|
'''Leo Johannes Kojo''' ([[28. kesäkuuta]] [[1917]], [[Parikkala]] - [[25. tammikuuta]] [[2006]], [[Lappeenranta]]) oli suomalainen [[Mannerheim-risti]]n ritari. Hänet nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 23.8 1942 numerolla 82. Hän oli sotilasarvoltaan [[vääpeli]] ja toimi joukkueenjohtajana 4. Rajajääkäripataljoonassa Kojo jäi sotien jälkeen Rajavartiolaitoksen palvelukseen ja eteni aina [[majuri]]ksi asti. Hän kuoli 25.tammikuuta 2006 [[Lappeenranta|Lappeenrannassa]]
{{Korjattava/muoto|Ei ollenkaan tietosanakirja-artikkelimuotoa. Mikä osa on suoraa lainausta jostain?}}
'''Leo Johannes Kojo''' ([[28. kesäkuuta]] [[1917]], [[Parikkala]] - [[25. tammikuuta]] [[2006]], [[Lappeenranta]]) oli suomalainen [[Mannerheim-risti]]n ritari.
== Ylipäällikön nimittämiskäsky ==
''Vääpeli Kojo on koko sodan ajan osoittanut erinomaista rohkeutta ja herpautumatonta taistelutahtoa toimien moneen otteeseen erilaisten tehtävien suoritukseen määrättyjen partioiden johtajana ja kunnostautuen erikoisesti syöksyryhmätehtävissä. Niinpä hän yhdessä ainoassa taistelussa tuhosi henkilökohtaisesti kasapanoksilla 25 vihollisen korsua taistelulähetin konepistoolilla pitäessä viholliset matalalla. Erään toisen kerran teki vihollinen yllättäen voimakkaan vastaiskun, jolloin vääpeli Kojo jäi yksin vihollisen keskelle. Ottaen viholliselta saaliiksi konepistoolin ja puoliautomaattikiväärin, jatkoi hän kaikesta huolimatta taistelua tulittaen vuoron perään kummallakin aseellaan. Tarkalla tulellaan kaatoi hän kolmattakymmentä vihollista, jolloin vastaisku tyrehtyi ja vääpeli Kojon avuksi ehti lisää miehiä. Vihollinen heitettiin takaisin ja meille tärkeä maastokohta pidettiin. Monessa muussa vaarallisessa tilanteessa on hän peräänantamattomalla sitkeydellään ja henkilökohtaisella rohkeudellaan kääntänyt uhkaavan vaaran kiistattomaksi voitoksi ja täten merkittävästi edesauttanut sotatoimien meille edulliseen lopputulokseen.''
== Lähteet ==
Kojo jäi sotien jälkeen Rajavartiolaitoksen palvelukseen. Hän suoritti kanta-aliupseerikursseja sekä Päällystön ja esiupseerin kursseja. Kojo eteneni toimiupseerina aina majuriksi asti. Leo Kojo kuoli 2006.
* http://www.mannerheim-ristinritarit.fi/ritarit?xmid=52
Kojo kehitteli sodan jälkeen retkeilyvälineitä, esimerkiksi talviteltan, jota voi kuljettaa kaminan sisällä (kaminaa voi vetää kuten ahkiota). Varsinkin monissa partiolippukunnissa teltta on edelleen käytössä. Telttaa on muun muassa Tuuspartiossa perinteisesti kutsuttu LeKo:ksi. Se on todettu hyvin toimivaksi 1–3 hengen majoittumisessa.
'''YHTEYSKIRJE -JULKAISUSSA:
Mannerheim-ristin ritari Leo Kojo'''
Mannerheim-ristin ritari, majuri Leo Kojo sai kutsun Taivaan kotiin Lappeenrannassa 25.1.2006. Leo Johannes Kojo syntyi Parikkalan Kirjavalan kylässä 28.6.1917. Opintie alkoi kiertokoulussa ja jatkui Kirjavalan kansakoulussa 1925. Parikkalan maamieskoulussa 1925. Parikkalan maamieskoulusta Kojo sai päästötodistuksen 1937. Maatalousalan jatko-opinnot jäivät, kun varusmiespalvelus kutsui Ratsuväki-prikaatiin 5.1.1939. Aliupseerikoulun oppilaana Leo Kojo joutui Talvisotaan. Rauhan tultua jatkui alikersantti Kojon palvelus Lappeenrannan varuskunnassa kotiutumiseen 19.7.1940 saakka.
Jatkosodassa Kojo palveli joukkueen varajohtajana ja johtajana samassa 53. Rajajääkärikomppaniassa ja lopuksi Rajajääkäripataljoona 4:n jääkärijoukkueen johtajana.
Kannakselta ja Valkeasaaresta siirryttiin Syvärin rintamalle Goran erämaataisteluihin, joita on sanottu eräiksi jatkosodan armottomimmista. Näissä Syvärin sillanpään omistuksesta käydyissä taisteluissa 20.12.41 - 10.1.42 Kojo osoitti sellaista taistelijan rohkeutta ja taitoa, että marsalkka Mannerheim ojensi vääpeli Kojolle 23.8.1942 Vapauden-ristin 2. luokan Mannerheim–ristin nro 82. Ote pitkästä nimitysesityksestä: ”22.12.41 Kojo joukkueen johtajan kaatuessa otti joukkueen johtoonsa sekä pimeän turvin iski syvän kiilan vihollisasemiin, jota päivällä ei voitu tarkan tulen takia suorittaa, muodostaen motin, jonka tuhosi parin vuorokauden kuluttua, ollen itse koko ajan joukkueensa ensimmäisenä…”.
Suoritettuaan Jalkaväen Aliupseerikoulun Kojo palveli sodan loppuajan palkattuna rajavartioaliupseerina. Vuoden 1944 juhannukseen Kojon yksikkö oli asemasodassa Syvärillä ja sieltä se siirtyi viivyttäen lähelle Tolvajärveä. Välirauhan tultua Kojo siirtyi Lapin sodan kautta Parikkalaan rauhan ajan rajavartiointitehtäviin. Vänrikki Leo Kojon osalta sota oli ohi. Varjelus oli ollut täydellinen: ei naarmuakaan.
Rauhan tultua Leo Kojo jäi rajavartiolaitoksen palvelukseen toimien aluksi rajajoukkueen johtajana Parikkalassa. Länsirajalla Lapin Sieppijärvellä Leo Kojo avioitui Kiteeltä kotoisin olevan Eeva Ahokkaan kanssa vuonna 1946. He saivat kolme lasta. Maasotakoulun Kojo kävi vuosina 1947-49. Tutkinnon jälkeen hän palveli Kaakkois- Suomen Rajavartiostossa Uukuniemellä, Parikkalassa, Immolassa ja Miehikkälässä. Miehikkälän rajakomppanian (nyk. Virolahden rajavartioalue) päällikkönä kapteeni Kojo toimi 1960 - 64. Esiupseerikurssin käytyään majuri Kojo siirtyi Reserviin Lappeenrannan sotilaspiirin esikunnasta 1971.
Vuosikymmeniä kuuluivat Leon kevättalveen hiihtomarssit Lapissa. Hänellä oli myös keksijän kykyjä ja muun muassa itse kehitettyjä retkeilyvälineitä testattiin Lapin retkillä. Viimeisten terveiden vuosien mieluisia puuhailuja olivat kotityöt ja kesämökin askareet. Kohokohtia olivat muun muassa Gideon kokoukset, Päällystön Hengellisen Säätiön tilaisuudet, Mannerheim-ristin ritarien tapaamiset ja veteraanien tapahtumat.
Mannerheim-ristin ritari, majuri Leo Kojon elämän kalleimman asian voisi tiivistää tilanteeseen vuosien takaa. Hän oli istumassa iltaa vanhojen ja nuorempien rajakomppanian päälliköiden kanssa. Leo otti rintataskustaan Uuden Testamentin ja totesi: ”tämä oli mukana niissä pahoissa paikoissa, mutta nyt viimeisinä vuosina tämä on tullut entistäkin rakkaammaksi.” Tämä usko Jeesukseen kantoi Leon myös viimeisen rajan yli. Leo Kojo on haudattu Parikkalan vanhalle hautausmaalle siunauskappelista oikealle lähelle kiviaidan reunaa.
Majuri '''Sakari Kapulainen'''
Kirjoittaja toimii Kakkois-Suomen rajavartioston Virolahden rajavartioalueen päällikkönä.
==Aiheesta muualla==
| 