Wikipedia

Ero sivun ”Paavo Heininen” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
(Näytä kaikki arviointia odottavat muutokset)
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p Botti poisti 4 Wikidatan sivulle d:q774336 siirrettyä kielilinkkiä
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 4:
Heininen opiskeli [[musiikkitiede]]ttä [[Helsingin yliopisto]]ssa sekä pianonsoittoa ja sävellystä [[Sibelius-Akatemia]]ssa. Sävellystä hänelle opettivat [[Aarre Merikanto]], [[Einojuhani Rautavaara]], [[Einar Englund]] ja [[Joonas Kokkonen]]. Suoritettuaan sävellysdiplomin vuonna 1960 hän jatkoi opintojaan [[Köln]]issä ja [[New York]]in arvostetussa [[Juilliard School of Music]]issa.
 
Heininen on ollut suomalaisen musiikin keskeisimpiä modernisteja. Hänen tuotantonsa jaetaan usein, hieman pelkistäen, kahteen tyylikauteen: [[dodekafonia|dodekafoniseen]] (n. [[1957]]–[[1975]]) ja jälkisarjalliseen ([[1976]]–). Heiniseen on alusta lähtien lyöty tietynlaista Suomen musiikin "kauhukakaran" leimaa. Monet hänen teoksensa ovat modernistisuutensa ja esitysteknisen haastavuutensa vuoksi saaneet odottaa kauankin ensiesityksiään. Tässä mielessä Heinisen kohtalotoverina voidaan pitää hänen opettajaansa Aarre Merikantoa.
 
Paavo Heininen on toiminut sävellyksen opettajana Sibelius-Akatemiassa, ja hän on siten ollut mukana kasvattamassa merkittävää säveltäjäsukupolvea. Hänen oppilaisiinsa lukeutuvat muun muassa [[Magnus Lindberg]], [[Kaija Saariaho]] ja [[Jouni Kaipainen]].
 
Heininen tunnetaan myös erinomaisena pianistina, ja hän on soittanut useiden pianoteostensa kantaesitykset. Pianosonaatin ''Poesia squillante ed incandescente'' ("Hehkuva ja helisevä runoelma") nimi tiivistää jotain Heinisen kirjoittamasta pianotyylistä.
Rivi 12:
Heinistä voidaan pitää ensi sijassa orkesterisäveltäjänä. Hänen tuotantonsa keskeisiä teoksia ovat viisi sinfoniaa, neljä pianokonserttoa, konsertto alttosaksofonille ja orkesterille, viulukonsertto, sellokonsertto, ''Adagio'' ("konsertto orkesterille variaatioiden muodossa"), ''Poesia squillante ed incandescente'', jousikvintetto, ''...tyttöjen kävely ruusulehdossa...'' jousiorkesterille sekä oopperat ''Silkkirumpu'' ja ''Veitsi''.
 
Heininen on säveltänyt lukuisia kamarimusiikki- ja sooloteoksia erilaisille kokoonpanoille, viime vuosikymmenen aikana mm. pianolle ja uruille. Hänen huilukonserttonsa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2010/09/paavo_heinisen_huilukonsertto_kantaesitetaan_lappeenrannassa_2019121.html| Nimeke =Paavo Heinisen huilukonsertto kantaesitetään Lappeenrannassa| Julkaisija =Yle.fi | Viitattu = 29.9.2010}}</ref>
''Autrefois'' kantaesitettiin syksyllä [[2010]] [[Lappeenrannan kaupunginorkesteri]]n konsertissa. RSO kantaesitti Heinisen Eläinten Te Deum -oratorion kaksi osaa konsertissaan tammikuussa 2013 (Kaukametsä ja Musta kehtolaulu).
 
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Paavo_Heininen”