaupanpitäjänä ja maanviljelijänä, mutta kouluttautui sen jälkeen lakimieheksi. Hän valmistui vuonna 1760 ja oli pian menestykseksmenestyksekäs asianajaja. Henry saavutti mainetta ensi kerran vuonna 1763 Parsonin juttuna tunnetun tapauksen yhteydessä. Virginian osavaltiossa oli säädetty laki, jonka mukaan anglikaanisen kirkon pappien palkat sai tarpeen vaatiessa maksaa [[Tupakka|tupakan]] sijasta rahassa, mutta Englannin kuningas oli julistanut lain pätemättömäksi. Henry osoitti oikeudenkäynnissä puhujanlahjansa vedotessaan [[Luonnonoikeus|luonnonoikeuksiin]] kuninkaan päätöstä vastaan.<ref name="brit" />

Henry valittiin vuonna 1765 Virginian edustajainhuoneeseen (''House of Burgesses''), jossa hän herätti pian huomiota puheellaan [[leimaverolaki]]a vastaan. Arvostellessaan kohtuuttomana pidettyä lakia hän tarinan mukaan sanoi: ”''Caesarilla oli Brutuksensa, Kaarle I:llä oli Cromwellinsa ja Yrjö III... voi hyötyä näistä esimerkeistä''”, minkä seurauksena häntä syytettiin maanpetoksellisuudesta. Seuraavan vuosikymmenen aikana Henry pysyi keskeisenä hahmona brittihallintoa vastustaneessa liikkeessä.<ref name="brit" /> Hän toimi keskeisenä henkilönä vuonanvuonna 1773 perustetussa Virginian [[kirjeenvaihtokomitea]]ssa ja osallistui Virginian edustajana [[Ensimmäinen mannermaakongressi|ensimmäiseen]] ja [[Toinen mannermaakongressi|toiseen mannermaakongressiin]].<ref name="NFB" /> Kuuluisimman puheensa hän piti toisessa Virginian konventissa [[Richmond]]issa 23. maaliskuuta 1775 vaatiessaan Virginian miliisijoukkojen aseistamista odotettavissa olevaa vapaustaistelua varten. Tässä puheessa hän lausui kuuluisat sanat ”''Antakaa minulle vapaus tai antakaa minulle kuolema!''” ({{k-en|Give me liberty or give me death!}}). Henryn toivoma päätös hyväksyttiin ja hänet nimitettiin Virginian joukkojen komentajaksi, mutta koska turvallisuuskomitea rajoitti hänen toimintavapauksiaan, hän erosi protestiksi helmikuussa 1776.<ref name="brit" />

Vuonna 1776 virginialaiset karkottivat kansannousulla siirtokunnan kuninkaallisen kuvernöörin [[John Murray Dunmore|lordi Dunmoren]].<ref name="NFB" /> Henry toimi tämän jälkeen Virginian konventin asettamassa komiteassa, joka luonnosteli siirtokunnalle sen ensimmäisen perustuslain. Hänet valittiin myös Virginian ensimmäiseksi kuvernööriksi kolme kertaa peräkkäin yhden vuoden mittaiselle kaudelle, mikä oli perustuslain sallima enimmäismäärä. [[Yhdysvaltain vapaussota|Vapaussodassa]] Henry antoi kuvernöörinä tukensa [[George Washington]]ille ja lähetti kenraali [[George Rogers Clark]]in valloittamaan [[Illinois]]in aluetta. Kuvernöörikautensa jälkeen Henry vetäytyi maatilalleen, mutta hänet kutsuttiin pian takaisin osavaltion johtoon. Hän toimi 1780–1784 ja 1787–1790 Virginian parlamentin johtavana edustajana ja 1784–1786 uudelleen kuvernöörinä. Hän kieltäytyi osallistumasta vuoden 1787 [[Perustuslaillinen konventti (Yhdysvallat)|perustuslailliseen konventtiin]] ja oli sen jälkeen johtava [[Yhdysvaltain perustuslaki|Yhdysvaltain perustuslain]] ratifioimisen vastustaja Virginiassa, sillä hänen mielestään perustuslaki ei taannut osavaltioille tai yksilöille riittäviä oikeuksia. Paljolti hänen vaikutuksestaan perustuslakiin lisättiin luettelo kansalaisoikeuksista eli [[Bill of Rights (Yhdysvallat)|Bill of Rights]], minkä jälkeen hänen suhteensa liittovaltioon muuttui hyväksyvämmäksi.<ref name="brit" />