Ero sivun ”Vanhan Suomen lahjoitusmaat” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
l |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
{{Korjattava/Suomi}}
{{Korjattava/painotus|Sen lisäksi, että asiaa käsitellään vain Suomen kannalta, sitä käsitellään vain 1700-luvulla Venäjään kuuluneen Vanhan Suomen kannalta. Lahjoitusmailla oli suuri merkitys myös mm. 1600-luvun Ruotsiin kuuluneessa Suomessa.}}
'''Lahjoitusmaat''' olivat yksittäisiä tiloja tai kokonaisia kyliä, joita Venäjän tsaarit luovuttivat ansioituneille alaisilleen [[Suuri Pohjan sota|Suuressa Pohjan sodassa]] ja [[Hattujen sota|Hattujen sodassa]] vallatulta [[Vanha Suomi|Vanhan Suomen]] alueelta. Lahjoitusmaan saajat eli donetaarit paitsi keräsivät alueelta talonpoikien ja torppareiden verotulot, päättivät pitkälti myös tämän alueen hallinnosta ja oikeudenpidosta.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = Jyrki Paaskoski | Nimeke = Vanhan Suomen donataarit ja tilanhoitajat - katsaus aatelisten lahjoitusmaatalouteen vuosina 1710-1811 - Genos 64 (1993), s. 138-152 | Osoite = http://www.genealogia.fi/genos/64/64_138.htm}}</ref>
Rivi 6 ⟶ 8:
Autonomian aikana, Vanhan Suomen alueen palauduttua muun Suomen yhteyteen, lahjoitusmaita pidettiin jo yhteiskunnallisena ongelmana. Kartanonherrat saattoivat riistää talonpoikia julmastikin. 1800-luvun lopulla valtiopäivät päättivät, että Suomen valtio lunastaisi lahjoitusmaat lääninherroilta ja että talonpojat saisivat lunastaa ne pitkäaikaisen valtionlainan avulla.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = Pirkko Rastas | Nimeke = Lahjoitusmaitten ongelman ratkaisu |Osoite =http://www.kolumbus.fi/rastas/isku/lahj_m_r.html}}</ref>
Lahjoitusmaita omistivat mm. [[Musin-Puškin]]in, [[Kuscheleff-Besborodko]]n ja [[Freedricksz]]in
== Lähteet ==
{{Viitteet}}
[[Luokka:Lahjoitusmaat|*]]
| |||