Avaa päävalikko

Muutokset

29 merkkiä poistettu ,  5 vuotta sitten
p
Typo fixing, typos fixed: alunp → alun p (2) using AWB
[[Kuva:Cd2.png|thumb|right|CD [[Jewel Case]] -kotelossa.]]
 
'''CD''' ({{lyhenne|compact disc}}<ref>[http://www. name="kotus.fi"/index.phtml?s=2149 Lyhenneluettelo, Kotus]</ref>) on optinen [[digitaalinen|digitaalisen]] tiedon [[media|tallennusmedia]].
 
Levy tuli maailmanlaajuisesti markkinoille vuonna 1983.<ref>Facta 2001 s. 766</ref> CD:lle voidaan kirjoittaa [[tietokone]]ella käytettävää binääridataa tai [[ääni|ääntä]], kuten [[musiikki]]a. Kaupallisesti tuotettavissa CD:ssä tieto on valmiiksi kirjoitettuna, eikä niitä voi uudelleenkäyttää tallennukseen. 1990-luvulla yleistyivät kirjoittavat CD-R-asemat tietokoneiden lisälaitteina ja vähän myöhemmin audiolaitteisiin lukeutuvat CD-tallentimet, jotka toimivat samalla periaatteella. Tämä mahdollisti paitsi CD-levyjen käytön oman datan tallennukseen, myös kaupallisten julkaisujen kopiointiin. Myös stereoille valmistettiin omia tallentavia levysoittimia, jotka mahdollistivat omien Audio CD-levyjen teon esimerkiksi [[C-kasetti|C-kasetilta]]; tämä vaati tyhjän CD-levyn, jossa on merkintä ”Digital Audio”.
 
== Historia ==
Levyä kehitettiin 1970-luvun lopulla. CD:n teknisen toiminnan määrittelevästä Red Book -standardista päästiin yhteisymmärrykseen vuonna 1980, ja markkinoille CD:t tulivat syksyllä 1982 [[Eurooppa|Euroopassa]] ja [[Japani]]ssa. Ensimmäinen kuluttajamarkkinoiden CD-soitin, Sony CDP-101, tuli markkinoille Japanissa 1. lokakuuta 1982 yhdessä ensimmäisen CD-formaatissa olevan albumin, [[Billy Joel]]in ''52nd Street''in kanssa. <ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.whathifi.com/blog/the-cd-is-30-years-old-today | Nimeke = The CD is 30 years old today| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = whathifi.com| Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = 1.10.2012| Viitattu = 2.10.2012 | Kieli = }}</ref> [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]] levyt tulivat markkinoille keväällä 1983. Merkittävin tavoite CD:tä kehitettäessä oli äänenlaadun säilyminen, sillä [[vinyylilevy]]t kuluvat ja [[C-kasetti|ääninauhat]] venyvät. CD kehitettiin alun perin pelkästään äänentoistoon eikä tiedon yleiseen tallennukseen, mihin sitä myöhemmin on myös käytetty. Ensimmäiset yleistä dataa lukevat CD-ROM-asemat tulivat 1985, ensimmäiset kirjoittavat CD-R-asemat 1990.
 
CD:n koon ja kapasiteetin valitsemiseen liittyy useita tarinoita. Yhden variaation mukaan [[Philips]]in insinöörien tavoitteena oli alun perin 60 minuutin levy. Projektia johtanut [[Sony]]n Norio Ohga kuitenkin esitti, että levylle pitäisi mahtua [[Beethovenin 9. sinfonia]].<ref>[http://www.mikropc.net/kaikki_uutiset/tiedatko+miksi+cdlevyn+kestoksi+valittiin+74+minuuttia/a680225?s=by_tivi MikroPC, Henri Laakso, 5.9.2011, Tiedätkö, miksi cd-levyn kestoksi valittiin 74 minuuttia?]</ref> [[Herbert von Karajan]]in johtamana kyseinen teos oli 66 minuuttia. Asia tarkistettiin vielä Philipsin [[Polygram]]-tytäryhtiöstä. Sieltä löytyikin tieto, jonka mukaan on olemassa vuodelta 1951 peräisin oleva tallenne, jossa saman teoksen kesto [[Wilhelm Furtwängler]]in johtamana oli 74 minuuttia. Projektiryhmä päätti, että 74 minuuttia on täten sopiva kesto levylle, ja insinöörit laskivat, että levyn halkaisija tulee kasvattaa 12 senttimetriin. Toisen variaation mukaan CD-projektissa mukana ollut [[Akio Morita]] olisi puolestaan vaatinut Beethovenin 9. mahtumista CD:lle, koska kyseessä oli hänen vaimonsa lempiteos. Kolmannen mukaan kapellimestari [[Herbert von Karajan]] olisi vaatinut sitä. Tarinoihin ei kuitenkaan ole välttämättä uskomista<ref>{{cite web|url=http://www.exp-math.uni-essen.de/~immink/pdf/cdstory.pdf|title=The CD Story|author=Kees A. Schouhamer Immink|work=Journal of the AES, vol. 46, pp. 458-465, 1998|date=1998|accessdate=2007-07-26}}</ref>
CD:tä tehdään eri kokoisina, mutta yleisin koko on [[halkaisija]]ltaan 120 millimetriä, joka antaa norminmukaisesti 74 minuutin tallennustilan äänelle ja 650 [[tavu (tietotekniikka)|megatavun]] tilan datalle. Käytännössä CD:n reaalinen tallennuskapasiteetti on kasvanut 700 megatavuun tallennustekniikan kehittyessä. Tämä merkitsee 80 minuutin tallenustilaa äänelle. Nykyään on saatavilla myös 800 Mt:n (90 min), ja jopa 900 Mt:n (100 min) levyjä, mutta nämä vaativat standarditoleranssien hyväksikäyttöä. Sen takia ne eivät välttämättä toimi kunnolla varsinkaan vanhemmissa CD- soittimissa tai asemissa, joten "normaalien" 700 megatavun levyjen käyttö on kaikkein varminta. 1980-luvulla julkaistiin joitakin alun perin tupla-LP:nä ilmestyneitä levyjä noin 70 minuutin pituisina yhden CD:n versioina, joista oli pudotettu osa materiaalista pois.
 
Tavanomaisen 120 millimetrin kokoisen levyn rinnalle kehitettiin halkaisijaltaan 80 millimetrin kokoinen "Mini-CD", jolle mahtuu enimmillään dataa 210 megatavua, ja ääntä 24 minuuttia. Tätä oli alunperinalun perin tarkoitus käyttää 7" vinyylilevyn tavoin singlejulkaisuissa, mutta tämän sijaan ne julkaistiinkin usein "Maxi-Singleinä", tutummassa 12 &nbsp;cm koossa. Nykyään 8 &nbsp;cm levyä on myös käytetty usein tietotekniikan puolella; laitteiden valmistajat ovat toimittaneet komponenttien (lisäkortit yms..) mukana ajureita sekä muita asennustiedostoja tallennettuna 8 &nbsp;cm:n levylle.
 
Muita harvinaisempia levytyyppejä ovat eri muotoiset (ja kokoiset) levyt, joiden toimivuus eri soittimissa ei ole taattu. Esim. autosoittimilla ja muilla "kelkattomilla" soittimilla levynlatauksessa voi olla ongelmia. Näiden levyjen kapasiteetti vaihtelee koon ja muodon mukaan. Yleisin malli lienee käyntikortin muotoinen levy, jota saa myös poltettavana asiaan erikoistuneista kaupoista.
 
== Äänenlaatu ==
Kun [[Sony]] ja [[Philips]] aikoinaan kehittivät CD:n, digitaaliseksi signaalin [[resoluutio (mittaustekniikka)|resoluutio]]ksi sovittiin 16 [[bitti]]ä ja [[näytteenottotaajuus|näytteenottotaajuudeksi]] 44,1 [[hertsi|kHz]]. Tästä syystä CD:n [[signaali]][[dynamiikka]] on korkeintaan 96 dB ja [[taajuusvaste]] ulottuu 22,1&nbsp;kHz saakka. Sovittu standardi pohjautui 1980-luvun alun tekniikkaan, sen ajan rajoituksiin ja silloiseen tietoon musiikin virheettömään toistoon tarvittavasta [[äänenlaatu|äänenlaadusta]]. Suuri yleisö ei ole kuitenkaan valittanut CD:n äänenlaadusta.
 
Joissakin levyissä käytetään merkintää, joka ilmaisee millä tavalla levyt on tuotettu.
 
* '''AAD''' (”analog, analog, digital”), eli materiaali nauhoitettu alunperinalun perin analogisella laitteistolla, sekä masteroitu analogisesti, mutta siirto on tehty digitaalisesti.
* '''ADD''' (”analog, digital, digital”), sama kuin edellä, mutta masterointi on toteutettu digitaalisesti.
* '''DDD''' (”digital, digital, digital”), kaikki vaiheet on tehty täysin digitaalisesti.
=== Audio-CD ===
* Äänidatan yleisin levitysformaatti
* Sisältää noin 74 minuuttia kaksikanavaista [[PCM]]-koodattua ääntä. Se on tallennettu 16 bitin resoluutiolla, sekä 44&nbsp;100 &nbsp;Hz näytteenottotaajuudella. Bittinopeus on 1411,2 kbit/s. Sisältää Reed–Solomon Code virheenkorjausjärjestelmän.
 
=== CD-R ===
* '''Super audio CD''', uusi formaatti ja standardi äänen levitykseen.
* Mahdollistaa teknisesti korkeamman äänenlaadun ja monikanavaisen äänen, yleensä sokkotesteissä eroa Audio-CD:n äänenlaatuun ei olla huomattu.
* Ääni on koodattu käyttäen 1 bittistä DSD-menetelmää, joka käyttää 2,8224 &nbsp;MHz näytteenottotaajuutta, ja jonka bittinopeus on 2,8 Mb/s.
* Kaksikanavaisen äänen soittoaika 74 min.
* Optisella tasolla muistuttaa DVD:tä
3 368

muokkausta