Ero sivun ”Helsingin suurpommitukset” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Wgn (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 35:
 
==Helsingin ilmapuolustus==
Hyökkäysten aikana Helsingin ilmapuolustus oli hyvässä kunnossa. Koko ilmatorjunta-aselajin organisaatio ja vastuualueet oli uudistettu kesällä 1942. Puolustusta oli kehitetty voimakkaasti everstiluutnantti Pekka Jokipaltion komennossa maaliskuusta 1943 lähtien: patterit oli ryhmitelty uudestaan ja viestiyhteyksien parantamiseen oli kiinnitetty erityistä huomiota. Ilmatorjunnan keskitetyksi johtokeskukseksi rakennettiin komentokeskus ''Torni'', josta oli suorat viestiyhteydet pattereille. Puolustusta vahvistettiin merkittävästi vielä puoli vuotta ennen ADD:n pommituslentoja.<ref name="it_takamaa">Takamaa/Ilmatorjuntaupseeri 1/1998</ref> Ilmatorjunnan apuna oli Saksasta ostettuja Freya- ja Würzburg-[[tutka|tutkia]] sekä Lambda-tulenjohtolaskimia.<ref name="Lappi Peitsara">{{Kirjaviite | Tekijä = Ahti Lappi, Perttu Peitsara | Nimeke = Salainen ase ilmapuolustuksessaailmapuolustuksessa| Vuosi = 2012| Luku = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = Porvoo | Julkaisija = Ilmatorjuntasäätiö| Tunniste = ISBN 978-951-95594-7-6| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 18.5.2013 | Kieli = suomeksi}}</ref> [[Radiotiedustelu]] oli erittäin kehittynyt ja pystyi antamaan aikaisen varoituksen jo pommikoneiden lähtiessä kotikentiltään.<ref name="ESS">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ess.fi/?article=422270 | Nimeke = Mies, joka rakensi Suomeen maailman tehokkaimman radiotiedustelun| Tekijä = Joel M. Vainonen| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Etelä-Suomen Sanomat Kotimaa| Ajankohta = 21.heinäkuuta.2013| Julkaisupaikka = | Julkaisija = ESS| Viitattu = 21.7.2013 | Kieli = suomeksi}}</ref> Kalusto oli osin hyvin uudenaikaista ja ilmatorjunnan tiheys oli poikkeuksellisen korkea, jopa parempi kuin [[Moskova]]n vastaava.<ref name="it_lappi"/>
 
===Ilmatorjuntaorganisaatio===
Helsingin ilmapuolustuksesta vastasi Ilmatorjuntarykmentti 1 komentajanaan evl Pekka Jokipaltio. Pääkaupunkialue oli jaettu pääilmansuuntien mukaan neljään sektoriin, joissa jokaisessa oli ilmatorjuntapatteristo.
 
Merkittävimmässä asemassa oli tärkeimmän hyökkäyssuunnan, kaakkoisektorinkaakkoissektorin Rask.It.Psto 1 , peitenimeltään ''Rata'' [[Santahamina]]ssa, komentajanaan majuri Pentti Paatero. Koillisen sektorin Rask.It.Psto 4 , ''Lato'' [[Viikki|Viikissä]] ja ''Kasa'' [[Roihuvuori|Roihuvuoressa]] komentajanaan majuri Reino Oksanen tulittivat idästä ja kaakosta lähestyviä viholliskoneita. I/It.R 1 [[Käpylä]]n ''Käpy''-patteriston komentaja kapteeni Aksel Marte oli hyökkäysten aikaan komennuksella Saksassa, sijaisina toimivat majuri C. Ehrnrooth ja luutnantti M.P. Reinikainen. Sektorilta löytyi myös ''Taivas''-patteri Taivaskalliolla. Lounaissektorilla toimi II/It.R 1 [[Lauttasaari|Lauttasaaren]] eteläkärjen ''Puisto''-patteristossa. Komentajana toimi majuri Kaarlo Seppälä, Vh.Psto/ItR 1 komentaja. Seppälän komennuksessa oli myös muun muassa ''Paja''-patteri Pajakukkulalla. Torjuntakeskus (It.tsto) ''Torni'' päällikkönään kapteeni [[Aake Pesonen]] oli sijoitettu Helsingin ilmavalvontakeskuksen viereen Korkeavuoren kalliosuojaan.<ref name="it_takamaa"/>
 
Osoitteessa Korkeavuorenkatu 26 S on erillinen käyntiovi nykyisin Nuorisoasiainkeskuksen hallinnassa olevaan kalliosuojaan; oven pielessä on kiviseinään upotettuna tulenjohtokeskuksen pronssinen muistolaatta.
Rivi 47:
Kaupungin ilmapuolustuksen perustan muodostivat 70 raskasta [[ilmatorjuntatykki|ilmatorjuntakanuunaa]] ja nelisenkymmentä kevyempää ilmatorjunta-asetta, jotka oli asetettu kaupungin ympärille. Tykeistä yhdeksän oli uudenaikaisia saksalaisia [[8,8 cm FlaK 18|88 ItK 37 RMB]]-tykkejä, loput olivat [[Škoda 75 mm malli 1937 -ilmatorjuntatykki|76,2 millimetrin Škoda]]- ja jo vanhentuneita samankokoisia Canet-tykkejä, talvisodassa saatuja Boforseja, sekä saksalaisilta ostettuja, neuvostoliittolaisia [[85 mm ilmatorjuntatykki M/1939 52-K|88 Itk 39/43 ss]]-sotasaalistykkejä.<ref name="sim15">Suomen ilmatorjuntamuseo 2007, sivu 15</ref>
 
Boforseissa ja saksalaisilta saaduissa tykeissä oli jo kellokoneistolla toimiva [[palopituuskoneisto]], Caneteissa ja SkodissaŝSkodissa oli vain ns. [[ruutikanavasytytin|ruutikanavasytyttimet]]. RMB:t, Boforsit ja Canetit kestivät rasituksen täyspainoisesti, Skodat ja sotasaalistykit tahtoivat lakkoilla varsinkin kolmantena pommitusyönä, jolloin rasitus oli kovin, mutta tulitus onnistuttiin pitämään yllä läpi hyökkäyksen. Tosin tulitus jouduttiin ajoittain puolittamaan eli neljän kranaatin sulkujen sijaan ammuttiin vain kahden kranaatin puolisulkuja, mutta yllättäen ne tehosivat aivan yhtä hyvin.<ref name="sim15"/>
 
===Tehokkaaksi kehitetty sulkutuli ===
Rivi 66:
===Tutkat ja yöhävittäjät===
[[Kuva:Irja-tutka.jpg|thumb|Ilmatorjunnan tulenjohtotutka Würzburg D, ''”Irja”'', Tuusulan ilmatorjuntamuseossa]]
Ilmapuolustuksen kannalta tärkeäksi muodostuivat Saksasta hankitut kaksi ilmavalvontatutkaa, ''m/39 Raijaa'' (Freya) ja neljä ilmatorjunnan tulenjohtotutkaa, ''Irjaa'' (Würzburg). Saksalaistutkat paikansivat hyökkäävät koneet ja tehokkailla moderneilla kanuunoilla ammuttu sulkutuli karkotti joukoittain viholliskoneita kääntymään pois kaupungin päältä. Radiotiedustelu havaitsi neuvostoliittolaisten pommikoneiden radioliikenteen jo niiden lähtökentillä ja seurasi radiosuuntimillansa nidenniiden lähestymistä, kunnes saattoivat luovuttaa maalit Raija (Freya) valvontatutkilla ja ne puolestaan antoivat maalit Irja (Würzburg) tulenjohtotutkille.<ref name="ESS"/>
 
Tutkiin liittyi tehokas laskinlaitteisto Lambda, joka muunsi mittausarvot tykeille ampuma-arvoiksi. Tutkalla ohjattiin myös valonheittimiä. Käytössä oli yhä myös jo vanhentuneita kuulosuunninasemia.<ref name="Suomen Sotilas"/>