Ero sivun ”Tanzimat” versioiden välillä

 

Tanzimat-uudistusten lähtölaukauksena toimi 3. marraskuuta 1839 annettu niin sanottu ''Gülhanen edikti'' (myös ”Ruusukamarin jalo edikti”). Tässä julistuksessa luvattiin perustaa uusia instituutioita, jotka suojelisivat valtakunnan jokaisen kansalaisen turvallisuutta, omaisuutta ja kunniaa näiden uskonnosta tai etnisestä ryhmästä riippumatta. Siinä määrättiin myös luotavaksi yhtenäinen verotusjärjestelmä sekä oikeudenmukaisempi kutsunta- ja sotilaskoulutusjärjestelmä.<ref name="brit" /> Julistus annettiin hetkellä, jolloin Osmanivaltakunta tarvisti kipeästi Euroopan maiden tukea [[Egypti]]n käskynhaltija [[Muhammad Ali (Egypti)|Muhammad Alia]] vastaan, joten jotkut ovat myöhemmin tulkinneet sen vain propagandatempuksi, jolla yritettiin vedota eurooppalaisiin. Myös kaksi muuta tanzimatin kannalta keskeistä asiakirjaa julkistettiin vastaavanlaisissa tilanteissa: helmikuun 1856 julistus [[Krimin sota|Krimin sodan]] ja vuoden 1876 perustuslaki [[Balkanin kriisi]]n aikana. Eurooppalaisia kiinnostaneet lupaukset tasavertaisesta kohtelusta ei-muslimeille – erityisesti kristityille – eivät aina toteutuneetkaan. Esimerkiksi ei-muslimeille määrätty henkivero lakkautettiin vuonna 1855, mutta korvattiin samalla toisella vastaavalla maksulla.<ref name="brit2">[http://www.britannica.com/EBchecked/topic/434996/Ottoman-Empire/44405/The-Tanzimat-reforms-1839-76?anchor=ref482200 Ottoman Empire: The Tanzimat reforms (1839–76)] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 26.1.2014.</ref> Monia valtakunnan kannalta tärkeitä uudistuksia vietiin joka tapauksessa eteenpäin. Gülhanen ediktin ja useiden muiden reformien toteutuksesta vastasi pääasiassa [[Mustafa Rešid pašša]], joka toimi kuusi kautta [[suurvisiiri]]nä.<ref name="brit" />