Ero sivun ”Max Aitken Beaverbrook” versioiden välillä

Aitken toimi alun perin melkarinameklarina synnyinmaassaan Kanadassa. Hän loi itselleen omaisuuden sulauttamalla yhteen Kanadan koko sementtiteollisuuden.<ref name="brit" /> Sen jälkeen hän muutti Englantiin, jossa hänet valittiin 1910 [[House of Commons|parlamentin alahuoneeseen]] [[Ashton-under-Lyne]]stä [[Konservatiivipuolue (Yhdistynyt kuningaskunta)|konservatiivipuolueen]] edustajana.<ref name="brit" /><ref name="war">[http://www.firstworldwar.com/bio/beaverbrook.htm Lord BeacerbrookBeaverbrook] {{en}} Firstworldwar.com. Viitattu 7.2.2014.</ref> Aitken ei unohtanut myöskään synnyinmaataan, sillä [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] aikana hän järjesti paljon myönteistä julkisuutta [[Länsirintama (ensimmäinen maailmansota)|länsirintamalla]] sotineille kanadalaisillenkanadalaisille joukoille. Hänet nimitettiin toukokuussa 1915 kanadalaisten yksiköiden viralliseksi arkistonhoitajaksi ja seuraavana vuonna hän julkaisi menestykseksi muodostuneen kolmiosaisen teoksen ''Canada in Flanders'', joka käsitteli kanadalaisten osallistumista sotaan.<ref name="war" />

Englannissa Aitken loi nopeasti suhteita maan johtaviin poliitikkoihin. Hän toimi [[Andrew Bonar Law|Andrew Bonar Law’n]] yksityissihteerinä ja auttoi tätä nousemaan 1911 konservatiivipuolueen johtoon. Aitken tuki myös liberaalin pääministerin [[Herbert Henry Asquith]]in syrjäyttämistä vuonna 1916 ja [[David Lloyd George]]n nostamista tämän tilalle. Hän ei aluksi saanut toivomaansa ministerinpaikkaa Lloyd Georgen hallituksessa, mutta hänelle myönnettiin [[Baronetti|baronetin]] aatelisarvo ja seuraavana vuonna [[pääri]]narvo nimellä ''paroni Beaverbrook of Beaverbrook and of Cherkley''.<ref name="brit" /> Samalla hän siirtyi alahuoneesta [[House of Lords|ylähuoneeseen]].<ref name="SHK" /> Helmikuussa 1918 Beaverbrook lopulta nimitettiin hallitukseen tiedotusministeriksi sekä Lancasterin herttuakunnan kansleriksi.<ref name="brit" /><ref name="war" /> Hänen vastuullaan oli kotimaahan, liittolaismaihin ja puolueettomiin maihin suunnattu sotapropaganda. Hänen kollegansa [[Alfred Harmsworth Northcliffe|lordi Northcliffe]] vastasi vihollismaihin suunnatusta propagandasta. Beaverbrook hyödynsi propagandassa tehokkaasti julisteita ja elokuvien uutiskatsauksia sekä valjasti tunnetut taiteilijtataiteilijat ja kirjailijat auttamaan työssään. Hän joutui ulkoministeriön kanssa erimielisyyksiin toimivaltansa rajoista, ja erosi ministerin paikalta lokakuussa 1918.<ref name="war" />

Samaan aikaan poliittisen uransa kanssa Beaverbrook loi myös imperiumaanvaltaansa lehtialalla. Joulukuussa 1916 hän oli ostanut enemmistön ''Daily Express'' -lehdestä ja saanut sen siten haltuunsa. Sittemmin hän osti myös ''Evening Standardin'' ja [[Glasgow]]issa ilmestyneen ''Evening Citizenin'' sekä perusti ''Sunday Expressin''. Lisäksi arvostettu ''[[Pall Mall Gazette]]'' sulautettiin ''Evening Standardiin''. Lehdissään Beaverbrook puolusti yksityistä yritystoimintaa ja Britannian suurvaltaetuja.<ref name="brit" />

Beaverbrook vaikutti sota-ajan hallituskoalition hajoamiseen vuonna 1922 ja yritti syrjäyttää [[Stanley Baldwin]]in konservatiivien johdosta 1930-luvun alussa.<ref name="brit" /> 1930-luvulla hän myös johti United Empire Party -nimistä puoluetta, joka kannatti [[Brittiläinen imperiumi|Brittiläisen imperiumin]] säilyttämistä yhtenäisenä. [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikana Beaverbrook toimi [[Winston Churchill]]in hallituksessa 1940–1941 lentokoneiden tuotannosta vastanneena ministerinä, 1941–1942 varusteluministerinä ja 1942 sotatuotantoministerinä. Vuosina 1943–1945 hän oli pienemmän valtiosinetin vartija ([[Lord Privy Seal]]).<ref name="brit" /><ref name="war" /> Beaverbrook oli Churchillin ja [[John Simon (lordikansleri)|John Simonin]] ohella ainoa brittiläinen poliitikko, joka kuului maan hallitukseen sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan aikana.<ref name="brit" />